Rakas päiväkirja...
Olen väsynyt, oi niin väsynyt itseeni ja elämääni kouvolassa arkipäivinä. Mikä VITTU MINUA VAIVAA!?
Miksi helvetissä en nuku.
"Miksi annat kaiken vaikuttaa, ehdit kyllä saamaan rauhasi, kannat huolta liian monesta" Juuri tällä hetkellä soi Saran - "Insula" ja se lyö minut polvilleen.
Miksi helvetissä en saa mitään aikaiseksi. Miksi minua väsyttää. Miksi olen tälläinen?
Miksi, miksi.. sanat kaikuvat päässäni jälleen. Viimeksi tänään kuunnellut taas 3-5 vuotiaiden kyselyä "monta penkkiä huoneessa on" "blaabla - blaablabla"
MINULLE itsestäänselvyydetkin sain selittää, "mikä on kompromissi?" miksi pidän tälläisiä asioita itsestäänselvyyksinä? Miksi MIKÄÄN on itsestäänselvyys? Kenelle?
Onko rauha itsestäänselvyys, onko elämäni itsestäänselvyys, onko uni itsestäänselvyys, onko kuolemakaan itsestäänselvyys? Onko olemassa aikaa, joka tyydyttäisi kaikki tarpeeni? Olen levoton, valvon. Miksi en saa itseäni pysäytettyä edes kello 3.23 työvuoron häämöttäessä? Mikä VITTU MINUA VAIVAA!?
Käyn nukkumaan, puhelimesta kuulen äänen
"soita jos et saa unta, mutta etköhän sinä saa"
Niin minäkin uskoin, mutta mikä minussa on vikana, miksen soittanut, miksen soita nyt. En tahdo herättää. Uni - ei ole itsestäänselvyys. Ei minulle, eikä Elinallekaan.
Vittu, että osaan joskus olla tyhmä ja yksinkertainen. Vittu. Tajusin juuri kuinka paljon tarvitsen koulua. Jos mokaan niin pelkään, että se vie osaltaan osan tulevaisuuden pohjasta. Tarvitsen sitä pientä punaista, sydämeksikin kutsuttua elääkseni. Tämä pieni punainen on pieni musta, Elinaksikin kutsuttu. Kivijalka, muuri ja se lämpöinen takka. Ilman sinua olisi kylmä. Jäätyisin, putoaisin ja särkyisin pieniksi sirpaleiksi.
Yritän. Kovasti. Kovemmin.
ps. Saran - He Kutsuivat Luokseen on loistava levy. Nämä lyriikat. Nämä biisit. Saapuivat juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.
Miksi helvetissä en nuku.
"Miksi annat kaiken vaikuttaa, ehdit kyllä saamaan rauhasi, kannat huolta liian monesta" Juuri tällä hetkellä soi Saran - "Insula" ja se lyö minut polvilleen.
Miksi helvetissä en saa mitään aikaiseksi. Miksi minua väsyttää. Miksi olen tälläinen?
Miksi, miksi.. sanat kaikuvat päässäni jälleen. Viimeksi tänään kuunnellut taas 3-5 vuotiaiden kyselyä "monta penkkiä huoneessa on" "blaabla - blaablabla"
MINULLE itsestäänselvyydetkin sain selittää, "mikä on kompromissi?" miksi pidän tälläisiä asioita itsestäänselvyyksinä? Miksi MIKÄÄN on itsestäänselvyys? Kenelle?
Onko rauha itsestäänselvyys, onko elämäni itsestäänselvyys, onko uni itsestäänselvyys, onko kuolemakaan itsestäänselvyys? Onko olemassa aikaa, joka tyydyttäisi kaikki tarpeeni? Olen levoton, valvon. Miksi en saa itseäni pysäytettyä edes kello 3.23 työvuoron häämöttäessä? Mikä VITTU MINUA VAIVAA!?
Käyn nukkumaan, puhelimesta kuulen äänen
"soita jos et saa unta, mutta etköhän sinä saa"
Niin minäkin uskoin, mutta mikä minussa on vikana, miksen soittanut, miksen soita nyt. En tahdo herättää. Uni - ei ole itsestäänselvyys. Ei minulle, eikä Elinallekaan.
Vittu, että osaan joskus olla tyhmä ja yksinkertainen. Vittu. Tajusin juuri kuinka paljon tarvitsen koulua. Jos mokaan niin pelkään, että se vie osaltaan osan tulevaisuuden pohjasta. Tarvitsen sitä pientä punaista, sydämeksikin kutsuttua elääkseni. Tämä pieni punainen on pieni musta, Elinaksikin kutsuttu. Kivijalka, muuri ja se lämpöinen takka. Ilman sinua olisi kylmä. Jäätyisin, putoaisin ja särkyisin pieniksi sirpaleiksi.
Yritän. Kovasti. Kovemmin.
ps. Saran - He Kutsuivat Luokseen on loistava levy. Nämä lyriikat. Nämä biisit. Saapuivat juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.