driving sideways
Olen flunssainen ja välillä hyvin, hyvin vihainen, sillä mun kurkkua ja korvia kutittaa ja niitä on molempia mahdoton raapia tyydyttävällä tavalla. Musta on kuitenkin pidetty tosi hyvää huolta. Musta on pidetty niin hyvää huolta, että mua on silti hymyilyttänyt melkein koko ajan. Ei siihen kyllä vaadita välttämättä paljoa. Riittää että on samassa huoneessa hyvävibainen ihminen, joka tekee empatiailmeitä ja -ääniä. Youtube auttaa myös. Remonttireiska hidastettuna ja George Bush. Hehee.
Ulkona paistaa aurinko ja on ihan sininen taivas. Ehkä syksy ei ihan vielä tullutkaan.
Mää oon nykyään ihan mustelmilla aina. Ennen en ollut näin herkkä. Mää oon Himalaya herbalsin Purim-kuurilla, kun mun iho meni sekaisin. Se on jo suht normaali, ainakin tuntuu siltä. On tärkeää, että on hyvä olla ihossaan, nahoissaan.
Tänään alkaa UMO jazz fest. Olen siitä erittäin mielissäni. Uu, jazzia, jee. Tunnin päästä olen jo menossa. Yöunet jäivät hiukka lyhyiksi ja näin niin karseita painajaisia, että yhdessä vaiheessa pelotti nukahtaa uudestaan. Silmitöntää väkivaltaa kotibileissä, autolla kaahaamista ja rähjäisiä hotellihuoneita. Ystäviä, jotka eivät olekaan ystäviä. Se oli ehkä niissä unissa pahinta.
Voi ei, mää oon ihan addiktoitunut mustaan teehen (Saakelin Intia!). Juon sitä inkiväärin kanssa koko ajan. Olis mulla kaikkia hienoja ayurvedisia luomuteitä ja tiibetiläisiä haudukkeita, mutta en ole edes paketteja avannut. Onneksi mun keho alkoi kuitenkin hylkiä sokeria. Olen syönyt sitä viime aikoina ihan liikaa. Eilen kylläkin teki mieli tuoreita juttuja ja turkkilaista jogurttia vaan. Rasvaa meikä voi vetää ihan huoletta, mutta sokeri pistää kaiken sekaisin. Uh.
Mun piti tehdä kaikenlaista tänä aamuna, mutta en nyt muista mitä.Kävelylle olisi kiva mennä, mutta siihen ei ehkä riitä aika. Eilenkin kävelin lähemmäs pari tuntia, kun tuoksui ilma niin hyvälle ja askel oli kevyt (sitäpaitsi, meidän kämpässä ihmiset heräävät ihan törkeän myöhään ja minusta on/olisi kiva antaa niiden rauhassa nukkua). Noh, alle tunnin päästä mä jo meen.
Ulkona paistaa aurinko ja on ihan sininen taivas. Ehkä syksy ei ihan vielä tullutkaan.
Mää oon nykyään ihan mustelmilla aina. Ennen en ollut näin herkkä. Mää oon Himalaya herbalsin Purim-kuurilla, kun mun iho meni sekaisin. Se on jo suht normaali, ainakin tuntuu siltä. On tärkeää, että on hyvä olla ihossaan, nahoissaan.
Tänään alkaa UMO jazz fest. Olen siitä erittäin mielissäni. Uu, jazzia, jee. Tunnin päästä olen jo menossa. Yöunet jäivät hiukka lyhyiksi ja näin niin karseita painajaisia, että yhdessä vaiheessa pelotti nukahtaa uudestaan. Silmitöntää väkivaltaa kotibileissä, autolla kaahaamista ja rähjäisiä hotellihuoneita. Ystäviä, jotka eivät olekaan ystäviä. Se oli ehkä niissä unissa pahinta.
Voi ei, mää oon ihan addiktoitunut mustaan teehen (Saakelin Intia!). Juon sitä inkiväärin kanssa koko ajan. Olis mulla kaikkia hienoja ayurvedisia luomuteitä ja tiibetiläisiä haudukkeita, mutta en ole edes paketteja avannut. Onneksi mun keho alkoi kuitenkin hylkiä sokeria. Olen syönyt sitä viime aikoina ihan liikaa. Eilen kylläkin teki mieli tuoreita juttuja ja turkkilaista jogurttia vaan. Rasvaa meikä voi vetää ihan huoletta, mutta sokeri pistää kaiken sekaisin. Uh.
Mun piti tehdä kaikenlaista tänä aamuna, mutta en nyt muista mitä.Kävelylle olisi kiva mennä, mutta siihen ei ehkä riitä aika. Eilenkin kävelin lähemmäs pari tuntia, kun tuoksui ilma niin hyvälle ja askel oli kevyt (sitäpaitsi, meidän kämpässä ihmiset heräävät ihan törkeän myöhään ja minusta on/olisi kiva antaa niiden rauhassa nukkua). Noh, alle tunnin päästä mä jo meen.