(no subject)
Ihmiselämä on kyllä just semmosta et ekaks tulee ostaneeksi jotain törkeän pahoja karkkeja ja sit kumminkin syö ne koska ne on silti karkkeja.
Mietin et miten tätä marraskuun meininkiä kuvais ja luulenpa et pitää turvautua klassiseen ja kohtapuoliin ajankohtaiseen tekstiin: kansa joka pimeydessä vaeltaa. On melko paljon semmonen olo että lähinnä vaeltaa pimeydessä töihin ja sit töistä kotiin ja mahdollisesti jossain välissä käy urheilemassa (sisätiloissa toki). En tiiä jaksaisko paremmin jos kävis esim. lenkillä valoisaan aikaan (luultavasti jaksais) mut kun silloin pitää olla töissä. Tai ei pidä mutta oon nyt aika kiintynyt tähän poikkeuksellisen hyvään rytmiin jonka oon kehittänyt: töihin viimeistään kymmeneltä. Paljon miellyttävämpää kuin esim. se että menis töihin klo 12 kuten mulla on aiemmin toisinaan ollut tapana.
Vielä pari viikkoa pitäis pinnistellä kirjoitus- ja esityshommien kanssa ja sit helpottaa. Tai oikeastaan viikon ja kahden päivän päästä helpottaa kun sit lähdetään Rovaniemelle konferenssiin. Joulukuussa ei taida olla enää yhtään deadlinea, hurraa.
32-vuotiaanakin voi onneks edelleen tehdä juttuja ekaa kertaa. Toissapäivänä esim. olin ekaa kertaa ikinä raveissa. Aikamoista. Täysikuukin oli ja hepat juoksi höyryten kylmässä illassa.
Kaikki on nyt ihan hurjan hyvin.
Mietin et miten tätä marraskuun meininkiä kuvais ja luulenpa et pitää turvautua klassiseen ja kohtapuoliin ajankohtaiseen tekstiin: kansa joka pimeydessä vaeltaa. On melko paljon semmonen olo että lähinnä vaeltaa pimeydessä töihin ja sit töistä kotiin ja mahdollisesti jossain välissä käy urheilemassa (sisätiloissa toki). En tiiä jaksaisko paremmin jos kävis esim. lenkillä valoisaan aikaan (luultavasti jaksais) mut kun silloin pitää olla töissä. Tai ei pidä mutta oon nyt aika kiintynyt tähän poikkeuksellisen hyvään rytmiin jonka oon kehittänyt: töihin viimeistään kymmeneltä. Paljon miellyttävämpää kuin esim. se että menis töihin klo 12 kuten mulla on aiemmin toisinaan ollut tapana.
Vielä pari viikkoa pitäis pinnistellä kirjoitus- ja esityshommien kanssa ja sit helpottaa. Tai oikeastaan viikon ja kahden päivän päästä helpottaa kun sit lähdetään Rovaniemelle konferenssiin. Joulukuussa ei taida olla enää yhtään deadlinea, hurraa.
32-vuotiaanakin voi onneks edelleen tehdä juttuja ekaa kertaa. Toissapäivänä esim. olin ekaa kertaa ikinä raveissa. Aikamoista. Täysikuukin oli ja hepat juoksi höyryten kylmässä illassa.
Kaikki on nyt ihan hurjan hyvin.