jatkoa / Heart break 18 and over
Jatkopohdintaa kirjan pohjalta:
Seuraavassa luvussa listataan 5 kohtaa seksuaalisesta kehityksestä ja varsinkin kohdat 2 ja 4, myös 5, koin mielenkiintoisina. Kolmoseen olisin tahtonut vähän selvyyttä! Esim entä vaikkapa kaksikielisen perheen lapset... eli millainen vaikutus tän teoreetikon mielestä olis jos lapsella olis sanottakoon kolme vanhempaa joista yhdellä olis vahvasti binäärinen ja muilla vähän vähemmän, sukupuoli-identiteetti:
”1. The distinction between nature and nurture, or innate traits versus acquired traits, is obsolete. Biology combined with socialization determines sex differences.
2. A most critical period in the development of sex differences is the prenatal stage. At this point hormones activate the brain and set the direction but not the extent of sex differences.
3. The development of gender identity can be compared to the development of native language.
4. The ”locking tight” of gender identity occurs by the age of eighteen months. After this, it is very difficult, if not impossible, to reverse psychosexual orientation.
5. Social change will come about, not by doing away with cultural definitions of masculinity and femininity, but by bringing more flexibility to the stereotypes to meet present and future changes. ”
Alan kiinnostua kirjoittajasta nyt ihan eri tavalla, se tuntuu vastustavan varsinkin tätä John Money-nimistä tyyppiä ihan kuus nolla. Tässä identiteetteihin lukkiutumisesta:
Tää tyypi nimeltä Money esittää lausunnon jonka mukaan ”People can no more be expected to decode behavior that has been locked into the core of their gender schemas than a Chinese woman whose feet were bound in childhood could be expected to walk naturally.” Kirjoittaja palauttaa vertauksen sanomalla että Money ja Tuvker ei tunnu ymmärtävän sitä että stereotypiat vahingoittaa persoonallisuuden kehitystä samalla tavalla kuin jalkojen sitominen kiinalaisnaisia tässä tapauksessa ja että jos vaaditaan joustavuutta stereotyyppien sisällä ilman että luovutaan ja kielletään nään stereotypiat kokonaan on sama kuin auttaisi kiinalaisnaista antamalla tälle pyörätuolin tai kainalosauvat. En oo lukenut kirjaa riittävästi ymmärtääkseni miksei stereotypioita vois heittää vittuun samantien mutta tavallaan ymmärrän ajatuksen.
Sit tää kaikista poskettomin John Moneyn juttu eli perustellessa vanhempien sukupuoliroolien tärkeyttä lapsen kasvatuksessa: ”The ideal for a child is to have parents who consistently reciprocate one another in their dealings with that child. Then a five-year-old daughter is able to go through the stage of rehearsing flirtatious coquetry with her father, while the mother appropriately gives reciprocal directives as to where the limits of rivalry lie; conversely for boys.”
Nikottelin lukiessani tota ja kirjoittaja huomautti että miksi helvetissä tyttölasten pitäisi saada hyväksyntä ja tuki miespuolisilta (nimenomaan flirtin eli seksuaalisuuden ja miellyttämisen keinoin) ja sit taas naisilta vihamielisyyden ja kateuden tunteita palauttamaan paikoilleen.
Oon ylipäätään hämmentynyt kun luen joltain tyypiltä mielipiteitä jotka on ok ja sit joitain jotka on täysin poskettomia. Jotenkin sellainen mustavalkoisuus herättäisi turvallisemman olon. Vahvat lausunnot joista oon eri mieltä heikentää kirjoittajan (tässä tapauksessa lainatun teoreetikon) kaikkee uskottavuutta mun silmissä.
Sukupuolirooleista yleisemmin: On tosi kiinnostavaa että vaikka transseksuaalisuus tuntui musta toisaalta tosi freesiltä tavalta käsitellä sukupuolirajoitteita, tuli yllätyksenä - mikä on toisaalta hyvinkin loogista jopa siinä määrin etten enää tajua miksi niinkään yllätyin - että transseksuaalit suhtautuu paljon mukautuvammin yhteiskunnan asettamiin sukupuoliroolirajoihin. Kirjoittaja esittelee tutkimuksia joiden mukaan esim naisten asema yhteiskunnassa herättää enemmän ahdistusta biologisesti naisissa kuin aiemmin miehenä olleissa transnaisissa. Eli tän ryhmän sukupuoliroolikäsitykset tuntuu olevan todella konservatiivisia. Ensin yllätyin, kuten sanottua, mut toisaalta vaikuttaa loogiselta: jotta voisi perustella itselleen niin radikaalin muutoksen täytyy uskoa aika lujasti binääriseen sukupuolijärjestelmään.
Sit vielä viimeinen kappale historiasta ja patriarkaalisuudesta yleisesti, pidin kovasti:
”In speaking of the importance of of history for self-definition, two questions must be asked. Should a person want to change his/her personal and social history and if so, how should one change that history in the most honest and integral way? In answer to the first question, anyone who has lived in a patriarchal society has to change personal and social history in order to be a self. History cannot be allowed to determine the boundaries, life and location of the self. We should be change agents of our own history.”
Seuraavassa luvussa listataan 5 kohtaa seksuaalisesta kehityksestä ja varsinkin kohdat 2 ja 4, myös 5, koin mielenkiintoisina. Kolmoseen olisin tahtonut vähän selvyyttä! Esim entä vaikkapa kaksikielisen perheen lapset... eli millainen vaikutus tän teoreetikon mielestä olis jos lapsella olis sanottakoon kolme vanhempaa joista yhdellä olis vahvasti binäärinen ja muilla vähän vähemmän, sukupuoli-identiteetti:
”1. The distinction between nature and nurture, or innate traits versus acquired traits, is obsolete. Biology combined with socialization determines sex differences.
2. A most critical period in the development of sex differences is the prenatal stage. At this point hormones activate the brain and set the direction but not the extent of sex differences.
3. The development of gender identity can be compared to the development of native language.
4. The ”locking tight” of gender identity occurs by the age of eighteen months. After this, it is very difficult, if not impossible, to reverse psychosexual orientation.
5. Social change will come about, not by doing away with cultural definitions of masculinity and femininity, but by bringing more flexibility to the stereotypes to meet present and future changes. ”
Alan kiinnostua kirjoittajasta nyt ihan eri tavalla, se tuntuu vastustavan varsinkin tätä John Money-nimistä tyyppiä ihan kuus nolla. Tässä identiteetteihin lukkiutumisesta:
Tää tyypi nimeltä Money esittää lausunnon jonka mukaan ”People can no more be expected to decode behavior that has been locked into the core of their gender schemas than a Chinese woman whose feet were bound in childhood could be expected to walk naturally.” Kirjoittaja palauttaa vertauksen sanomalla että Money ja Tuvker ei tunnu ymmärtävän sitä että stereotypiat vahingoittaa persoonallisuuden kehitystä samalla tavalla kuin jalkojen sitominen kiinalaisnaisia tässä tapauksessa ja että jos vaaditaan joustavuutta stereotyyppien sisällä ilman että luovutaan ja kielletään nään stereotypiat kokonaan on sama kuin auttaisi kiinalaisnaista antamalla tälle pyörätuolin tai kainalosauvat. En oo lukenut kirjaa riittävästi ymmärtääkseni miksei stereotypioita vois heittää vittuun samantien mutta tavallaan ymmärrän ajatuksen.
Sit tää kaikista poskettomin John Moneyn juttu eli perustellessa vanhempien sukupuoliroolien tärkeyttä lapsen kasvatuksessa: ”The ideal for a child is to have parents who consistently reciprocate one another in their dealings with that child. Then a five-year-old daughter is able to go through the stage of rehearsing flirtatious coquetry with her father, while the mother appropriately gives reciprocal directives as to where the limits of rivalry lie; conversely for boys.”
Nikottelin lukiessani tota ja kirjoittaja huomautti että miksi helvetissä tyttölasten pitäisi saada hyväksyntä ja tuki miespuolisilta (nimenomaan flirtin eli seksuaalisuuden ja miellyttämisen keinoin) ja sit taas naisilta vihamielisyyden ja kateuden tunteita palauttamaan paikoilleen.
Oon ylipäätään hämmentynyt kun luen joltain tyypiltä mielipiteitä jotka on ok ja sit joitain jotka on täysin poskettomia. Jotenkin sellainen mustavalkoisuus herättäisi turvallisemman olon. Vahvat lausunnot joista oon eri mieltä heikentää kirjoittajan (tässä tapauksessa lainatun teoreetikon) kaikkee uskottavuutta mun silmissä.
Sukupuolirooleista yleisemmin: On tosi kiinnostavaa että vaikka transseksuaalisuus tuntui musta toisaalta tosi freesiltä tavalta käsitellä sukupuolirajoitteita, tuli yllätyksenä - mikä on toisaalta hyvinkin loogista jopa siinä määrin etten enää tajua miksi niinkään yllätyin - että transseksuaalit suhtautuu paljon mukautuvammin yhteiskunnan asettamiin sukupuoliroolirajoihin. Kirjoittaja esittelee tutkimuksia joiden mukaan esim naisten asema yhteiskunnassa herättää enemmän ahdistusta biologisesti naisissa kuin aiemmin miehenä olleissa transnaisissa. Eli tän ryhmän sukupuoliroolikäsitykset tuntuu olevan todella konservatiivisia. Ensin yllätyin, kuten sanottua, mut toisaalta vaikuttaa loogiselta: jotta voisi perustella itselleen niin radikaalin muutoksen täytyy uskoa aika lujasti binääriseen sukupuolijärjestelmään.
Sit vielä viimeinen kappale historiasta ja patriarkaalisuudesta yleisesti, pidin kovasti:
”In speaking of the importance of of history for self-definition, two questions must be asked. Should a person want to change his/her personal and social history and if so, how should one change that history in the most honest and integral way? In answer to the first question, anyone who has lived in a patriarchal society has to change personal and social history in order to be a self. History cannot be allowed to determine the boundaries, life and location of the self. We should be change agents of our own history.”