ja tänään meillä...
On hurja meininki! Kävin ulkona!
Heräsin tuossa 12 maissa ja heti siitä koneelle. Istuin tunnin verran ja toivoin, että olisi jotain mukavaa juttuseuraa mesessä, mutta ehei! Kaikki olivat koulussa. Kyrpiinnyin ja keksin tekosyyn auton ottamiselle.. PITÄÄ käydä kaupungissa "siitä vain, takapaksissa on katetta Nannalle" Jahas eli kate "mummolaan" ja kruisailu myöhemmäksi. Paistaahan tuo aurinko toiste.
Hitto soikoon kannoin "painavan" katepussin Nannan pihalle ja perhana, ovikelloon ei vastata. Meinasi turha reissu ottaa päähän, mutta juuri sillon käy iloinen kutsu takaani, "olin kaupoilla.." käsky käy sisälle ja sinne meninkin. Katseltiin hetki Nannan uusia ristipistotöitä ja vilkuiltiin ulkona olevia lintuja. Minun about 6 vuotta sitten tekemään linnunpönttöön olikin majoittautunut sinirintoja(?) peruskorjauksen jäljiltä, hienoa!
Nurmikko näytti aika pitkältä ja se olikin sateen jäljiltä kuivunut, joten päätin tehdä miehisen urotyön ja ajaa sen. Käytiin päätyvarastosta hakemassa ruohonleikkuri, perhana joku tuliterä bensakäyttöinen paska, helevata taas mennään helpoimman kautta. Tällä kertaa olisin toivonut kunnon työntovoimalla toimivaa leikkuria... edes vähän liikuntaa lihomisen vastapainoksi. No mikäs siinä, vasta Nannan pihalla tajusin tarkistaa onkos tuossa bensaperkeessä edes nestettä. Olihan siinä, mutta hetki siinä silti meni, ennenkuin sain sen pyörimään. Ja hyvinhän se pyöri. Ajelin nurmikon siitä oikein mukavan lyhykäiseksi lukuunottamatta metri kertaa metri "voikukkapeltoa." Perhanan silloin tulee naapuri pihalle ja ilmoittaa, että hänen lapsenlapsensa onkin meidän rinnakkaisluokalla. Ei taas näitä meidän koulun perkeleitä. Siellähän ne sisällä oli kurkkineet kun tein itselleni tavanomaisesti kaikesta edes vähän mielenkiintoista. Ajelin voikukkapellon matalaksi ja sanoin, että vien koneen takaisin. "Osaathan puhdistaa sen" -juujuu osaan mie. (mitä helvettiä, puhdistaa!?)
Siitä sitten lähdin viemään bensaperkelettä takasin päin ja kirosin mielessäni nämä rakkineet, jotka ovat olevinaan hienoja, mutta eivät osaa edes itseään puhdistaa. Mitenköhän tuo pitäis putsata??? Katselin vähän sinne varastoon, että millähän tämän putsaisi... hmm.. nappasin tiskiharjan siitä kun se näytti oikein passelilta välineeltä ja vetäsin sillä ulkopuolen puhtaaksi, pyörähdin takaisin varastoon ja katsoin tällä kertaa hieman tarkemmin. Siellähän oli toinenkin tiskiharja, jonka harjakset olivat ruohosta jo valmiiksi vihreät. Passeli tähän hommaan. Käänsin bensaperkeleen kallelleen ja vetäsin tiskiharjalla turhat ruohot veke pohjasta. Jeps, harjaa puhdistaessa rikoin sen...perhana, mutta hetken vänkslättyäni huomasin, että tämänhän saa helposti kuntoon. Nostin koneen pystyyn ja se oli hieman kosteahko.. eih! Bensakorkissa oli suatana reiät! No hain jonkun rätin siitä ja kuivasin koneen. Heitin sen takaisin sisälle ja lähdin menemään. Kiitti mulle riitti. Sisällä Nanna pakotti muutamat kolikot taskupohjalle. Valitin nälkääni ja lähdin kotia kohti, Nannan kiitellessä vielä. Oli taas kiva käydä pitkästä aikaa.
Poikkesin grillin kautta ja hain "palkkarahoilla" makkaraperunat. Aikaisemmin galleriassa oli puhettan basistimiehen kanssa katsastaa eräs soramonttu kesäoluenpialaisia varten. Päätin tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja mennä montulle syömään ne perunat. Ajelin sitten sinne erästä hiekkatietä, söin ja katselin, että onpas passeli paikka. Ajattelin lähteä, mutta hiekkatie vei ajatukseni ralliin. Pitääpäs kokeilla. Ajelin tietä vähän reippaampaa vauhtia kun eipä tuolla kukaan liiku. Loppuakohden alkoi tie tuntua jo tutulta ja pysty nostamaan vähän vauhtia ja pelleilemään. "pojat on poikia" hienosti se perä kyllä tuntui lähtevän ja päätin lopettaa tältä päivältä.. lähdin kotia kohti "hieman" reippaampaa vauhtia ja kuinkas kävikään, eräässä vähemmän tutussa mutkassa lähti perä alta ja ei muutakuin ohjataan vähän vastaan ja jarrut lukkoon. Tässä vaiheessa huomasin, että olin pyörähtänyt tielle poikittain täydet 90 astetta ja nokka osoitti kohti parin-kolmen metrin pudotusta ja jyrkkää alamäkeä. Huh. Nousin autosta ja katselin hieman jälkiä, hoho! Oikein kunnon jäljet oli pehmeään hiekkaan jäänyt. Oisihan tuohon voinut hidastaa ihan hiukkasen enemmän. Nauroin omalle typeryydelleni ja lähdin kotiin.
Palailin kotio ja ruoka oli valmista, onneksi otin grillillä pienet makkaraperunat, joten mahtuu sinne mahaan vielä pikkusen. Söin ja istahdin takaisin koneelle. Pitää katsoa millon bussi tampereelle serkkujen luo lähtee.
-Bäy- Illalla lissöö.
Heräsin tuossa 12 maissa ja heti siitä koneelle. Istuin tunnin verran ja toivoin, että olisi jotain mukavaa juttuseuraa mesessä, mutta ehei! Kaikki olivat koulussa. Kyrpiinnyin ja keksin tekosyyn auton ottamiselle.. PITÄÄ käydä kaupungissa "siitä vain, takapaksissa on katetta Nannalle" Jahas eli kate "mummolaan" ja kruisailu myöhemmäksi. Paistaahan tuo aurinko toiste.
Hitto soikoon kannoin "painavan" katepussin Nannan pihalle ja perhana, ovikelloon ei vastata. Meinasi turha reissu ottaa päähän, mutta juuri sillon käy iloinen kutsu takaani, "olin kaupoilla.." käsky käy sisälle ja sinne meninkin. Katseltiin hetki Nannan uusia ristipistotöitä ja vilkuiltiin ulkona olevia lintuja. Minun about 6 vuotta sitten tekemään linnunpönttöön olikin majoittautunut sinirintoja(?) peruskorjauksen jäljiltä, hienoa!
Nurmikko näytti aika pitkältä ja se olikin sateen jäljiltä kuivunut, joten päätin tehdä miehisen urotyön ja ajaa sen. Käytiin päätyvarastosta hakemassa ruohonleikkuri, perhana joku tuliterä bensakäyttöinen paska, helevata taas mennään helpoimman kautta. Tällä kertaa olisin toivonut kunnon työntovoimalla toimivaa leikkuria... edes vähän liikuntaa lihomisen vastapainoksi. No mikäs siinä, vasta Nannan pihalla tajusin tarkistaa onkos tuossa bensaperkeessä edes nestettä. Olihan siinä, mutta hetki siinä silti meni, ennenkuin sain sen pyörimään. Ja hyvinhän se pyöri. Ajelin nurmikon siitä oikein mukavan lyhykäiseksi lukuunottamatta metri kertaa metri "voikukkapeltoa." Perhanan silloin tulee naapuri pihalle ja ilmoittaa, että hänen lapsenlapsensa onkin meidän rinnakkaisluokalla. Ei taas näitä meidän koulun perkeleitä. Siellähän ne sisällä oli kurkkineet kun tein itselleni tavanomaisesti kaikesta edes vähän mielenkiintoista. Ajelin voikukkapellon matalaksi ja sanoin, että vien koneen takaisin. "Osaathan puhdistaa sen" -juujuu osaan mie. (mitä helvettiä, puhdistaa!?)
Siitä sitten lähdin viemään bensaperkelettä takasin päin ja kirosin mielessäni nämä rakkineet, jotka ovat olevinaan hienoja, mutta eivät osaa edes itseään puhdistaa. Mitenköhän tuo pitäis putsata??? Katselin vähän sinne varastoon, että millähän tämän putsaisi... hmm.. nappasin tiskiharjan siitä kun se näytti oikein passelilta välineeltä ja vetäsin sillä ulkopuolen puhtaaksi, pyörähdin takaisin varastoon ja katsoin tällä kertaa hieman tarkemmin. Siellähän oli toinenkin tiskiharja, jonka harjakset olivat ruohosta jo valmiiksi vihreät. Passeli tähän hommaan. Käänsin bensaperkeleen kallelleen ja vetäsin tiskiharjalla turhat ruohot veke pohjasta. Jeps, harjaa puhdistaessa rikoin sen...perhana, mutta hetken vänkslättyäni huomasin, että tämänhän saa helposti kuntoon. Nostin koneen pystyyn ja se oli hieman kosteahko.. eih! Bensakorkissa oli suatana reiät! No hain jonkun rätin siitä ja kuivasin koneen. Heitin sen takaisin sisälle ja lähdin menemään. Kiitti mulle riitti. Sisällä Nanna pakotti muutamat kolikot taskupohjalle. Valitin nälkääni ja lähdin kotia kohti, Nannan kiitellessä vielä. Oli taas kiva käydä pitkästä aikaa.
Poikkesin grillin kautta ja hain "palkkarahoilla" makkaraperunat. Aikaisemmin galleriassa oli puhettan basistimiehen kanssa katsastaa eräs soramonttu kesäoluenpialaisia varten. Päätin tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja mennä montulle syömään ne perunat. Ajelin sitten sinne erästä hiekkatietä, söin ja katselin, että onpas passeli paikka. Ajattelin lähteä, mutta hiekkatie vei ajatukseni ralliin. Pitääpäs kokeilla. Ajelin tietä vähän reippaampaa vauhtia kun eipä tuolla kukaan liiku. Loppuakohden alkoi tie tuntua jo tutulta ja pysty nostamaan vähän vauhtia ja pelleilemään. "pojat on poikia" hienosti se perä kyllä tuntui lähtevän ja päätin lopettaa tältä päivältä.. lähdin kotia kohti "hieman" reippaampaa vauhtia ja kuinkas kävikään, eräässä vähemmän tutussa mutkassa lähti perä alta ja ei muutakuin ohjataan vähän vastaan ja jarrut lukkoon. Tässä vaiheessa huomasin, että olin pyörähtänyt tielle poikittain täydet 90 astetta ja nokka osoitti kohti parin-kolmen metrin pudotusta ja jyrkkää alamäkeä. Huh. Nousin autosta ja katselin hieman jälkiä, hoho! Oikein kunnon jäljet oli pehmeään hiekkaan jäänyt. Oisihan tuohon voinut hidastaa ihan hiukkasen enemmän. Nauroin omalle typeryydelleni ja lähdin kotiin.
Palailin kotio ja ruoka oli valmista, onneksi otin grillillä pienet makkaraperunat, joten mahtuu sinne mahaan vielä pikkusen. Söin ja istahdin takaisin koneelle. Pitää katsoa millon bussi tampereelle serkkujen luo lähtee.
-Bäy- Illalla lissöö.