Terveisiä Oolannista!
Aika hauskaa että olimme Paleannin kanssa molemmat Ahvenanmaalla lyhyen ajan sisään. Oman matkani pääkohde oli Kökar, jossa ystäväni M.E. on kesätöissä paikallismuseossa. Teimme kaverini "Merisiilin kaiman" (jatkossa M.P.) kanssa saman reissun viime kesänä, jolloin ihastuimme niin kovin Kökariin ja muihin saariin, että piti päästä uudestaan kokemaan samat maisemat. M.P. on opiskelukaverini yo:lta sekä ex-työkaverini. Tällä kertaa mukana oli myös hänen miehensä, jonka hyvinvarustellulla autolla oli mukava matkata. Kyllä ilmastointi on vaan niin kiva juttu kesäaikaan… :) Osa teistä on tavannutkin M. ja T.P.:n mm. tupareissamme.
EDIT Lisäsin muutaman unohtuneen yksityiskohdan, mm. hurjasta pappatunturi-jengistä!
Aloitimme matkan to 13.8. illalla Taivassalosta, jossa sijaitsee M.P.:n vanhempien mökki. Siellä oli kiva saunoa, uida ja istua iltaa. Perjantaina aamukahdeksalta lähdimme ajamaan kohti Kustavissa sijaitsevaa Vuosnaisten lauttarantaa, jossa piti toki piipahtaa Boris & Maris -kahvilassa. Monet saattavat muistaa sen kattoa koristavista seteleistä ja hyvistä leivonnaisista. Aamulla satoi ja ukkosti, mutta päivän mittaan sää kirkastui ja perillä Kökarissa aurinkokin paistoi. Jo Vuosnaisten lauttarannassa näimme miesporukan, jotka olivat liikkeellä pappatuntunturi-mopoilla. Aika sitkeitä sissejä olivat ottaen huomioon sateisen ilman. Myöhemmin lautalla huomasimme, että "jengiin" kuului myös nuorempia miehiä. Pappatunturi-kulttuuri ei siis suinkaan ole täysin kuollutta! Porukka oli ilmeisesti matkalla pappatunturistien kokoontumiseen.
Vuosnaisista jatkoimme lautalla Brändön Åvaan. Ajelimme Brändössä maisemia katselemassa ennen seuraavan lautan lähtöä. Todella kaunis saari, jossa on paljon lehtipuita. Brändön Torsholmasta jatkoimme Kumlingeen, jossa meillä oli n. 45 minuuttia aikaa ennen seuraavan lautan lähtöä. Kumlingen saarella luonto muistutti mantereen havupuualueita, joka kertoo myös siitä, että jokainen saari on yksilöllinen luontonsa puolesta. Onneksi M.P. oli pyytänyt etukäteen että pääsimme katsomaan Kumlingen kirkkoa, joka olisi muuten ollut jo kiinni. Ahvenanmaalla kesäkausi loppuu monessa kohteessa jo elokuun alussa, joten loppukesällä matkustavan kannattaakin katsoa etukäteen ovatko kohteet enää auki. Kumlingen Pyhän Annan kirkon runsaat seinämaalaukset ovat alkuperäisiä ja ne on tehty fransiskaanisen perinteen mukaisesti. Maalauksista välittyi itselleni veren ja kärsimyksen uskonto, ja historian läsnäolon tuntu oli vahva. En ole nähnyt missään ennen niin laajoja ja hyvin säilyneitä (konservoituja) kirkkomaalauksia. Kirkosta löytyy myös mm. 1200-luvun alttarikaappi. Suosittelen Kumlingen Pyhän Annan kirkkoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita keskiajasta ja/tai kirkoista.
Kumlingen Snäcköstä jatkoimme Överöhön, joka on lehtipuuvoittoinen saari. Överössä kävimme viimevuotiseen tapaan syömässä Nina’s Café’ssa, jossa on muuten oikein hyviä kotitekoisia jauhelihapihvejä, joita voi syödä hampurilaisen välissä tai pannupihvinä. Överöstä matka jatkui lautalla kohti Kökaria, jossa olimme puoli seitsemän aikoihin illalla. Pääkohteemme ja majapaikkamme oli Kökarin museo, joka sijaitsee Hellsössä, Österbyggen vanhassa koulutalossa. Kökarin tuulimylly "Mika" oli hyvä maamerkki museolle ajettaessa, kun emme olleet muistaneet ottaa mukaan viimevuotisia opaskirjoja. Mika-tuulimylly tuottaa puolet saaren sähköstä ja pitää oikeastaan aika mukavaa huminaa. Istuimme iltaa museolla ja pääsimme nauttimaan emäntämme valmistamasta illallisesta sekä joimme punaviiniä. Majoituimme uudessa, vanhan torpan piirrustusten mukaan tehdyssä mökissä, jossa oli muuten todella hyvä nukkua. Sellaisen jos saisi kesämökiksi, niin voisi olla onnellinen. :) Katselin muuten kaikkina iltoina upeaa tähtitaivasta, joka näyttäytyi koko komeudessaan, kun ei ollut valosaastetta haittaamassa. Kotona kun ei näy puoliakaan niistä tähdistä, Kökarilla näkyvät hyvin paljain silmin.
Lauantaina emännällämme oli työpäivä, joten me vieraat lähdimme katsomaan Kökarin kirkkoa ja fransiskaanikappelia. Myös Kökarin kirkko on pyhitetty P. Annalle, ja se on rakennettu 1700-luvun lopulla fransiskaaniluostarin kirkon raunioille. Sisällä kirkossa oli harvinaisen komea kirkkolaiva kanuunoineen kaikkineen. Kyseessä lienee merirosvolaiva! Todennäköisesti ensimmäiset harmaat veljet saapuivat Kökariin jo 1300-luvulla tai jopa aiemmin, mutta varsinainen konventti on perustettu 1400-luvulla. Jos käytte Kökarilla, niin suosittelen etenkin Fransiskuskappelia. Kökarin konventin toiminta päättyi viimeistään 1539, mutta luostarin entinen kellari on vihittu fransiskuskappeliksi vuonna 1979 ja se toimii sekä kappelina että museona. Jälkimmäinen esittelee luostarin historiaa ja kaivauslöytöjä. Lisäksi tänä kesänä kappelissa asui fransiskaanilintuja: pääskyemo ja neljä poikasta! Fransiskus Assisilainen olisi varmasti iloinen, hän kun oli lintujen, eläinten ja luonnon ystävä. Kappelin vieressä näkyvät referektion perustukset ja ympäristöstä löytyy myös mm. kaivo ja useita keskiaikaisia talonperustuksia. Kävimme myös kävelemässä kallioilla kirkon ympäristössä ja vähän matkaa luontopolkua. Kökarin parhaita puolia onkin juuri upea saaristoluonto.
Reippailun jälkeen olikin aika suunnata takaisin museolle ja tehdä ruokaa. Emäntämme piti meille illalla museokierroksen. Muistin yllättävän hyvin kaikenlaista museosta ja Kökarin historiasta viime kesältä. Suosittelen Kökarin museota, joka sisältää useita rakennuksia ja monipuolisia näyttelyitä. Sisustukset on tehty poikkeuksellisen hyvin, kun ottaa huomioon että kyseessä on kotiseutuyhdistyksen vetämä paikallismuseo. Asiaa selittää, että näytteilleasetuksia ovat tehneet tutkijat mm. Tukholmasta. Museon kokoelmista löytyy yli 300 hyvälaatuista valokuvaa, jotka kertovat Kökarin asukkaiden elämästä, vaatetuksesta ja töistä 1900-luvun puolelle. Lisäksi museoalueella on mm. vene- ja moottorinäyttely, sepän paja ja keramiikkaverstas.
Sunnuntaina jatkoimme reippailua vaellusreiteillä. Tällä kertaa lähdimme vaelsimme pisintä reittiä, (n. 7 km) joka kiemurtelee vanhojen linnoitusten raunioiden, kivipeltojen ja metsiköiden kautta alas meren tuntumaan. Reitti on merkitty joko valkoisella maalilla tai kiviröykkiöillä, joten eksymisen vaaraa ei juuri ole. Kannattaa laittaa pitkät housut ja kunnon kengät jalkaan, koska maastossa on sekä punkkeja että kyitä. Mulla oli pitkät huosut jalassa ja muuten ihan tukevat kengät, mutta ne jättivät nilkat suojaamatta. Yhtään punkkia emme saaneet, mutta pari kyytä näimme ja ties kuinka monta oli liki niin ettemme huomanneet… Seuraavalle vaellukselle otan saappaat jalkaan, niin ei tarvitse hermoilla kärmesten vuoksi. Allergian vuoksi käärmeen pistosta olisi leikki kaukana, varsinkin kaukaisella saarella. Vaellusreitti ei muuten sovi huonojalkaisille, eikä se sovi myöskään kovin pienille, koska reitti on ajoittain vaikeakulkuinen.
Aloitimme vaelluksen Otterbötestä, jossa on ollut pronssikautinen hylkeenpyytäjien asuinpaikka. Hienon paikan ovat valinneet, koska kaunis lehtoalue oli kallioiden suojassa ja siihen aikaan se oli ihan meren lähellä. Vaelluksella näimme myös jatulintarhan (jungfrudansen på svenska), pirunpellon ja meren rannalla upeat kalliot tyrskyineen. Luonto on hyvin vaihtelevaa, joten vaelluksen aikana näkee sekä kuivaa kangasta, lehtoalueita että järviä ja merta. Reitin varrella oli myös paljon marjoja, ja niinpä napsimme aina välillä vadelmia, mustikoita ja puolukoita. Tiedoksi vaan, että punaherukoilta näyttävät pensaat eivät oikeasti ole punaheruikoita, vaan marjoja joiden syömistä kannattaa välttää (nimim. maistoin yhden, mutta hengissä ollaan ;). Kolmen tunnin reippailun jälkeen olin aika puhki ja todella nälkäinen, joten suuntasimme museolle ruoanlaittoon. Loppupäivästä kävimme Aplagården -nimisessä putiikissa, josta ostin paikallista holitonta siideriä ja kotitekoisen mehiläisvahakynttilän. Siellä oli myytävänä muitakin kivoja tuotteita, kuten esim. omenasalsaa, joka musta vaikutti enemmän chutneyltä, mutta aina parempi vaan, koska satun pitämään chutneysta. Suosittelen myös Aplagårdenia! Siidereitä voi myös ostaa Kökarin kaupasta ja varmaan muualtakin saaristosta. Kierelimme autolla myös Kökarin vierasvenesatamia ja piipahdimme visiitillä emäntämme pienessä mökissä. Vierasvenesatamat olivat erilaisia, mutta sympaattisia omalla tavallaan. Lisäksi automatkan aikana näimme lehmiä chillaamassa pelloilla sekä yhden lammaslauman, joten Kökarilla on edelleen myös karjataloutta.
Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina iltayhdeksän jälkeen lautalla, jonka määränpää oli Korppoon Galtby. Valitettavasti lautta oli n. 10-15 min myöhässä, joten määränpäässä myöhästyimme myös sekä lossilta että Nauvo-Parainen-lautalta, jälkimmäiseltä kaksi minuuttia! Siinä sitten monen auton letka odotteli n. tunnin keskellä yötä seuraavaa vuoroa. Ennen lauttaa näimme myös peuran, joka ylitti tien ihan edestä. Onneksi varsinaista vaaratilannetta ei ollut, mutta säikähdin, kun näin peuran hyppäävän eteen niin liki. Kotona olin joskus kahden jälkeen ja kyllä uni maittikin. Maanantai meni lähinnä nukkuessa, kun mulla oli valmiiksi töiden takia univelkaa jo ennen reissulle lähtöä.
Reissu oli hyvin edullinen. Ihmiset matkustavat lautoilla ilmaiseksi, mutta ajoneuvoista joutuu maksamaan. Jos Ahvenanmaan saristossa yöpyy, lauttamaksu ajoneuvosta on halpa. Me maksoimme siitä yhteensä 17 €, jolla siis matkasimme läpi kaikki em. saaret meno-paluuna. Koko reissu tuli maksamaan multa 25 €, johon sisältyi sekä osuuteni lauttamaksusta että bensoista. Lauttapaikat kannattaa varata etukäteen, ettei tule yllätyksiä ja matka menee sujuvasti. Toki majoittuminen saaristossa voi olla tyyriin puoleista ja ruoka kallista. Asiaa voi auttaa majoittumalla tuttavien luo ja/tai ottamalla evästä mukaan mantereelta.
Kiitokset vielä kerran sekä matkaseuralle että emännällemme, jos satutte näille sivuille! Emäntämme ei ehkä mene Kökarille töihin enää ensi kesäksi, joten siellä ei varmaan tule vähään aikaan käytyä. Valitettavasti Källskärin saari jäi tälläkin kertaa näkemättä, koska matkat sinne oli jo lopetettu tältä kaudelta. Toinen liikennöitsijä olisi kyllä lähtenyt meitä viemään 200 € hintaan, mutta se oli turhan kallista kolmeen pekkaan. Muuten kyllä tykkäisin lähteä Ahvenanmaalle jo vaikka heti ensi kesänä, ja katsella pääsaarta sekä niitä saaria joita en ole vielä nähnyt. Etenkin olisin kiinnostunut Anni Blomqvist-matkailusta. Anni Blomqvistin kotimuseo sijaitsee Simskälassa ja Skarpnåtön museosta löytää "Maijan kodin", koska siellä on kuvattu Myrskyluodon Maijaa. Oolanti kutsuu siis varmasti myös tulevaisuudessa!
EDIT Lisäsin muutaman unohtuneen yksityiskohdan, mm. hurjasta pappatunturi-jengistä!
Aloitimme matkan to 13.8. illalla Taivassalosta, jossa sijaitsee M.P.:n vanhempien mökki. Siellä oli kiva saunoa, uida ja istua iltaa. Perjantaina aamukahdeksalta lähdimme ajamaan kohti Kustavissa sijaitsevaa Vuosnaisten lauttarantaa, jossa piti toki piipahtaa Boris & Maris -kahvilassa. Monet saattavat muistaa sen kattoa koristavista seteleistä ja hyvistä leivonnaisista. Aamulla satoi ja ukkosti, mutta päivän mittaan sää kirkastui ja perillä Kökarissa aurinkokin paistoi. Jo Vuosnaisten lauttarannassa näimme miesporukan, jotka olivat liikkeellä pappatuntunturi-mopoilla. Aika sitkeitä sissejä olivat ottaen huomioon sateisen ilman. Myöhemmin lautalla huomasimme, että "jengiin" kuului myös nuorempia miehiä. Pappatunturi-kulttuuri ei siis suinkaan ole täysin kuollutta! Porukka oli ilmeisesti matkalla pappatunturistien kokoontumiseen.
Vuosnaisista jatkoimme lautalla Brändön Åvaan. Ajelimme Brändössä maisemia katselemassa ennen seuraavan lautan lähtöä. Todella kaunis saari, jossa on paljon lehtipuita. Brändön Torsholmasta jatkoimme Kumlingeen, jossa meillä oli n. 45 minuuttia aikaa ennen seuraavan lautan lähtöä. Kumlingen saarella luonto muistutti mantereen havupuualueita, joka kertoo myös siitä, että jokainen saari on yksilöllinen luontonsa puolesta. Onneksi M.P. oli pyytänyt etukäteen että pääsimme katsomaan Kumlingen kirkkoa, joka olisi muuten ollut jo kiinni. Ahvenanmaalla kesäkausi loppuu monessa kohteessa jo elokuun alussa, joten loppukesällä matkustavan kannattaakin katsoa etukäteen ovatko kohteet enää auki. Kumlingen Pyhän Annan kirkon runsaat seinämaalaukset ovat alkuperäisiä ja ne on tehty fransiskaanisen perinteen mukaisesti. Maalauksista välittyi itselleni veren ja kärsimyksen uskonto, ja historian läsnäolon tuntu oli vahva. En ole nähnyt missään ennen niin laajoja ja hyvin säilyneitä (konservoituja) kirkkomaalauksia. Kirkosta löytyy myös mm. 1200-luvun alttarikaappi. Suosittelen Kumlingen Pyhän Annan kirkkoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita keskiajasta ja/tai kirkoista.
Kumlingen Snäcköstä jatkoimme Överöhön, joka on lehtipuuvoittoinen saari. Överössä kävimme viimevuotiseen tapaan syömässä Nina’s Café’ssa, jossa on muuten oikein hyviä kotitekoisia jauhelihapihvejä, joita voi syödä hampurilaisen välissä tai pannupihvinä. Överöstä matka jatkui lautalla kohti Kökaria, jossa olimme puoli seitsemän aikoihin illalla. Pääkohteemme ja majapaikkamme oli Kökarin museo, joka sijaitsee Hellsössä, Österbyggen vanhassa koulutalossa. Kökarin tuulimylly "Mika" oli hyvä maamerkki museolle ajettaessa, kun emme olleet muistaneet ottaa mukaan viimevuotisia opaskirjoja. Mika-tuulimylly tuottaa puolet saaren sähköstä ja pitää oikeastaan aika mukavaa huminaa. Istuimme iltaa museolla ja pääsimme nauttimaan emäntämme valmistamasta illallisesta sekä joimme punaviiniä. Majoituimme uudessa, vanhan torpan piirrustusten mukaan tehdyssä mökissä, jossa oli muuten todella hyvä nukkua. Sellaisen jos saisi kesämökiksi, niin voisi olla onnellinen. :) Katselin muuten kaikkina iltoina upeaa tähtitaivasta, joka näyttäytyi koko komeudessaan, kun ei ollut valosaastetta haittaamassa. Kotona kun ei näy puoliakaan niistä tähdistä, Kökarilla näkyvät hyvin paljain silmin.
Lauantaina emännällämme oli työpäivä, joten me vieraat lähdimme katsomaan Kökarin kirkkoa ja fransiskaanikappelia. Myös Kökarin kirkko on pyhitetty P. Annalle, ja se on rakennettu 1700-luvun lopulla fransiskaaniluostarin kirkon raunioille. Sisällä kirkossa oli harvinaisen komea kirkkolaiva kanuunoineen kaikkineen. Kyseessä lienee merirosvolaiva! Todennäköisesti ensimmäiset harmaat veljet saapuivat Kökariin jo 1300-luvulla tai jopa aiemmin, mutta varsinainen konventti on perustettu 1400-luvulla. Jos käytte Kökarilla, niin suosittelen etenkin Fransiskuskappelia. Kökarin konventin toiminta päättyi viimeistään 1539, mutta luostarin entinen kellari on vihittu fransiskuskappeliksi vuonna 1979 ja se toimii sekä kappelina että museona. Jälkimmäinen esittelee luostarin historiaa ja kaivauslöytöjä. Lisäksi tänä kesänä kappelissa asui fransiskaanilintuja: pääskyemo ja neljä poikasta! Fransiskus Assisilainen olisi varmasti iloinen, hän kun oli lintujen, eläinten ja luonnon ystävä. Kappelin vieressä näkyvät referektion perustukset ja ympäristöstä löytyy myös mm. kaivo ja useita keskiaikaisia talonperustuksia. Kävimme myös kävelemässä kallioilla kirkon ympäristössä ja vähän matkaa luontopolkua. Kökarin parhaita puolia onkin juuri upea saaristoluonto.
Reippailun jälkeen olikin aika suunnata takaisin museolle ja tehdä ruokaa. Emäntämme piti meille illalla museokierroksen. Muistin yllättävän hyvin kaikenlaista museosta ja Kökarin historiasta viime kesältä. Suosittelen Kökarin museota, joka sisältää useita rakennuksia ja monipuolisia näyttelyitä. Sisustukset on tehty poikkeuksellisen hyvin, kun ottaa huomioon että kyseessä on kotiseutuyhdistyksen vetämä paikallismuseo. Asiaa selittää, että näytteilleasetuksia ovat tehneet tutkijat mm. Tukholmasta. Museon kokoelmista löytyy yli 300 hyvälaatuista valokuvaa, jotka kertovat Kökarin asukkaiden elämästä, vaatetuksesta ja töistä 1900-luvun puolelle. Lisäksi museoalueella on mm. vene- ja moottorinäyttely, sepän paja ja keramiikkaverstas.
Sunnuntaina jatkoimme reippailua vaellusreiteillä. Tällä kertaa lähdimme vaelsimme pisintä reittiä, (n. 7 km) joka kiemurtelee vanhojen linnoitusten raunioiden, kivipeltojen ja metsiköiden kautta alas meren tuntumaan. Reitti on merkitty joko valkoisella maalilla tai kiviröykkiöillä, joten eksymisen vaaraa ei juuri ole. Kannattaa laittaa pitkät housut ja kunnon kengät jalkaan, koska maastossa on sekä punkkeja että kyitä. Mulla oli pitkät huosut jalassa ja muuten ihan tukevat kengät, mutta ne jättivät nilkat suojaamatta. Yhtään punkkia emme saaneet, mutta pari kyytä näimme ja ties kuinka monta oli liki niin ettemme huomanneet… Seuraavalle vaellukselle otan saappaat jalkaan, niin ei tarvitse hermoilla kärmesten vuoksi. Allergian vuoksi käärmeen pistosta olisi leikki kaukana, varsinkin kaukaisella saarella. Vaellusreitti ei muuten sovi huonojalkaisille, eikä se sovi myöskään kovin pienille, koska reitti on ajoittain vaikeakulkuinen.
Aloitimme vaelluksen Otterbötestä, jossa on ollut pronssikautinen hylkeenpyytäjien asuinpaikka. Hienon paikan ovat valinneet, koska kaunis lehtoalue oli kallioiden suojassa ja siihen aikaan se oli ihan meren lähellä. Vaelluksella näimme myös jatulintarhan (jungfrudansen på svenska), pirunpellon ja meren rannalla upeat kalliot tyrskyineen. Luonto on hyvin vaihtelevaa, joten vaelluksen aikana näkee sekä kuivaa kangasta, lehtoalueita että järviä ja merta. Reitin varrella oli myös paljon marjoja, ja niinpä napsimme aina välillä vadelmia, mustikoita ja puolukoita. Tiedoksi vaan, että punaherukoilta näyttävät pensaat eivät oikeasti ole punaheruikoita, vaan marjoja joiden syömistä kannattaa välttää (nimim. maistoin yhden, mutta hengissä ollaan ;). Kolmen tunnin reippailun jälkeen olin aika puhki ja todella nälkäinen, joten suuntasimme museolle ruoanlaittoon. Loppupäivästä kävimme Aplagården -nimisessä putiikissa, josta ostin paikallista holitonta siideriä ja kotitekoisen mehiläisvahakynttilän. Siellä oli myytävänä muitakin kivoja tuotteita, kuten esim. omenasalsaa, joka musta vaikutti enemmän chutneyltä, mutta aina parempi vaan, koska satun pitämään chutneysta. Suosittelen myös Aplagårdenia! Siidereitä voi myös ostaa Kökarin kaupasta ja varmaan muualtakin saaristosta. Kierelimme autolla myös Kökarin vierasvenesatamia ja piipahdimme visiitillä emäntämme pienessä mökissä. Vierasvenesatamat olivat erilaisia, mutta sympaattisia omalla tavallaan. Lisäksi automatkan aikana näimme lehmiä chillaamassa pelloilla sekä yhden lammaslauman, joten Kökarilla on edelleen myös karjataloutta.
Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina iltayhdeksän jälkeen lautalla, jonka määränpää oli Korppoon Galtby. Valitettavasti lautta oli n. 10-15 min myöhässä, joten määränpäässä myöhästyimme myös sekä lossilta että Nauvo-Parainen-lautalta, jälkimmäiseltä kaksi minuuttia! Siinä sitten monen auton letka odotteli n. tunnin keskellä yötä seuraavaa vuoroa. Ennen lauttaa näimme myös peuran, joka ylitti tien ihan edestä. Onneksi varsinaista vaaratilannetta ei ollut, mutta säikähdin, kun näin peuran hyppäävän eteen niin liki. Kotona olin joskus kahden jälkeen ja kyllä uni maittikin. Maanantai meni lähinnä nukkuessa, kun mulla oli valmiiksi töiden takia univelkaa jo ennen reissulle lähtöä.
Reissu oli hyvin edullinen. Ihmiset matkustavat lautoilla ilmaiseksi, mutta ajoneuvoista joutuu maksamaan. Jos Ahvenanmaan saristossa yöpyy, lauttamaksu ajoneuvosta on halpa. Me maksoimme siitä yhteensä 17 €, jolla siis matkasimme läpi kaikki em. saaret meno-paluuna. Koko reissu tuli maksamaan multa 25 €, johon sisältyi sekä osuuteni lauttamaksusta että bensoista. Lauttapaikat kannattaa varata etukäteen, ettei tule yllätyksiä ja matka menee sujuvasti. Toki majoittuminen saaristossa voi olla tyyriin puoleista ja ruoka kallista. Asiaa voi auttaa majoittumalla tuttavien luo ja/tai ottamalla evästä mukaan mantereelta.
Kiitokset vielä kerran sekä matkaseuralle että emännällemme, jos satutte näille sivuille! Emäntämme ei ehkä mene Kökarille töihin enää ensi kesäksi, joten siellä ei varmaan tule vähään aikaan käytyä. Valitettavasti Källskärin saari jäi tälläkin kertaa näkemättä, koska matkat sinne oli jo lopetettu tältä kaudelta. Toinen liikennöitsijä olisi kyllä lähtenyt meitä viemään 200 € hintaan, mutta se oli turhan kallista kolmeen pekkaan. Muuten kyllä tykkäisin lähteä Ahvenanmaalle jo vaikka heti ensi kesänä, ja katsella pääsaarta sekä niitä saaria joita en ole vielä nähnyt. Etenkin olisin kiinnostunut Anni Blomqvist-matkailusta. Anni Blomqvistin kotimuseo sijaitsee Simskälassa ja Skarpnåtön museosta löytää "Maijan kodin", koska siellä on kuvattu Myrskyluodon Maijaa. Oolanti kutsuu siis varmasti myös tulevaisuudessa!