everyday in every way, we are getting weaker
Vittu. Mä en kertakaikkiaan pysty käsittämään ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin helvetin siistiä olla ongelmallinen. En tajua, miksi joku väkisin haluaisi itselleen päihdeongelman tai masennuksen tai syömishäiriön.
Mikä siinä on hienoa?
Nää mun mielenterveysongelmat on musta monia eri asioita, mutta kaikista vähiten tää on hienoa tai jotenkin siistiä.
Ei todellakaan ole siistiä ettei pysty normaaliin sosiaaliseen elämään, koska ne tilanteet ahdistaa ja pelottaa. Ei todellakaan ole siistiä saada paniikkihäiriöitä. Ei todellakaan ole siistiä joutua kärsimään päivittäin. Ei todellakaan ole siistiä ettei jaksaisi enää ja ainoa asia, jota ajattelee on pois lähtö, kuolema. Ei todellakaan ole siistiä viillellä itseään tai yrittää tappaa itseään. Ei todellakaan ole siistiä maata sängyssä, koska on yksinkertaisesti fyysisesti liian heikko nousemaan. Ei todellakaan ole siistiä kamppailla alkoholia vastaan. Ei todellakaan ole siistiä kun joutuu varomaan jokaista suupalaa, joutuu miettimään mitä saan syödä tai missä on liikaa kaloreita. Ei todellakaan ole siistiä kun jokaisen aterian jälkeen on pakko oksentaa ruoka ulos, koska muuten satuttaisin itseäni jollakin muulla tavalla. Ei todellakaan ole siistiä kun joutuu ravaamaan psykiatrilla ja olemaan vahvasti lääkittynä 24/7. Ei todellakaan ole siistiä kun joutuu varomaan jokaista askelta, sanaa ja tekoa.
Ei todellakaan.
Ehkä mä olen liian typerä ymmärtämään, mutta mä en vaan ymmärrä.
Mikä siinä on hienoa?
Nää mun mielenterveysongelmat on musta monia eri asioita, mutta kaikista vähiten tää on hienoa tai jotenkin siistiä.
Ei todellakaan ole siistiä ettei pysty normaaliin sosiaaliseen elämään, koska ne tilanteet ahdistaa ja pelottaa. Ei todellakaan ole siistiä saada paniikkihäiriöitä. Ei todellakaan ole siistiä joutua kärsimään päivittäin. Ei todellakaan ole siistiä ettei jaksaisi enää ja ainoa asia, jota ajattelee on pois lähtö, kuolema. Ei todellakaan ole siistiä viillellä itseään tai yrittää tappaa itseään. Ei todellakaan ole siistiä maata sängyssä, koska on yksinkertaisesti fyysisesti liian heikko nousemaan. Ei todellakaan ole siistiä kamppailla alkoholia vastaan. Ei todellakaan ole siistiä kun joutuu varomaan jokaista suupalaa, joutuu miettimään mitä saan syödä tai missä on liikaa kaloreita. Ei todellakaan ole siistiä kun jokaisen aterian jälkeen on pakko oksentaa ruoka ulos, koska muuten satuttaisin itseäni jollakin muulla tavalla. Ei todellakaan ole siistiä kun joutuu ravaamaan psykiatrilla ja olemaan vahvasti lääkittynä 24/7. Ei todellakaan ole siistiä kun joutuu varomaan jokaista askelta, sanaa ja tekoa.
Ei todellakaan.
Ehkä mä olen liian typerä ymmärtämään, mutta mä en vaan ymmärrä.