MINÄ
Ihan helvetin vanha juttu. Mielipiteitä syksyltä 08. Useat noista on jo muuttuneet joksikin muuksi. Pitäisi varmaan tehdä päivitys. Tämä on siis äikän ainekirjoitus.
Ei vienyt kauan aikaa miettiä, mihin ryhmiin kuulun. Ryhmät ja tämän kirjoitelman aiheet ovat melko henkilökohtaisia. Toivonkin siis, ettei tätä tuoda julkisuuteen.
Ensimmäiseksi ryhmäksi valitsen elämäntavat. Aiheesta ei ole helppo kirjoittaa, koska en ole vielä ihan täysin tiedostanut kaikkea olennaista tavassani elää. En halua tasapaksua ja tylsää arkista elämää. Kaipaan jännitystä sekä pieniä yksityiskohtia, jotka irrottavat arjesta. Jos elämässä ei ole yhtään särmikkyyttä, eli omin sanoini sisältöä, ei se ole kovin arvokasta elämistä.
Pyrin myöskin elämään luonnonmukaisesti. Yritän säästää luontoa ja toivonkin, että sitä kauneutta jäisi tulevillekin sukupolville. Vaikka kovaa vauhtiahan se on tuhoutumassa. En myöskään käytä minkäänlaisia eläinkunnantuotteita, enkä syö lihaa, kalaa tai kanaa. Se on itselleni moraalikysymys.
Uskonto on ollut kautta aikojen kulmakivi, hyvin tärkeä osa elämää. Minulle se ei sitä ole. Uskon ihmisiin ja heidän tekoihinsa. Uskon siihen, että kaikilla tulisi olla vapaus uskoa tai olla uskomatta, mihin itse haluaa. Minä itse olen ateisti. Se on ollut minulle ainoa oikea vaihtoehto. En voi uskoa "Jumalaan" tai "Jeesukseen", koska minulla ei ole konkreettista näyttöä niiden olemassaolosta. Ainakaan he eivät ole vuokseni mitään tehneet. Olen mielummin uskomatta. Jokaisella, joka haluaa, on oikeus uskoa.
Kuka onkaan keksinyt, että heterous on ainoa oikea suuntautuminen. Jokaisella on oikeus rakastaa, samaa tai eri sukupuolta. Eihän se edes muille kuulukaan. Itseni luokittelisin tällä hetkellä enemmän lesboksi tai bi-seksuaaliksi. Tykkään tytöistä ja se on aivan yhtä oikea vaihtoehto kuin heterous. Ei ole oikein, että homoja tai lesboja väheksyttäisiin. Meillä pitäisi olla täysin samat oikeudet kuin heteroillakin. Toisinaan toisinajattelijat häpeävät itseään, mutta totuushan on, ettei ihminen voi muuttaa itseään tai, sitä, ketä rakastaa. Minä en häpeä lainkaan suuntautumistani, vaan pidän sitä arvossa ja olen ylpeä. Jos homoseksuaaleilla ei ole oikeutta mennä naimisiin tai adoptoida lapsia, silloin ei pitäisi olla heteroillakaan. Miten seksuaalinen suuntautuminen muka vaikuttaa siihen, kuka on hyvä vanhempi ja kuka ei.
Tunnen hyvin paljon homoja ja lesboja. Parhaat ystäväni ovat toisinajattelijoita. Itseasiassa melkein kaikki ystäväni ja kaverini ovat homoseksuaaleja. Se ei ole minulle lainkaan ongelma, enkä häpeä heitä.
Elämäntapa ja elämänasenne kulkevat käsi kädessä. Ne olisi pitänyt laittaa peräkkäin, mutta en jaksa vaihtaa niitä enää. Elämäntapaan voi vaikuttaa paljolti, millainen elämänasenne on. Minä olen pessimisti. Kun en odota mitään, en tule pettymään.
En voi tosin sanoa, ettenkö odottaisi mitään. Tälläkin hetkellä odotan erästä ihanaa tyttöä. Olen kuitenkin enemmän pessimisti kuin optimisti. Elämänasenteeni ei kuitenkaan ole aina minusta itsestäni kiinni. Minulla on vakavia ahdistus - ja masennustiloja, jolloin kaikki on täysin samantekevää eikä millään ole merkitystä.
Minulle elämässä on tärkeää olla vapaa. Haluan tehdä kaiken omalla nurinkurisella tavallani ja halua ajelehtia vailla päämäärää. En halua, että kukaan määrää minua, enkä halua itsekään määräillä muita. Minusta kaikkien tulisi pitää huoli omista asioistaan ennen muiden asioita. Aion lopettaa tämän kirjoitelman itselleni tärkeisiin sanoihin: "Älä tee muille mitään, mitä et halua muiden tekevän sinulle."
Jenni, syksy-08
Ei vienyt kauan aikaa miettiä, mihin ryhmiin kuulun. Ryhmät ja tämän kirjoitelman aiheet ovat melko henkilökohtaisia. Toivonkin siis, ettei tätä tuoda julkisuuteen.
Ensimmäiseksi ryhmäksi valitsen elämäntavat. Aiheesta ei ole helppo kirjoittaa, koska en ole vielä ihan täysin tiedostanut kaikkea olennaista tavassani elää. En halua tasapaksua ja tylsää arkista elämää. Kaipaan jännitystä sekä pieniä yksityiskohtia, jotka irrottavat arjesta. Jos elämässä ei ole yhtään särmikkyyttä, eli omin sanoini sisältöä, ei se ole kovin arvokasta elämistä.
Pyrin myöskin elämään luonnonmukaisesti. Yritän säästää luontoa ja toivonkin, että sitä kauneutta jäisi tulevillekin sukupolville. Vaikka kovaa vauhtiahan se on tuhoutumassa. En myöskään käytä minkäänlaisia eläinkunnantuotteita, enkä syö lihaa, kalaa tai kanaa. Se on itselleni moraalikysymys.
Uskonto on ollut kautta aikojen kulmakivi, hyvin tärkeä osa elämää. Minulle se ei sitä ole. Uskon ihmisiin ja heidän tekoihinsa. Uskon siihen, että kaikilla tulisi olla vapaus uskoa tai olla uskomatta, mihin itse haluaa. Minä itse olen ateisti. Se on ollut minulle ainoa oikea vaihtoehto. En voi uskoa "Jumalaan" tai "Jeesukseen", koska minulla ei ole konkreettista näyttöä niiden olemassaolosta. Ainakaan he eivät ole vuokseni mitään tehneet. Olen mielummin uskomatta. Jokaisella, joka haluaa, on oikeus uskoa.
Kuka onkaan keksinyt, että heterous on ainoa oikea suuntautuminen. Jokaisella on oikeus rakastaa, samaa tai eri sukupuolta. Eihän se edes muille kuulukaan. Itseni luokittelisin tällä hetkellä enemmän lesboksi tai bi-seksuaaliksi. Tykkään tytöistä ja se on aivan yhtä oikea vaihtoehto kuin heterous. Ei ole oikein, että homoja tai lesboja väheksyttäisiin. Meillä pitäisi olla täysin samat oikeudet kuin heteroillakin. Toisinaan toisinajattelijat häpeävät itseään, mutta totuushan on, ettei ihminen voi muuttaa itseään tai, sitä, ketä rakastaa. Minä en häpeä lainkaan suuntautumistani, vaan pidän sitä arvossa ja olen ylpeä. Jos homoseksuaaleilla ei ole oikeutta mennä naimisiin tai adoptoida lapsia, silloin ei pitäisi olla heteroillakaan. Miten seksuaalinen suuntautuminen muka vaikuttaa siihen, kuka on hyvä vanhempi ja kuka ei.
Tunnen hyvin paljon homoja ja lesboja. Parhaat ystäväni ovat toisinajattelijoita. Itseasiassa melkein kaikki ystäväni ja kaverini ovat homoseksuaaleja. Se ei ole minulle lainkaan ongelma, enkä häpeä heitä.
Elämäntapa ja elämänasenne kulkevat käsi kädessä. Ne olisi pitänyt laittaa peräkkäin, mutta en jaksa vaihtaa niitä enää. Elämäntapaan voi vaikuttaa paljolti, millainen elämänasenne on. Minä olen pessimisti. Kun en odota mitään, en tule pettymään.
En voi tosin sanoa, ettenkö odottaisi mitään. Tälläkin hetkellä odotan erästä ihanaa tyttöä. Olen kuitenkin enemmän pessimisti kuin optimisti. Elämänasenteeni ei kuitenkaan ole aina minusta itsestäni kiinni. Minulla on vakavia ahdistus - ja masennustiloja, jolloin kaikki on täysin samantekevää eikä millään ole merkitystä.
Minulle elämässä on tärkeää olla vapaa. Haluan tehdä kaiken omalla nurinkurisella tavallani ja halua ajelehtia vailla päämäärää. En halua, että kukaan määrää minua, enkä halua itsekään määräillä muita. Minusta kaikkien tulisi pitää huoli omista asioistaan ennen muiden asioita. Aion lopettaa tämän kirjoitelman itselleni tärkeisiin sanoihin: "Älä tee muille mitään, mitä et halua muiden tekevän sinulle."
Jenni, syksy-08