Tulevassa kotikaupungissa.
No huh. Nyt on hoidettu. Olen menestyksekkäästi ilmoittautunut sekä Helsingin että Tampereen yliopistoihin. Olen ottanut vastaan uuden opiskelupaikan. Olen allekirjoittanut lukemattomia lappusia ja vastaillut kysymyksiin. Vielä kun haen uuden opiskelijakorttini Tamy:n toimistosta, niin voin chillaa. Tai ehken sittenkään, kun täytyy alkaa ankara kursseille ilmoittautuminen (deadlinet lähestyvät uhkaavasti). Englantia, ruotsia, tietotekniikkaa, tiedonhaun perusteita. Ei uskoisi, että alkaa seitsemäs vuosi.
Aktuaarinkansliassa:
Täti: Niin kumpikos näistä sun osoitteista on se voimassaoleva? Tämä Tampereen vaiko Vantaan?
Tiina: No itse asiassa ei kumpikaan, kun asun nyt Helsingissä. Mutta koska muutan taas muutaman päivän päästä, niin mitä jos päivitän sen osoitteen sitten itse, kunhan tiedän mikä se on..
Öö. Kuulostaa sekavammalta kuin onkaan.
Hehei. Olen flunssainen, snif. Eilen katsoin Himalayaa ja itkin. Sitten nukahdin. Minusta on ihanaa, kun toinen pyörii ja hyörii, kun minä nukun. Ja ihanaa on sekin, kun se tulee nukkumaan. Eilen toin ilmi syvän huolestuneisuuteni siitä, ettei ole säröä, ei erimielisyyksiä, ei mitään tavapaskaa. Minua vähän stressaa sellainen. Että on liian täydellistä ikäänkuin. Ja että ihastus ei laisinkaan laannu, vaan kasvaa ja syvenee vain. Onko tämä normaalia?
Ehkä pelkään, että tulen ryminällä alas, sitten kun tulen.
"Then, with disillusion deep in your eyes, you learned that fools in love soon grow wise, the years have changed you somehow". Öh, niin. Meikä on kai tuollainen sophisticated lady vähän. Pettymys silmissä maalaan piruja seinälle. Vaikka ihan turhaan, kun en minä ole koskaan ollut sellainen, joka jää itkemään menneitä suhteita. En minä ole sellainen, joten minkä helvetin takia pitää edes ajatella moisia. (kognitiivista terapiaa, uu jee.)
Pitäisi käydä hakemassa se kortti, sillä treffaan Antti ihanaisen pian Telakan terassilla. Se on onnellista ja hauskaa.
Aktuaarinkansliassa:
Täti: Niin kumpikos näistä sun osoitteista on se voimassaoleva? Tämä Tampereen vaiko Vantaan?
Tiina: No itse asiassa ei kumpikaan, kun asun nyt Helsingissä. Mutta koska muutan taas muutaman päivän päästä, niin mitä jos päivitän sen osoitteen sitten itse, kunhan tiedän mikä se on..
Öö. Kuulostaa sekavammalta kuin onkaan.
Hehei. Olen flunssainen, snif. Eilen katsoin Himalayaa ja itkin. Sitten nukahdin. Minusta on ihanaa, kun toinen pyörii ja hyörii, kun minä nukun. Ja ihanaa on sekin, kun se tulee nukkumaan. Eilen toin ilmi syvän huolestuneisuuteni siitä, ettei ole säröä, ei erimielisyyksiä, ei mitään tavapaskaa. Minua vähän stressaa sellainen. Että on liian täydellistä ikäänkuin. Ja että ihastus ei laisinkaan laannu, vaan kasvaa ja syvenee vain. Onko tämä normaalia?
Ehkä pelkään, että tulen ryminällä alas, sitten kun tulen.
"Then, with disillusion deep in your eyes, you learned that fools in love soon grow wise, the years have changed you somehow". Öh, niin. Meikä on kai tuollainen sophisticated lady vähän. Pettymys silmissä maalaan piruja seinälle. Vaikka ihan turhaan, kun en minä ole koskaan ollut sellainen, joka jää itkemään menneitä suhteita. En minä ole sellainen, joten minkä helvetin takia pitää edes ajatella moisia. (kognitiivista terapiaa, uu jee.)
Pitäisi käydä hakemassa se kortti, sillä treffaan Antti ihanaisen pian Telakan terassilla. Se on onnellista ja hauskaa.