Sep 10, 2005 17:45
En vain yksinkertaisesti tajua.
En ymmärrä, että Patrik on jättänyt mut.
En tajua sitä. En vain pysty.
Pelkäsin niin tätä tunnetta,
joka tuli kun edellisen kerran meni poikki.
Nyt se tunne on paljon suurempi.
Niin paljon,
että valehtelematta olen itkenyt 4 tuntia.
Tuntuu ettei tästä ikinä tule loppua.
En vaan tahdo muuta kun Patrikin.
En edes tarvitse mitään muuta.
Mutta se ei tahdo mua, eikä sitä mitä meillä oli.
Tää siis tais olla lopullinen ratkasu.
En vaan osaa päästää siitä irti.
Ei oo mitään ihanampaa kun istua Patrikin kanssa
ja pitää sen kädestä ja nojata siihen.
Ja sanoa että rakastaa.
Nähtiin siis äsken Lepuskissa.
Ensin vaan tuijotin sitä ja poltin tupakkaa.
En voinut olla halaamatta sitä,
ja loppuajan sitten vaan halasinkin ja itkin.
Jossain vaiheessa Patrik halas takaisin,
mutta sekin sitten loppui. Oli niin pieni olo.
Jankutin Patrikille, kuinka rakastan sitä,
ja kuinka en tahdo olla ilman. Mutta ei sitä kiinnostanut.
Se vaan sanoi, että mikään ei muutu,
ja että tää on nyt ohi. En vaan pysty tajuamaan.
Halasin, itkin ja ruikutin.
En vaan ymmärrä, miten se näin nopeasti voi päättää noin.
7kk kuitenkin seurusteltiin, ja taas, yhtäkkiä se vaan jätti.
Mutta se ei tahdo mua, eikä sitä mitä meillä oli.
En mä tiedä. Jotenkin nyt pakko purkaa meidän suhdetta.
Se siis alkoi 22.01.05 kun oltiin Laurilla.
Oltiin oltu katsomassa Jukkapoikaa ja Jenkkarenkkaa,
jo keikan aikana Patrik otti mua lanteilta.
Lähdettiin Laurille kun siellä oli pippalot pystyssä.
Yritin juoda Patrikin tarjoamia kaljoja,
muttei ne menneet alas. Oli aika myöhä, ja halusin nukkumaan.
Patrik sanoi, että on enää yks sänky vapaana,
ja mentiin sitten sinne nukkumaan.
Ensin Patrik hieroi mua ja jotain juteltiin.
Sitten alettiin nukkua. Oli aika ahdasta yhden hengen sängyssä.
Olin melkeen Patrikin kainalossa, ja se suuteli mua.
No. Suudeltiin siinä sitten ja harrastettiin seksiä.
Ja nukahdettiin.
Aamulla sitten oli vähän sellainen mitäköhän nyt-olo,
mutta sitten se vaihtui taas siihen, että harrastettiin seksiä.
Noustiin ja mentiin alas, juotiin kahvia ja istuttiin sylikkäin.
Mulla oli todella hyvä olo, vaikka petinkin Allua,
ja vaikka Patrik petti Hannaa. Mulla vaan oli hyvä olla.
Päivä meni siinä Laurilla ja pussailtiin ja halailtiin.
Sitten piti lähteä kotiin, mutta lähdettiin eri busseilla.
Tekstailtiin, ja Patrik kysyi, oliko musta tää vaan fyysistä.
Sanoin, että ei, ja kysyin sen mielipidettä.
"Ei tosiaankaan. Musta ei oo koskaan tuntunut tältä kenenkään kanssa."
Muistan sen viestin vieläkin.
Nähtiin seuraavalla viikolla salaa, koska Patrik vielä seurusteli.
Pussailtiin ja oltiin vaan ja hitto, olin niin ihastunut.
Nähtiin aika usein ja olin niin onnellinen.
Sitä jatkui ja alettiin nähdä vähän vähemmän.
Meni kuukaus, toinen, kolmas ja neljäs.
Sitten Patrik jätti mut. Olihan meillä vähän huonosti mennyt,
mutta en tosiaankaan odottanut sen jättävän mua silloin.
Hajosin täysin.
Myöhemmin paljastui, että se alkoi seurustella Nellan kanssa.
No nähtiin muutaman kerran kavereina keskustassa.
Yksi päivä mentiin taas sen tädille ruokkimaan kissat.
Istuttiin sängyllä ja poltettiin tupakkaa.
"Tuntuu tyhmältä istua tässä kun ei seurustella."
Aloin tumppaamaan tupakkaa, ja Patrik otti kädestä.
Pillahdin itkuun ja itkin sen sylissä ja suudeltiin.
Juteltiin, ja alettiin taas seurustella. Olin taas onnellinen.
Yksi aamu, kun Patrik oli lähtenyt töihin,
kirjauduin sen tunnuksilla galleriaan. Enkä kyllä kadu.
Sain tietää, että se petti mua. Sovin sen tytön kanssa,
että jutellaan. Patrik kielsi koko asian.
Pääsin kotiin, ja sain tietää, että Patrik seurusteli
samaan aikaan Nellan kanssa. Tuli aika yllätyksenä.
Soitin Patrikille ja huusin, mutta Patrik vakuutti,
ettei se ollut mitään ja jätti Nellan.
Ja minä tyhmä annoin anteeksi. Ehkei olis pitänyt.
No. Seurustelu jatkui ja oli kesäloma. Meni aika hyvin.
Olin aika epäileväinen Nellan takia. Niuhotin aika paljon.
Oltiin mm. Ilosaaressa ja se oli parasta mun kesässä.
Oli niin ihana joka yö nukkua Patrikin kanssa.
Nellakin oli tosin siellä, joka aikalailla latisti tunnelmaa.
Kuukaudet meni ja koulu taas alkoi.
Nähtiin hyvin vähän ja niin. Meni vähän huonosti.
Sitten alkoi taas mennä paremmin, vaikkei nähtykkään.
HGB:llä oli keikka treellä, ja kuulin, että Patrik olis pettänyt mua.
En sitten tiedä oliko se totta vai ei mutta niin.
Onkohan sillä enää mitään väliä.
No. Sitten tuli eilinen. Patrik ei koko iltana vastannut puhelimeen.
Sen piti tänään tulla meille yöksi.
Tänä aamuna se sitten loggasi galleriaan.
Se oli poistanut boksistaan "separriloven".
Aloin vähän panikoimaan, enkä ihan syystä.
Yritin soittaa koko aamun, muttei herra vastannut.
Ei vastannut edes galleriakommentteihin, poisti ne.
Alkoi vähän pelottaa. Tiesin, että se jättää mut.
No. Niin sitten kävikin. Patrik jätti mut galleriassa.
Sovittiin että nähtäisiin Lepuskissa ja niin nähtiin.
Suudeltiin Patrikin kanssa viimeisen kerran.
Sen aika pitkän suudelman aikana mulle tuli hiton tyhjä olo.
Yritin suudella uudestaan, mutta Patrik ei halunnut.
"Haluaisit kuitenkin". Sitten itkinkin jo bussissa.
Mä vaan en osaa olla ilman sitä.
En edes halua osata. Haluan vaan Patrikin.
Mulla on tajuton päänsärky, eikä ruoka maistu.
Puhuin mutsin kanssa puhelimessa,
ja se kysyi, onko Patrik meillä.
Sanoin että meillä meni poikki ja niin.
En vaan tuu koskaan löytämään samanlaista.
Rakastan Patrikissa myös niitä asioita, joita vihaan.
Musta meillä vaan toimi kaikki. Vaikka huonostikin meni.
En mä silti olis kuvitellut, että nyt menee poikki.
Patrikin kanssa vaan pystyin olemaan itteni.
Ei ikinä tarvinnut miettiä, mitä pistää päälle,
ei tarvinnut meikata, Patrik piti enemmän luonnollisesta.
Uskalsin olla Patrikin kanssa täysin alasti.
Ei tuottanut mitään ongelmia olla sen kanssa suihkussa,
tai nukkua alasti. Seksi toimi helvetin hyvin.
Mutta toisaalta, mitä tällä kaikella on väliä.
Oon 15 ja mulla on vielä elämä edessä.
Rakastan Patrikkia enemmän kun mitään,
enkä tosiaankaan oo vähään aikaan pääsemässä yli,
mutta tää on vaan hetkellistä.
Hetki voi olla pitkäkin aika mutta.
Ehkä joskus.
En vaan osaa sanoa muuta, kun että rakastan sitä.
..ja että haluan sen takaisin.
Enkä ihan vielä aio luovuttaa.