Kasvissyönti plaa plaa plaa
Mietin tänään että jopas, oon tainnu kohta olla viitisen vuotta syömättä lihaa. Alun perin mun piti vaan pitää vähän taukoa lihansyönnistä juhannuksen jälkeen ku olin kolme neljä päivää vetäny makkaroita joka aterialla ja tuntui et lihakiintiö on hetkeks täynnä. Mut sit se lihattomuus vaan jotenkin jäi päälle, ja vasta myöhemmin eettiset näkökulmat on tulleet omassa mielessä jotenkin painavammaksi syyksi kuin pelkästään se ettei erityisesti tee mieli syödä lihaa.
En oo koskaan jaksanut olla hirveän aktiivisesti kiinnostunut eläintuotannosta, mulle riittää kun tiedän että se on kokonaisuudessaan vaan yksinkertaisesti totaalisen väärä järjestys. Viime aikoina oon eniten miettinyt ilmastonmuutosta ja sit sitä miten koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoa eläinten tunne-elämästä ja älykkyydestä. Lihansyönti nykyjärjestelmässä ei vaan oo eettisesti kestävä ratkaisu, piste. Se on mun mielestä ihan selvää. Mut toisaalta ei oo järkevää ajatella et kaikkien pitäis heti lopettaa lihansyönti, pikemminkin pitäis vaan esim. kouluissa ja ravintoloissa panostaa kasvisruokaan ja pyrkiä pikku hiljaa muuttamaan meininkiä sellaiseksi, että liha on ylellisyys ja kasvisruoka se normiruoka. Metsästyksestä mulla ei oo mitään suuria tunteita, siinä kai useimmiten kuitenkin eläin saa elää vapaana ja sit kuolee suhteellisen nopeasti ilman turhia kärsimyksiä. En siis ajattele että eläinten tappaminen ja syöminen ois sinänsä jotenkin väistämättä väärin, eläintuotanto vaan on.
Entistä vähemmän tuntuu siltä että koskaan tulis palattua lihansyöjäksi, vaikka eihän sitä ikinä tiedä. Mut jollain lailla en enää ajattele lihatuotteita ruokana, ja ajatus lihasten syömisestä tuntuu lähtökohtaisesti oudolta. Lisäksi tuntuu että jos aloittaisi uudestaan lihansyönnin niin pitäis olla vielä jotenkin paremmat perustelut sille kuin että jos vaan jatkais lihansyöjänä kuten ennenkin. Voi olla et jos vaikka muuttais johonkin maahan jossa ois mahdotonta löytää asiallista kasvisruokaa. Tai sit jos vaan jonain päivänä tulee ihan hirveä lihan himo. Tai jos joku tuttu alkais harrastaa metsästystä.
Kalaa syön edelleen (jos tarkkoja ollaan niin syön siis kalanLIHAA mutta muiden eläinten lihaa en). Ja kananmunia ja maitotuotteita. Kala varmaan tulee pysymään ruokavaliossa vaikkei se eettiseltä kannalta niin hyvä homma olisikaan, koska se että voi syödä sentään kalaa tekee vaan elämästä niin paljon helpompaa. Kylässä ja ravintoloissa ja niin pois päin. Ja paljon helpompi huolehtia siitä että saa riittävästi hyviä ravintoaineita jne. Juustojen syömistä ollaan vähän yritetty vähennellä ja laittaa leivän päälle hummusta ja avokadoa, mut aika paljon tulee silti tuorejuustoja ja homejuustoja osteltua (esim. siihen taannoiseen pizzaan!).
Mä oon aina kärsinyt suuresta päättämättömyydestä pienten asioiden kohdalla, ja tää on todella hankalaa esim. ruokakaupoissa ja kahviloissa kun ei tiiä että mitä ruokia pitäis valita ja sit mitä enemmän hermostuu sitä vaikeampi on tehdä päätöksiä. Tän takia se ettei voi valita liharuokia on jotenkin helpottanut elämää ihan huomattavasti. Vähemmän valinnanvaraa, vähemmän stressiä. Toki joskus harmittaa kun esim. junien ravintolavaunuissa on aina ne kaks leipää joista sitten voi valita ja kumpikaan ei oo erityisen jees. Mut noin niin kuin yleisesti en oo kyllä kokenut että valinnanvaran väheneminen ois mitenkään kielteinen juttu.
Ainoa asia joka tässä nykyisessä meiningissä joskus ottaa päähän on jotkin sosiaaliset tilanteet, joissa se ettei syö lihaa aiheuttaa jotenkin turhaa huomiota tai hankaluutta tai hämmennystä. Aika vähän niitäkään silti on, ja varmaan sitä vähemmän mitä kauemmin tällä linjalla jatkaa.
En ees tiiä miten mun nyt yhtäkkiä teki mieli kirjoittaa tästä aiheesta, ehkä vaan siksi että harvoin tulee siitä puhuttua kenenkään kanssa (paitsi L:n) ja harvoin oikeastaan arjessa mietittyä enää koko juttua. Toisaalta sit taas epäröidyttää kirjoittaa nytkään koska mitä vähemmän omaan ruokavalioonsa kiinnittää kenenkään huomiota sitä helpompaa, ja myös että mitä vähemmän sitä itse kelailee niin useimmiten sitä helpompaa. Jotenkin tää aihe ehkä pyöri mielessä siksi kun eksyin tänään lukemaan YLE:n sivuilta keskustelua jostain muinaisesta lautasmalliuudistus-uutisesta. Suuret intohimot tuntuu kyllä ihmisillä olevan pelissä kun on ruokavalioista puhe, ja valtava määrä suurta sisäistä varmuutta siitä että oma on oikea ja ikuisen terveyden salaisuus. ("Ihminen ei voi elää ilman lihaa.") Itekin oon tietysti sitä mieltä että oma on oikeampi kuin toisenlainen, mut terveydestä en kyl tiiä. Ainakaan mitään suuria terveyshaittoja en oo kyllä kokenut, tai että ois jotenkin vaikeaa saada tarpeeksi proteiinia jne (kala jälleen auttaa tässä ja maitotuotteet). Ja jos haluaa syödä raskaasti ja täyttävästi ni sekin onnistuu kyl varsin vaivatta (lasagne on tähän tarkoitukseen melkein ykkösruoka).
Kaikista oikein ruokavalio nykyisessä eläinteollisuus-tilanteessa mun mielestä ois kyllä vegaanius, mutta se vaatis jo sen tasoista omistautumista jota iteltä ei liikene, paljon enemmän vaivannäköä sen eteen että sais kaiken tarpeellisen kroppaansa, ja matkustus, ulkona syöminen ynnä muu muuttuis huomattavasti hankalammaksi (nykyisin on sentään aina se VR:n tomaattimozzarellarieska...). Tää ei kuitenkaan kumoa sitä että eettisesti ajatellen vegaanit on oikeassa. Paitsi jos asuis jossain maatilalla jossa ite kasvattelis kanat ja lehmät ja niin pois päin. Mutta siis nykytilanteessa, nostan kyllä hattua heille.
(Ruokavalioista tuli mieleen, kuttelin myös joku päivä yhden työkaverin kanssa, se kertoi että keliaakikkona on nykyisin jännää kun niin monet harrastelee gluteenitonta ruokavaliota ihan muuten vaan. Toisaalta on kuulemma kiva kun gluteenittomien tuotteiden valikoima on lisääntynyt, toisaalta sitten taas ne keliaakikoille varatut ruoat saattaa usein loppua esim. lounailla tai kahveilla kun muutkin hamstraavat niitä. Ja sit tietysti ihmiset eivät aina tajua, että keliakia on kuitenkin pikkuisen eri kuin se että muusta syystä kokeilee gluteenitonta ruokaa. Melkoisen käsiteltyjä ja superjalostettuja ne useimmat gluteenittomat leivonnaiset ym. ovat, joten siinä mielessä ehkä vähän jännä valinta jos ajattelee että se kohentais terveyttä. Mut mikäpä siinä, saattaahan se joillain toimiakin.)
En oo koskaan jaksanut olla hirveän aktiivisesti kiinnostunut eläintuotannosta, mulle riittää kun tiedän että se on kokonaisuudessaan vaan yksinkertaisesti totaalisen väärä järjestys. Viime aikoina oon eniten miettinyt ilmastonmuutosta ja sit sitä miten koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoa eläinten tunne-elämästä ja älykkyydestä. Lihansyönti nykyjärjestelmässä ei vaan oo eettisesti kestävä ratkaisu, piste. Se on mun mielestä ihan selvää. Mut toisaalta ei oo järkevää ajatella et kaikkien pitäis heti lopettaa lihansyönti, pikemminkin pitäis vaan esim. kouluissa ja ravintoloissa panostaa kasvisruokaan ja pyrkiä pikku hiljaa muuttamaan meininkiä sellaiseksi, että liha on ylellisyys ja kasvisruoka se normiruoka. Metsästyksestä mulla ei oo mitään suuria tunteita, siinä kai useimmiten kuitenkin eläin saa elää vapaana ja sit kuolee suhteellisen nopeasti ilman turhia kärsimyksiä. En siis ajattele että eläinten tappaminen ja syöminen ois sinänsä jotenkin väistämättä väärin, eläintuotanto vaan on.
Entistä vähemmän tuntuu siltä että koskaan tulis palattua lihansyöjäksi, vaikka eihän sitä ikinä tiedä. Mut jollain lailla en enää ajattele lihatuotteita ruokana, ja ajatus lihasten syömisestä tuntuu lähtökohtaisesti oudolta. Lisäksi tuntuu että jos aloittaisi uudestaan lihansyönnin niin pitäis olla vielä jotenkin paremmat perustelut sille kuin että jos vaan jatkais lihansyöjänä kuten ennenkin. Voi olla et jos vaikka muuttais johonkin maahan jossa ois mahdotonta löytää asiallista kasvisruokaa. Tai sit jos vaan jonain päivänä tulee ihan hirveä lihan himo. Tai jos joku tuttu alkais harrastaa metsästystä.
Kalaa syön edelleen (jos tarkkoja ollaan niin syön siis kalanLIHAA mutta muiden eläinten lihaa en). Ja kananmunia ja maitotuotteita. Kala varmaan tulee pysymään ruokavaliossa vaikkei se eettiseltä kannalta niin hyvä homma olisikaan, koska se että voi syödä sentään kalaa tekee vaan elämästä niin paljon helpompaa. Kylässä ja ravintoloissa ja niin pois päin. Ja paljon helpompi huolehtia siitä että saa riittävästi hyviä ravintoaineita jne. Juustojen syömistä ollaan vähän yritetty vähennellä ja laittaa leivän päälle hummusta ja avokadoa, mut aika paljon tulee silti tuorejuustoja ja homejuustoja osteltua (esim. siihen taannoiseen pizzaan!).
Mä oon aina kärsinyt suuresta päättämättömyydestä pienten asioiden kohdalla, ja tää on todella hankalaa esim. ruokakaupoissa ja kahviloissa kun ei tiiä että mitä ruokia pitäis valita ja sit mitä enemmän hermostuu sitä vaikeampi on tehdä päätöksiä. Tän takia se ettei voi valita liharuokia on jotenkin helpottanut elämää ihan huomattavasti. Vähemmän valinnanvaraa, vähemmän stressiä. Toki joskus harmittaa kun esim. junien ravintolavaunuissa on aina ne kaks leipää joista sitten voi valita ja kumpikaan ei oo erityisen jees. Mut noin niin kuin yleisesti en oo kyllä kokenut että valinnanvaran väheneminen ois mitenkään kielteinen juttu.
Ainoa asia joka tässä nykyisessä meiningissä joskus ottaa päähän on jotkin sosiaaliset tilanteet, joissa se ettei syö lihaa aiheuttaa jotenkin turhaa huomiota tai hankaluutta tai hämmennystä. Aika vähän niitäkään silti on, ja varmaan sitä vähemmän mitä kauemmin tällä linjalla jatkaa.
En ees tiiä miten mun nyt yhtäkkiä teki mieli kirjoittaa tästä aiheesta, ehkä vaan siksi että harvoin tulee siitä puhuttua kenenkään kanssa (paitsi L:n) ja harvoin oikeastaan arjessa mietittyä enää koko juttua. Toisaalta sit taas epäröidyttää kirjoittaa nytkään koska mitä vähemmän omaan ruokavalioonsa kiinnittää kenenkään huomiota sitä helpompaa, ja myös että mitä vähemmän sitä itse kelailee niin useimmiten sitä helpompaa. Jotenkin tää aihe ehkä pyöri mielessä siksi kun eksyin tänään lukemaan YLE:n sivuilta keskustelua jostain muinaisesta lautasmalliuudistus-uutisesta. Suuret intohimot tuntuu kyllä ihmisillä olevan pelissä kun on ruokavalioista puhe, ja valtava määrä suurta sisäistä varmuutta siitä että oma on oikea ja ikuisen terveyden salaisuus. ("Ihminen ei voi elää ilman lihaa.") Itekin oon tietysti sitä mieltä että oma on oikeampi kuin toisenlainen, mut terveydestä en kyl tiiä. Ainakaan mitään suuria terveyshaittoja en oo kyllä kokenut, tai että ois jotenkin vaikeaa saada tarpeeksi proteiinia jne (kala jälleen auttaa tässä ja maitotuotteet). Ja jos haluaa syödä raskaasti ja täyttävästi ni sekin onnistuu kyl varsin vaivatta (lasagne on tähän tarkoitukseen melkein ykkösruoka).
Kaikista oikein ruokavalio nykyisessä eläinteollisuus-tilanteessa mun mielestä ois kyllä vegaanius, mutta se vaatis jo sen tasoista omistautumista jota iteltä ei liikene, paljon enemmän vaivannäköä sen eteen että sais kaiken tarpeellisen kroppaansa, ja matkustus, ulkona syöminen ynnä muu muuttuis huomattavasti hankalammaksi (nykyisin on sentään aina se VR:n tomaattimozzarellarieska...). Tää ei kuitenkaan kumoa sitä että eettisesti ajatellen vegaanit on oikeassa. Paitsi jos asuis jossain maatilalla jossa ite kasvattelis kanat ja lehmät ja niin pois päin. Mutta siis nykytilanteessa, nostan kyllä hattua heille.
(Ruokavalioista tuli mieleen, kuttelin myös joku päivä yhden työkaverin kanssa, se kertoi että keliaakikkona on nykyisin jännää kun niin monet harrastelee gluteenitonta ruokavaliota ihan muuten vaan. Toisaalta on kuulemma kiva kun gluteenittomien tuotteiden valikoima on lisääntynyt, toisaalta sitten taas ne keliaakikoille varatut ruoat saattaa usein loppua esim. lounailla tai kahveilla kun muutkin hamstraavat niitä. Ja sit tietysti ihmiset eivät aina tajua, että keliakia on kuitenkin pikkuisen eri kuin se että muusta syystä kokeilee gluteenitonta ruokaa. Melkoisen käsiteltyjä ja superjalostettuja ne useimmat gluteenittomat leivonnaiset ym. ovat, joten siinä mielessä ehkä vähän jännä valinta jos ajattelee että se kohentais terveyttä. Mut mikäpä siinä, saattaahan se joillain toimiakin.)