voi huokaus

Aug 19, 2007 10:34

Tanaan sita mennaan sitten. Tie alas Dasaan on taas auki, joten paastaan suoraan makuuasentoon, jei. Minulla on hotkyileva olo. Toisaalta mina tahtoisin olla jo Suomessa, tahtoisin niin kovasti. Toisaalta minua kiukututtaa ja surettaa, etta taytyy taas taalta lahtea. Minun koti. Ollaan pakattu ja hengattu pitkaan Snow lionissa. Minun pitaisi roudata Sonamille minun kamoja viela ja jos jaksan, niin kayda siella Dusalinissa Sunilin luona. Herrat Sherab, Chak Thar Bum ja Raj olisi myos mukava viela nahda. Vaikka samapa tuo. Kohtahan mina oon taalla taas, ellei maailmankaikkeus toisin tahdo.

Talla kertaa olen ottanut iisisti, enka ole hirveasti heilunut epamaaraisten hyypioiden mukana ympari kylaa. Viimeksi olin ihan torkean paljon menossa, aamusta iltaan tai seuraavaan aamuun aina. Mutta ei mua nyt huvita sellainen. Oon viihtynyt aika hyvin temppelilla ja metsassa ja siella Rajun ihanassa mestassa, jossa oli, ah, niin hiljaista. Shanti, shanti indeed.

Toisaalta on kiva menna Suomeen kerrankin niin, etta siella on lammin ja mukava. Ja kohta on syksy, oih.

Mutta minun kurkussa on silti pala ja sydamessa paino.
Previous post Next post
Up