Mad World
(Kohta näen tytön ja kaiken tämän tekstin alta silti väläytän hymyä)
Toivottavasti ehdit lukea tämän ennenkuin tulet. Tämä päivä on mennyt ihan hyvin,
"työharjoittelun" muodossa. En ole ollut vain yhteydessä niin paljon kuin olisin halunnut.
Poika täytti juuri yhdeksäntoista, viimeinen teinivuosi. Synttärit menivät lähes kokonaan yksin, ilta parin kaverin kanssa istuessa.
Tänään tajusin, että maailmankuvastani on kadonnut kaikki naiivisuus. Se viimeinenkin, ainoa hyvä kuva minulle näkyvässä maailmassa on se pieni tyttö <3
Tajuan asiat asteittain, kuin aukko joka kokoajan repisin suuremmaksi. Tänään taas tajusin, entistä vahvemmin miten hauras ihminen on. Liian monet ihmiset ovat yksin ja sairaita, eri tavoin, mutta silti. Jotkut itkevät sisällänsä kenenkään näkemättä, se hauraus näkyy ulos, mutta kuinka moni sen tahtoo nähdä? Aina on mahdollisuus olla yksin. Olit sitten kuinka sosiaalinen, rikas, köyhä, melankolinen, iloinen tahansa. Samalla kun revin tätä aukkoa auki huomaan, että sieltä kolosta yhä suurempana osana näkyy tulevaisuus, pienen tytön muodossa. Tiedän, että tyttö tulee olemaan joskus niin rikki ja huonossa kunnossa, että tunnen koko sielullani, kuinka joku repisi minua. Ja tiedän, että tulen joskus olemaan niin kipeä ja rikki, että tyttö tuntee koko sielullansa minun kipuni. Yksin en anna hänen kestää sitä, enkä tahdo yksin kestää omaani. Se on elämää, mutta ehkä hinta siitä kaikesta minkä olen jo saanut, kaikesta siitä hyvästä minkä olen jo tytöltä saanut. Olen tytön kanssa onnellinen. Aidosti. Minkä olen tehnyt ansaitakseni näin paljon? Minulla on enemmän kuin monella muulla ja silti voin pahoin? "Parantuminen" on hidas prosessi, en ole niin rikki kuin ennen ja elämä tuntuu vihdoinkin vähän helpommalta kestää.
Koulussa sairaudet ja pahoinvointi, elämän vääryys ja suru täyttävät mielen, pienet pelot syövät vähänkin onnellisen olon pois arkisin. Tekisi mieli itkeä. Näen (ei toivotussa) tulevassa ammatissa niin paljon yksinäisiä ja surullisia ihmisiä.. Näen niin paljon kipua, niin paljon menneisyyttä ja arpia niissä ihmisissä. Pelkään tulevaisuutta, mutta kun näen, minkä yli nämäkin ihmiset ovat eläneet ja niin monet ennen heitä, on vaikea olla ajattelematta: "Kyllä minäkin saatan jaksaa" Etenkin silloin kun minulla on koko maailmani vierelläni ja tukemassa, kiitos tyttö <3
Vaikka niin karulta kuulostaakin, ihmisten kärsimys on helppo lopettaa. Ihmiset tekevät sitä parasta aikaa, päihteet, huonot elämäntavat, saastuttaminen, itsensä tuhoaminen. Te näette sitä joka päivä, pahimmassa tilanteessa omassa kodissa tai naapurissa, jopa itsessänne. Kuka teitä auttaa, jos ette anna auttaa? Elämässä on liikaa kysymyksiä joihin emme osaa vastata, osaamme vain arvailla ja olen luopunut siitä vaihtoehdosta, en arvaile, enkä kyseenalaista. Mikä on tehnyt ihmisestä näin itsekkään eläimen? Itsensä ennen muita, raha, muu omaisuus, omaan napaan katsominen ja läheisen hädän tunkeminen pois katseen alta. Ihmisiä suljetaan pois totuudelta, miten köyhyys näkyy meille = omassa navassa kun ei ole varaa ostaa jotain helvetin kalliita tuotteita. Miten köyhyys näkyy jos tarkentaa katseensa kauas = ihmisiä jolla ei ole varaa ruokaan, juomaan tai lääkkeisiin. On liian helppo sivuuttaa keräykset "ei ne mene perille kuitenkaan" -mentaliteetilla.
Koulussa juteltiin keskiviikkona, ettei terveysmenoihin ole tarpeeksi varaa ja joku juntti ehdotti, ettei anneta rahaa ulkomaille. Voi vittu! Se ei ole meiltä sen kummemmin pois, alle 0,4% suomen varoista menee maailmalle tuossa muodossa. Mitä se on meiltä pois? Kärpäsenpaskan verran, siinä vaiheessa kun meidän viihdyttämiseen käytetään miljoonia ja miljoonia mitä erinäisemmissä muodoissa. En ymmärrä miten ihmiset voivat ruikuttaa siitä, että Halonen, ei tee Suomen eteen tarpeeksi vaan maailman, eikö Suomi ole osa maailmaa? Naurettavan kapeakatseista paskanjauhantaa näkee joka päivä ja olisikin jonkinnäköisen nyrkinpainamisen aika, ellen olisi jonkunnäköinen "pasifisti."
Puhumalla saa aikaan, hitaasti, mutta silti. Mikä minä olen puhumaan noille ihmisille, sellaisista asioista joita he eivät ymmärrä? En mikään, mutta ehkä annan tukeni jos sellainen ihminen löytyy.
Helvetin ahdistava olo, ja kaikki painaa, mutta onneksi kohta pääsen taas turvaan. Kaksikymmentä minuuttia paasausta ja miettimistä, kyllä.. vaikka tämäkin on ehkä jonkun mielestä turhaa tai typerää jauhamista, en usko, että olisin voinut käyttää tämän ajan paremmin. En jaksa tarkistaa virheitä, koska nuo ovat ajatuksiani aidoimillaan. Lopuksi vielä pätkä helvetin tärkeästä biisistä:
Biisi on Donnie Darko nimisestä leffasta, ehkä parhaasta joka on hyllyssäni, iik <3
Mad World
by Gary Jules
All around me are familiar faces
Worn out places ? worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere ? going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression ? no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow ? no tomorrow
And I find it kinda funny, I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying are the best I've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people run in circles it's a very very
mad world mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy birthday ? happy birthday
Made to feel the way that every child should
Sit and listen ? sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me ? no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me ? look right through me
And I find it kinda funny, I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying are the best I've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
Poika täytti juuri yhdeksäntoista, viimeinen teinivuosi. Synttärit menivät lähes kokonaan yksin, ilta parin kaverin kanssa istuessa.
Tänään tajusin, että maailmankuvastani on kadonnut kaikki naiivisuus. Se viimeinenkin, ainoa hyvä kuva minulle näkyvässä maailmassa on se pieni tyttö <3
Tajuan asiat asteittain, kuin aukko joka kokoajan repisin suuremmaksi. Tänään taas tajusin, entistä vahvemmin miten hauras ihminen on. Liian monet ihmiset ovat yksin ja sairaita, eri tavoin, mutta silti. Jotkut itkevät sisällänsä kenenkään näkemättä, se hauraus näkyy ulos, mutta kuinka moni sen tahtoo nähdä? Aina on mahdollisuus olla yksin. Olit sitten kuinka sosiaalinen, rikas, köyhä, melankolinen, iloinen tahansa. Samalla kun revin tätä aukkoa auki huomaan, että sieltä kolosta yhä suurempana osana näkyy tulevaisuus, pienen tytön muodossa. Tiedän, että tyttö tulee olemaan joskus niin rikki ja huonossa kunnossa, että tunnen koko sielullani, kuinka joku repisi minua. Ja tiedän, että tulen joskus olemaan niin kipeä ja rikki, että tyttö tuntee koko sielullansa minun kipuni. Yksin en anna hänen kestää sitä, enkä tahdo yksin kestää omaani. Se on elämää, mutta ehkä hinta siitä kaikesta minkä olen jo saanut, kaikesta siitä hyvästä minkä olen jo tytöltä saanut. Olen tytön kanssa onnellinen. Aidosti. Minkä olen tehnyt ansaitakseni näin paljon? Minulla on enemmän kuin monella muulla ja silti voin pahoin? "Parantuminen" on hidas prosessi, en ole niin rikki kuin ennen ja elämä tuntuu vihdoinkin vähän helpommalta kestää.
Koulussa sairaudet ja pahoinvointi, elämän vääryys ja suru täyttävät mielen, pienet pelot syövät vähänkin onnellisen olon pois arkisin. Tekisi mieli itkeä. Näen (ei toivotussa) tulevassa ammatissa niin paljon yksinäisiä ja surullisia ihmisiä.. Näen niin paljon kipua, niin paljon menneisyyttä ja arpia niissä ihmisissä. Pelkään tulevaisuutta, mutta kun näen, minkä yli nämäkin ihmiset ovat eläneet ja niin monet ennen heitä, on vaikea olla ajattelematta: "Kyllä minäkin saatan jaksaa" Etenkin silloin kun minulla on koko maailmani vierelläni ja tukemassa, kiitos tyttö <3
Vaikka niin karulta kuulostaakin, ihmisten kärsimys on helppo lopettaa. Ihmiset tekevät sitä parasta aikaa, päihteet, huonot elämäntavat, saastuttaminen, itsensä tuhoaminen. Te näette sitä joka päivä, pahimmassa tilanteessa omassa kodissa tai naapurissa, jopa itsessänne. Kuka teitä auttaa, jos ette anna auttaa? Elämässä on liikaa kysymyksiä joihin emme osaa vastata, osaamme vain arvailla ja olen luopunut siitä vaihtoehdosta, en arvaile, enkä kyseenalaista. Mikä on tehnyt ihmisestä näin itsekkään eläimen? Itsensä ennen muita, raha, muu omaisuus, omaan napaan katsominen ja läheisen hädän tunkeminen pois katseen alta. Ihmisiä suljetaan pois totuudelta, miten köyhyys näkyy meille = omassa navassa kun ei ole varaa ostaa jotain helvetin kalliita tuotteita. Miten köyhyys näkyy jos tarkentaa katseensa kauas = ihmisiä jolla ei ole varaa ruokaan, juomaan tai lääkkeisiin. On liian helppo sivuuttaa keräykset "ei ne mene perille kuitenkaan" -mentaliteetilla.
Koulussa juteltiin keskiviikkona, ettei terveysmenoihin ole tarpeeksi varaa ja joku juntti ehdotti, ettei anneta rahaa ulkomaille. Voi vittu! Se ei ole meiltä sen kummemmin pois, alle 0,4% suomen varoista menee maailmalle tuossa muodossa. Mitä se on meiltä pois? Kärpäsenpaskan verran, siinä vaiheessa kun meidän viihdyttämiseen käytetään miljoonia ja miljoonia mitä erinäisemmissä muodoissa. En ymmärrä miten ihmiset voivat ruikuttaa siitä, että Halonen, ei tee Suomen eteen tarpeeksi vaan maailman, eikö Suomi ole osa maailmaa? Naurettavan kapeakatseista paskanjauhantaa näkee joka päivä ja olisikin jonkinnäköisen nyrkinpainamisen aika, ellen olisi jonkunnäköinen "pasifisti."
Puhumalla saa aikaan, hitaasti, mutta silti. Mikä minä olen puhumaan noille ihmisille, sellaisista asioista joita he eivät ymmärrä? En mikään, mutta ehkä annan tukeni jos sellainen ihminen löytyy.
Helvetin ahdistava olo, ja kaikki painaa, mutta onneksi kohta pääsen taas turvaan. Kaksikymmentä minuuttia paasausta ja miettimistä, kyllä.. vaikka tämäkin on ehkä jonkun mielestä turhaa tai typerää jauhamista, en usko, että olisin voinut käyttää tämän ajan paremmin. En jaksa tarkistaa virheitä, koska nuo ovat ajatuksiani aidoimillaan. Lopuksi vielä pätkä helvetin tärkeästä biisistä:
Biisi on Donnie Darko nimisestä leffasta, ehkä parhaasta joka on hyllyssäni, iik <3
Mad World
by Gary Jules
All around me are familiar faces
Worn out places ? worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere ? going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression ? no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow ? no tomorrow
And I find it kinda funny, I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying are the best I've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people run in circles it's a very very
mad world mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy birthday ? happy birthday
Made to feel the way that every child should
Sit and listen ? sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me ? no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me ? look right through me
And I find it kinda funny, I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying are the best I've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take