Jan 02, 2009 03:21
joulu meni hyvin, mä aloin taas uskoa.
uutena vuotena me erottiin.
istun yövuorossa, isä oli tukena monta tuntia täällä. huomenna haen sairaslomaa.
miksi? me rakastetaan, meillä menee hyvin, me ollaan täydellinen pari kaikkine vikoineen. miksi jotain voi se ahdistaa?
milloin tämä tuska loppuu? 27 tuntia takana sitä ja mä luulen kuolevani. otin neljännesosan pamista, itku ei enää tule, vain äänetön huuto. jos mä en haluisi tätä samaa oloa kaikille muillekin niin hakisin köyttä, sitoisin sen kattoon, söisin laatallisen pameja ja lopettaisin elämäni. miksi elää kun rakkain on poissa?
en näe mitään syytä. en mitään.
mitä jos se ei tajua? mitä jos se löytää uuden, sen johannan? sitten mua on kustu silmään kokonaiset neljä vuotta.
matkaa lääkekaapille on kaksi metriä. saisin varmaan niin paljon lääkkeitä että kuolisin pois ja kipu loppuisi.