# 1-3
Другие записи: День 2010.10.09, Точное время 20:55:00 | День 2010.10.01, Точное время 09:30:00 | первая и единственная статья про make-up, достойная внимания | Еле нашел боккэн в москве
Syömishäiriöraapaleita, varoituksen sananen siksi.
Haukkaan palasen kirpeää ja hapanta sitruunaa.
Mielessäni kaikuvat sanasi. Söisit edes jotain kunnollista, helvetin lauta. Mutta mitä silloin tulee tehdä, kun mieli ja keho huutavat yhdessä lujaa ruokaa vastaan ja pelkän hedelmäruokavalionkin noudattaminen alkaa kääntyä mahdottomaksi?
Suoristan silmälasejani nostaen jalat pöydälle, vaipuen mietteisiini ja hiljaiseen lasiluurankojen peittämään maailmaani. Minähän näytän heille, sitten nähdään kuka nauraa, kun minä pysyn tavoitteissani ja he kiskovat olutta kylillä hellittämättömään itseinhoonsa.
He kulkevat toukkien seassa luonnossa, kun minä vaellan ylhäisessä maailmassani, maailmassa, johon ei mahdu muuta kuin puhtautta ja viattomuutta, suurenmoista haurautta ja ylpeyttä. Oman itsensä nostamista muiden yläpuolelle pelkästään ulkonäön perusteella ja valtavaa ylenmuudentunnetta.
***
Vetoja vetojen perään ja kauhon uima-altaassa hirvittävää vauhtia.
Rintauinti, selkäuinti, vapaauinti, perhosuinti. Vuorotellen käyn uintitekniikat läpi yhä uudelleen ja uudelleen, enkä anna uupumuksen tuntua kehossani, vaan pakotan itseni jokaiseen altaaanmittaan erikseen. Kun lopulta en enää tunne uupunutta ihoani sallin itseni nousta pois vedestä ja kasvot kalpeana ryystän litran tai pari vettä. Ja se toistuu, viikko viikolta, kolme kertaa viikossa.
Se on osa puuduttavaa, mutta silti hetkittäin aivan siedettävääkin arkea ja kuluttaa ihan mukavasti kaloreitakin. Sen ansiosta voisi välillä herkutella, ellei mieli huutaisi niin tiukasti vastaan ja en pelkäisi sortuvani yleettömään mässäilyyn.
Sillä jos sortuisin siihen niin luultavasti itkisin itseni kuiviin.
****
Viimeisen viikon aikana olen leijunut pilvissä, käynyt neljä kertaa uimassa, laihtunut ja jättänyt menemättä lainkaan kouluun.
Minua pelottaisi kohdata ystävien katseet ja inhoaisin kuunnella heidän marmatustaan siitä miten kalpea olen ja miten tunnun vain kutistuvan silmissä, valitusta siitä miten en syö mitään, urheilen liikaa ja olen liian poissaoleva. Eivätkö he voi jättää minua rauhaan tajuttuaan, ettei minua kiinnosta heidän asiansa?
Olen tainnut viimeisen viikon aikana myös eristäytynyt kaikesta muusta maailmasta aika täydellisesti ja kieltämättä hieman suututan itseäni. Ei saisi eristäytyä, pitäisi hymyillä ja näyttää kaikille tyhmille naapurintädeille ja muille vastaaville että kaikki on hyvin, ei minulla mikään ole, olen onnellinen.