aktiviteetteja
Hmm. Tanaan on ollut kavelypaiva. Kavin aamulla temppelilla khoraamassa ja uhraamassa ja sellaista (ja itkin ihmisia, kun olivat niin ihania siella jotenkin). Sitten tormasin Karmaan ja sen kanssa teelle Snow lioniin, jossa Inka jo odotti. Sitten JJI-poikien mestaan aamupalalle, kun olin kerta kaimalleni luvannut ja tormasin siella Antoinetteen (aka sateenkaarirastamummoon) yks kaks yllattaen. Se nihkeli mulle aluksi, kunnes tunnisti mut, jonka jalkeen se oli ylitsepursuavan ystavallinen. Hymyilytti, koska olen varmaan ite ihan samanlainen. Mina ihan diggailen sita ja sekin tuntuu diggailevan mua. Pitais kuulemma anoa private audiencea Dalai Lamalle, kun on gradusta niin hyva tekosyy. Ehkapa anonkin.
Sitten myo haikattiin Dharamkotiin, josta paadyttiin jotenkin oudosti TCV:lle. En vielakaan ymmarra miten se on mahdollista, kun lahdettiin Dharamkotista ihan painvastaiseen suuntaan. Jonkinlainen mystinen portaali siella metsassa piilee, parempaa selitysta en ilmiolle keksi. Oli miten oli, TCV:lta tultiin tieta pitkin McLeodiin, lounastettiin, hengattiin Sonamin kanssa ja lahdettiin Bhagsuun. Bhagsussa mina menin raatalille ja olin, etta "kurta, kurta". Se olisi halunnut mittoja ja mina kaappasin kadulta miehen. "Excuse me, can I borrow you for a minute. Well, actually.. can I borrow your friend, he's bigger?" Sain lainata. Mies ei ollut ihan Matti, mutta tarpeeksi lahella. Huomenna on kurta valmis.
Sitten myo jatkettiin Shiva Cafeseen. Shiva oli ihan sekopaatuulella ja puhui jostain koirien kiima-ajoista ja Dalai Laman jumalallisuudesta. Punjabit tuijotti. Pilvia alkoi keraantya ja me katsottiin parhaaksi paeta paikalta. Paluumatkalla Inka kaatui ja satutti kolme raajaa. Nyt se relaa kotona ja mina tulin ostamaan sille suklaata, soittamaan puhelun ja paivittamaan. Uu jee.
Taalla on myrsky. Ukkostaa, salamoi ja sataa. Aika hienoa. Toivottavasti vaan ei kenellekaan kay huonosti. Olis kiva jos ei huomenna tarvis lehdesta lukea, etta taas on niin ja niin monta ihmista kuollut. Ilmeisesti tama on pahin monsuuni aikoihin. Suuri on hata monellakin alueella (Biharissa nyt kai pahiten, mutta taalla Himachalissakin aika huonosti on asiat). Uh. Om tare tuttare ture soha.
En oo enaa paljon yhtaan kipea.
Hengailin eilen hetkisen khampa-kaverini Konchokin kanssa. Se on pitka mies, piiiiiiiiiitka (tiibetilaiseksi, that is). Hengailin myos lama Konchokin kanssa, juteltiin niita naita tiibetiksi bhagsu roadilla illalla. Sekin oli khampa ja sen aantamys oli niin selkeaa, etta oli ihanaa kun kerrankin tajusi. Ei ollut niita amdon rrrhrrrhhhrhhkkkkrrhrhhhh-aanteita ja muita. Vaikka mina kylla ihan diggailen niita aanteita ja olen yha henkisesti amdo-bumo (alkaa kertoko amdolaisille, menee vittuilulta pohja muuten). Choeden-pirulainen oli tosin mennyt leikkaamaan hiuksensa ja nayttaa nyt ehka viela enemman sialta (hei, mina en sita sanonut, vaan Sherab). Chaku ei ole ilmeisestikaan enaa "bad sick" kun nain sen kadulla pomppimassa. Yo!
Hei mutta menenpa. Aaaaaaaaa, enaa muutama paiva. IIk.
Aaaaaaaaaaaaa, mutta ihanaa paasta Suomeen sen yhden luo, joka ajatukseni tayttaa.
Kaikki hyvin siis. Nga kyipo du eli onnellinen olen.
Sitten myo haikattiin Dharamkotiin, josta paadyttiin jotenkin oudosti TCV:lle. En vielakaan ymmarra miten se on mahdollista, kun lahdettiin Dharamkotista ihan painvastaiseen suuntaan. Jonkinlainen mystinen portaali siella metsassa piilee, parempaa selitysta en ilmiolle keksi. Oli miten oli, TCV:lta tultiin tieta pitkin McLeodiin, lounastettiin, hengattiin Sonamin kanssa ja lahdettiin Bhagsuun. Bhagsussa mina menin raatalille ja olin, etta "kurta, kurta". Se olisi halunnut mittoja ja mina kaappasin kadulta miehen. "Excuse me, can I borrow you for a minute. Well, actually.. can I borrow your friend, he's bigger?" Sain lainata. Mies ei ollut ihan Matti, mutta tarpeeksi lahella. Huomenna on kurta valmis.
Sitten myo jatkettiin Shiva Cafeseen. Shiva oli ihan sekopaatuulella ja puhui jostain koirien kiima-ajoista ja Dalai Laman jumalallisuudesta. Punjabit tuijotti. Pilvia alkoi keraantya ja me katsottiin parhaaksi paeta paikalta. Paluumatkalla Inka kaatui ja satutti kolme raajaa. Nyt se relaa kotona ja mina tulin ostamaan sille suklaata, soittamaan puhelun ja paivittamaan. Uu jee.
Taalla on myrsky. Ukkostaa, salamoi ja sataa. Aika hienoa. Toivottavasti vaan ei kenellekaan kay huonosti. Olis kiva jos ei huomenna tarvis lehdesta lukea, etta taas on niin ja niin monta ihmista kuollut. Ilmeisesti tama on pahin monsuuni aikoihin. Suuri on hata monellakin alueella (Biharissa nyt kai pahiten, mutta taalla Himachalissakin aika huonosti on asiat). Uh. Om tare tuttare ture soha.
En oo enaa paljon yhtaan kipea.
Hengailin eilen hetkisen khampa-kaverini Konchokin kanssa. Se on pitka mies, piiiiiiiiiitka (tiibetilaiseksi, that is). Hengailin myos lama Konchokin kanssa, juteltiin niita naita tiibetiksi bhagsu roadilla illalla. Sekin oli khampa ja sen aantamys oli niin selkeaa, etta oli ihanaa kun kerrankin tajusi. Ei ollut niita amdon rrrhrrrhhhrhhkkkkrrhrhhhh-aanteita ja muita. Vaikka mina kylla ihan diggailen niita aanteita ja olen yha henkisesti amdo-bumo (alkaa kertoko amdolaisille, menee vittuilulta pohja muuten). Choeden-pirulainen oli tosin mennyt leikkaamaan hiuksensa ja nayttaa nyt ehka viela enemman sialta (hei, mina en sita sanonut, vaan Sherab). Chaku ei ole ilmeisestikaan enaa "bad sick" kun nain sen kadulla pomppimassa. Yo!
Hei mutta menenpa. Aaaaaaaaa, enaa muutama paiva. IIk.
Aaaaaaaaaaaaa, mutta ihanaa paasta Suomeen sen yhden luo, joka ajatukseni tayttaa.
Kaikki hyvin siis. Nga kyipo du eli onnellinen olen.