Konchok Tsomo does Pangong Tso
Takas ollaan!
Pangong Tso oli vallan viehattava jarvimeri tai merijarvi tai landlocked sea tai miten sen nyt sitten tahtookaan sanoa. 4200 metrissa me pulikoitiin siina (kovia jatkia kun ollaan) ja ihan hirvean siveettomasti viela, kun oli vain pikkupikkubikinit paalla. Tiibetiin asti ei uitu. Kavella meinattiin, mutta luovuttiin siitakin ajatuksesta sitten. Yolla taysikuun loisteessa mina kuitenkin lahetin sinne rukouksia veden vietavaksi.
Ja hei, me yovyttiin parhaassa teltassa koskaan! Siella mahtui seisomaan, oli kaksi patjaa ja matto ja illalla meidan kuski toi meille kynttilan.
Kuski oli ihan loistava tapaus muutenkin. Muistelen kuulleeni, etta sen nimi olisi ollut Thinley. Se heratti meidat neljalta ja muutenkin kaskytti moneen otteeseen. Vahan ennen Leh'ta meidan jeeppi kyllakin hajosi. Piti menna katsomaan Dalai Lamaa, mutta sekin jai sitten. Kuskin iska toi meille sopon sinisen pikkuauton, jonka kyydissa paastiin kotiovelle saakka. kavin suihkussa ja pesin pikkuhousuja. Oi autuutta.
Meidan matkatoimiston mies on sekin ihan paras. Se sanoi tayttavansa kaikki toiveemme, joten mina tietysti vaadin jeepiksemme mustan Scorpion (uujee!). Se saatiin. Tanaan juteltiin sille trekkauksesta ja mina sanoin, etta me halutaan sitten mukaan jakki. Onnistuu kuulemma sekin. :) Sanottiin, ettei tahdota enaa minnekaan kovin kauaksi lahtea ja se epaili, ettei me vaan tahdota olla siita erossa. Ehka niin.
Niin, trekata olisi kiva, mutta hitto, kun siita on taalla tehty vaikeaa. Siis silloin, kun tahtoo itsenaisesti menna. Mutta ehka me jotain keksitaan. Kaikki on muutenkin virrannut hirvean kivasti ja mukavasti.
Paitsi etta toissapaivana ajoi auto mun paalle. Tai oikeastaan se tonaisi mut seinaa vasten ja mun kateen sattui. Mutta mustelmalla selvisin, whee.
Samaisena paivana mun nilkkaan alkoi sattua ja mun suussa olevaan rakkohaavaumaan meni oreganoa. Hih. "Kaikki kusee -paiva", kuten Inkan kanssa moista ilmiota nimitamme.
Luin viimeisimman Harry Potterinkin sitten. Nyt tiedan kaiken, mika tiedettavissa on.
Maanantaina todnak kohti Vashistin IHANIA kuumia lahteita ja sielta kotiin Dasaan. Jos Dasassa ei sada ihan hirveasti, mennaan siellakin ehka trekkaamaan. Jos sataa, niin mina aion paivat pitkat istua elokuvissa ja hypistella hirvionaamioita nepali- ja tipsukaupoissa. Ehka nahda joitain ihmisia siina sivussa. Ikava Paldenia ja Ngawangia. Hulluja amdolaisia ehka vahan myos.
Pangong Tso oli vallan viehattava jarvimeri tai merijarvi tai landlocked sea tai miten sen nyt sitten tahtookaan sanoa. 4200 metrissa me pulikoitiin siina (kovia jatkia kun ollaan) ja ihan hirvean siveettomasti viela, kun oli vain pikkupikkubikinit paalla. Tiibetiin asti ei uitu. Kavella meinattiin, mutta luovuttiin siitakin ajatuksesta sitten. Yolla taysikuun loisteessa mina kuitenkin lahetin sinne rukouksia veden vietavaksi.
Ja hei, me yovyttiin parhaassa teltassa koskaan! Siella mahtui seisomaan, oli kaksi patjaa ja matto ja illalla meidan kuski toi meille kynttilan.
Kuski oli ihan loistava tapaus muutenkin. Muistelen kuulleeni, etta sen nimi olisi ollut Thinley. Se heratti meidat neljalta ja muutenkin kaskytti moneen otteeseen. Vahan ennen Leh'ta meidan jeeppi kyllakin hajosi. Piti menna katsomaan Dalai Lamaa, mutta sekin jai sitten. Kuskin iska toi meille sopon sinisen pikkuauton, jonka kyydissa paastiin kotiovelle saakka. kavin suihkussa ja pesin pikkuhousuja. Oi autuutta.
Meidan matkatoimiston mies on sekin ihan paras. Se sanoi tayttavansa kaikki toiveemme, joten mina tietysti vaadin jeepiksemme mustan Scorpion (uujee!). Se saatiin. Tanaan juteltiin sille trekkauksesta ja mina sanoin, etta me halutaan sitten mukaan jakki. Onnistuu kuulemma sekin. :) Sanottiin, ettei tahdota enaa minnekaan kovin kauaksi lahtea ja se epaili, ettei me vaan tahdota olla siita erossa. Ehka niin.
Niin, trekata olisi kiva, mutta hitto, kun siita on taalla tehty vaikeaa. Siis silloin, kun tahtoo itsenaisesti menna. Mutta ehka me jotain keksitaan. Kaikki on muutenkin virrannut hirvean kivasti ja mukavasti.
Paitsi etta toissapaivana ajoi auto mun paalle. Tai oikeastaan se tonaisi mut seinaa vasten ja mun kateen sattui. Mutta mustelmalla selvisin, whee.
Samaisena paivana mun nilkkaan alkoi sattua ja mun suussa olevaan rakkohaavaumaan meni oreganoa. Hih. "Kaikki kusee -paiva", kuten Inkan kanssa moista ilmiota nimitamme.
Luin viimeisimman Harry Potterinkin sitten. Nyt tiedan kaiken, mika tiedettavissa on.
Maanantaina todnak kohti Vashistin IHANIA kuumia lahteita ja sielta kotiin Dasaan. Jos Dasassa ei sada ihan hirveasti, mennaan siellakin ehka trekkaamaan. Jos sataa, niin mina aion paivat pitkat istua elokuvissa ja hypistella hirvionaamioita nepali- ja tipsukaupoissa. Ehka nahda joitain ihmisia siina sivussa. Ikava Paldenia ja Ngawangia. Hulluja amdolaisia ehka vahan myos.