Suhteellisia pohdintoja
Nain tanaan kali baban. Se on hengissa yha siis. Edelleen pieni ja musta ja sympaattinen. Ehka sain siita inspiraation ja kesken paivan vaihdoin mustiiin vaatteisiin ja laitoin devil malan kaulaan. Sataa niin perkeleesti. Vaikka on sateenvarjo, niin silti kastuu. Ihan marat on housut, mutta ei se haittaa. Bhagsu road oli ihan tyhja. Oli varsin romantillista pomppia sita eteenpain, katulamppujen valossa monsuunisateessa.
Mr. Good oli taalla (en edelleenkaan muista sen oikeata nimea). Silla oli hattu paassa ja se oli kaunis. Paljon kauniimpi kuin ilman hattua. Se iski silmaa ja hymyili. Amdolaiset, duh...
...mista tulikin mieleen, etta Sherab pisti aika pahan. Se sanoi, etta joko *piip* tai Dharamsala. Jos valitsen, etta *piip*, niin en kuulemma saa tulla tanne enaa. Melkoinen ultimatum. Etenkin kun se piip on jotain, jota haluan tosi paljon. Ja aion, mikali se minusta on kiinni. Ihme jatka. Mutta muistin taas miten helppoa oli sen kanssa hengailla, kun ei tarvinnut mitaan tehda ite, ei edes ajatella. Now you this and now you do that. Mutta niin hauskaa kuin se silloin joskus olikin, niin pitemman paalle ei ehka mulla toimi. Ottaa jo vahan paahan sen kaskyt ja kiellot. Maa ymmarran jotakin siita, mita se mulle selittaa ja oon ihan samaa mielta, mutta come on, friend, on mulla omakin elama. Ja kun siina omassa elamassa tapahtuu ihania asioita juuri nyt, niin voisko jotenkin yrittaa ymmartaa. Kylla maa tajuan, etta on kiva syyllistaa ja vittuilla ja sellaista (maa ymmarran tuollaisen paalle kylla), mutta kun mina oon muutenkin nyt ihan pikkuinen ja pihalla (suuria tunteita, you see), niin onko pakko sitten kiusata, saatana. Noh, kylla mina sita viela diggailen. Saatanan hullu, rakas Sherab (aka "caaaaam from the high mountain" ja "plays with tiggers"). Edelleen toivon, etta se loytais jotain kestavaa ja pysyvaa ja syvempaa (kun kerta sanomansa mukaan sellaista tahtoisi). Toivottavasti joku tytto on sille oikein hyva. Ja pian.
Meika on ihan rakastunut. There, tulipahan sanottua. Meika on niin rakastunut, etta musta on maailman parasta tulla viikon paasta Suomeen. Niin, en maakaan meinaa aina uskoa..
what to do?
Mr. Good oli taalla (en edelleenkaan muista sen oikeata nimea). Silla oli hattu paassa ja se oli kaunis. Paljon kauniimpi kuin ilman hattua. Se iski silmaa ja hymyili. Amdolaiset, duh...
...mista tulikin mieleen, etta Sherab pisti aika pahan. Se sanoi, etta joko *piip* tai Dharamsala. Jos valitsen, etta *piip*, niin en kuulemma saa tulla tanne enaa. Melkoinen ultimatum. Etenkin kun se piip on jotain, jota haluan tosi paljon. Ja aion, mikali se minusta on kiinni. Ihme jatka. Mutta muistin taas miten helppoa oli sen kanssa hengailla, kun ei tarvinnut mitaan tehda ite, ei edes ajatella. Now you this and now you do that. Mutta niin hauskaa kuin se silloin joskus olikin, niin pitemman paalle ei ehka mulla toimi. Ottaa jo vahan paahan sen kaskyt ja kiellot. Maa ymmarran jotakin siita, mita se mulle selittaa ja oon ihan samaa mielta, mutta come on, friend, on mulla omakin elama. Ja kun siina omassa elamassa tapahtuu ihania asioita juuri nyt, niin voisko jotenkin yrittaa ymmartaa. Kylla maa tajuan, etta on kiva syyllistaa ja vittuilla ja sellaista (maa ymmarran tuollaisen paalle kylla), mutta kun mina oon muutenkin nyt ihan pikkuinen ja pihalla (suuria tunteita, you see), niin onko pakko sitten kiusata, saatana. Noh, kylla mina sita viela diggailen. Saatanan hullu, rakas Sherab (aka "caaaaam from the high mountain" ja "plays with tiggers"). Edelleen toivon, etta se loytais jotain kestavaa ja pysyvaa ja syvempaa (kun kerta sanomansa mukaan sellaista tahtoisi). Toivottavasti joku tytto on sille oikein hyva. Ja pian.
Meika on ihan rakastunut. There, tulipahan sanottua. Meika on niin rakastunut, etta musta on maailman parasta tulla viikon paasta Suomeen. Niin, en maakaan meinaa aina uskoa..
what to do?