(no subject)
Ehkä kirjoitan myöhemmin enemmän synnytyksestä, nyt meinasin vaan kertoa että oli kyllä mulle oikea ratkaisu olla tekemättä sen kummempaa suunnitelmaa tai toivelistaa. Kipuhuurujen läpi muistan että synnytyssalissa käytiin kätilön kanssa seuraavanlainen keskustelu:
- Oliko siulla jotakin toiveita tämän synnytyksen suhteen?
- Ööö. Ei.
- Kipulääke vissin kelpaa?
- JOOh.
Ja se keskustelu oli sit siinä. Myöhemmin kyllä esitin toiveita esim. ilokaasusta ja epiduraalista ja siitä että oksitosiinia ei ihan vielä annettaisi, mutta ne olivat kaikki sellaisia toiveita joita ei ois oikein pystynyt ennakoimaan. Ja kaikkia pyyntöjä ja ajatuksia siellä kuunneltiin tarkalla korvalla, mutta myös kerrottiin että miks jossain tilanteessa piti toimia ehkä toisin kuin oisin toivonut, eikä mulla tosiaan ollu niihin ratkaisuihin mitään nokan koputtamista.
- Oliko siulla jotakin toiveita tämän synnytyksen suhteen?
- Ööö. Ei.
- Kipulääke vissin kelpaa?
- JOOh.
Ja se keskustelu oli sit siinä. Myöhemmin kyllä esitin toiveita esim. ilokaasusta ja epiduraalista ja siitä että oksitosiinia ei ihan vielä annettaisi, mutta ne olivat kaikki sellaisia toiveita joita ei ois oikein pystynyt ennakoimaan. Ja kaikkia pyyntöjä ja ajatuksia siellä kuunneltiin tarkalla korvalla, mutta myös kerrottiin että miks jossain tilanteessa piti toimia ehkä toisin kuin oisin toivonut, eikä mulla tosiaan ollu niihin ratkaisuihin mitään nokan koputtamista.