sateentuoksuinen kotikyla
Dharamsala!
Dha-ram-sa-la.
Saavuttiin Manalista aamulla kello 5. Bussi dumppasi meidat ala-Dharamsalaan, josta mina vallan kiivastuin (hmph). Mutta ilmeisesti oli oikeastikin niin, etta landslide oli tukkinut tien, eika bussireittia McLeodiin paase. Tultiin taksilla ja venailtiin tunti Paljor Gakyilin terassilla, kunnes poitsu herasi. Sitten venailtiin viela pomon heraamista, kun mina olin sita mielta, ettei me kylla makseta 275 rupiaa hienosta huoneesta (olen tanaan vahan taistelutuulella, luulen). No, pomo herasi ja oli, etta "okay", kun mina selvitin asiani (sanoin, etta maksetaan 225 rs) ja nyt meilla on kiva huone, jossa on vaatekaappi ja lamminta vetta (eka kerta talla matkalla). Syotiin kaksi kertaa aamupalaa.
Nyt ollaan vali-Dasassa, kun tultiin tsekkaan mystinen buto-koulu, jonka olemassaolosta en ole ollut aiemmin tietoinen. Se on vallan miellyttava paikka ja koska niilla on sattumaisin tanaan siella performanssi, niin paatettiin jaada tanne alas tappamaan aikaa siihen saakka. Kaytiin Men-tse-khangin myymalassa ja mina hankin itselleni maustetta (spice :), ihmesalvaa ja kauneusvoidetta (koska myyjan mukaan sellaista tarvitsen, heh). Tarkoitus olisi viela kayda propagandaostoksilla Ganchen Kyishongissa (tai mika hitto sen sekretariaatin nimi nyt olikaan), kun sekin on tuossa naapurissa. Sitten lounasta ja performanssia. Oh yeah.
Kaveltiin pilvessa. Ei aurinko paista, eika vetta sada. Hyva olla taalla. On vihreaa ja kotoisen kosteaa. Dasa on ehka maailman kostein kyla. Nyt se ei haittaa, kun ei ole liian kuuma eika liian kylma. Sopiva.
Netti maksaa vaan 20 rs/ tunti. Kuinka ihanaa. Men-tsee-khangiin meidat johdatti vuorikaurismummo, joka hyppi katua alas. Tiibetilaiset on ihkui.