Loma hupenee..
Ensimmäinen kahdesta viimeisestä lomaviikosta alkaa olla takana päin. Palasin eilen hetkeksi kaupunkiin mökiltä, missä tuli oltua viime lauantaista asti. Jollei muuta, niin tämän kesän lomat ovat ainakin antaneet aikaa ajatella. Yhtä sun toista on tullut pantua tuolla päässä järjestykseen.
Olen mökillä ollessa käynyt orjana kummisedän mökinlaajennustyömaalla. On ollut aika kivaa touhuta raksavermeissä vasara ja sorkkarauta heiluen. Apuna ovat olleet ne kaksi pikkuserkkua, kummin muksuja. Niiden tyttöjen kanssa touhutessa olen alkanut ajatella, että ehkäpä minäkin voisin joku päivä äidiksi ryhtyä. Se tuntuu aika kivalta kun sellainen mukula kipuaa hellyydenkipeyttään syliin. Ja touhuaminen on näyttänyt sen "saamapuolen" siitä lasten kasvatuksesta. Toisaalta en kyllä ole unohtanut sitä toistakaan puolta mihinkään. Noh. Eipä ole tämä asia ajankohtainen lähimpään kymmeneen vuoteen. :)
Sinkkuusangstikin on helpottamaan päin. Tajusin eilen bussimatkalla, että ehkä kaikella ihan oikeasti onkin ollut tarkoituksensa. Olen viimein saanut elämälleni jonkun selkeän suunnan, jota kohti rämpiä. Tämä yksinolo on ollut hyväksi sen suhteen, että olen tehnyt päätöksiä vain ja ainoastaan itseäni ajatellen. Päätin nyt hellittää lopuksi kesää. Elokuussa aloitan taas salilla käynnit ja otan itselleni joulusta tavoitteen. Silloin katsotaan mihin olen päässyt itseni ja kroppani kanssa. Olen tuntenut sellaista "tervettä itseinhoa" peilikuvaani katsellessa. Missä vaiheessa päästin itseni "rupsahtamaan".. Tiedänhän minä. Se on suurelta osin ihmissuhde- ym.-sotkujen tulosta. Nyt yritän vaan saada taas sen rytmin päälle ja pitää vaikeudet loitolla.. Jouluna pitäisi sitten olla uusi minä tervehdittävänä. Pääsin jo keväällä niin hyvään vauhtiin, että sen kun saan takaisin päälle ja ylläpidettyä niin hyvä tulee. Kaksi viikkoa armon aikaa siis. :)
Huomasin mökille miten citygirliksi sitä olenkaan muuttunut. Minulla oli kohtaamisia luontokappaleiden kanssa. :D Tavalliset hyönteispaniikit unohtaen näin parit sorsapoikueet, hirven, lepakon... Antoisinta mökillä ovat ehdottomasti etenkin öiset vessareissut. Joka yö meinasin astua sammakon päälle. Viimeisenä me otettiin tuijotuskisa kun tyyppi oli päättänyt parkkeerata keskelle polkua, enkä minä paljaine säärineni uskaltanut tietenkään astua yli. Hetken aikaa odottelin josko herra loikkisi pois mutta se vaan tuijotti.. Sitten yritin vähän säikytellä ja lopulta tökin vähän varovasti kepillä, mutta se vaan tuijotti. Lopulta loikin varvikon kautta sen ohi. Tyyppi nökötti siellä vielä kun palasinkin, joskin polun sivussa silloin. Seuraavana päivänä vasta tajusin, että ehkä se siellä olikin se prinssi rohkea joka vain odotti mun suudelmaani. Damn. :D
Onnistuin pongaamaan äipän avustuksella myös kiiltomadon ledi pyllyssään. Se oli todella kirkas. Ja minä nauroin mielessäni omalle hämmästelylleni, onhan näitä muksuna nähty. :) Noh, oli avartava luontokokemus. Pariksi päivää meinasin palata vielä mualle. Sitten lopun lomaa hengailen varmaankin kotona ja yritän saada tämän kämpän kuntoon viimein. Kun vaan vähän viilenisi. Täällä on tälläkin hetkellä 30 astetta lämpöä.
O&O
Olen mökillä ollessa käynyt orjana kummisedän mökinlaajennustyömaalla. On ollut aika kivaa touhuta raksavermeissä vasara ja sorkkarauta heiluen. Apuna ovat olleet ne kaksi pikkuserkkua, kummin muksuja. Niiden tyttöjen kanssa touhutessa olen alkanut ajatella, että ehkäpä minäkin voisin joku päivä äidiksi ryhtyä. Se tuntuu aika kivalta kun sellainen mukula kipuaa hellyydenkipeyttään syliin. Ja touhuaminen on näyttänyt sen "saamapuolen" siitä lasten kasvatuksesta. Toisaalta en kyllä ole unohtanut sitä toistakaan puolta mihinkään. Noh. Eipä ole tämä asia ajankohtainen lähimpään kymmeneen vuoteen. :)
Sinkkuusangstikin on helpottamaan päin. Tajusin eilen bussimatkalla, että ehkä kaikella ihan oikeasti onkin ollut tarkoituksensa. Olen viimein saanut elämälleni jonkun selkeän suunnan, jota kohti rämpiä. Tämä yksinolo on ollut hyväksi sen suhteen, että olen tehnyt päätöksiä vain ja ainoastaan itseäni ajatellen. Päätin nyt hellittää lopuksi kesää. Elokuussa aloitan taas salilla käynnit ja otan itselleni joulusta tavoitteen. Silloin katsotaan mihin olen päässyt itseni ja kroppani kanssa. Olen tuntenut sellaista "tervettä itseinhoa" peilikuvaani katsellessa. Missä vaiheessa päästin itseni "rupsahtamaan".. Tiedänhän minä. Se on suurelta osin ihmissuhde- ym.-sotkujen tulosta. Nyt yritän vaan saada taas sen rytmin päälle ja pitää vaikeudet loitolla.. Jouluna pitäisi sitten olla uusi minä tervehdittävänä. Pääsin jo keväällä niin hyvään vauhtiin, että sen kun saan takaisin päälle ja ylläpidettyä niin hyvä tulee. Kaksi viikkoa armon aikaa siis. :)
Huomasin mökille miten citygirliksi sitä olenkaan muuttunut. Minulla oli kohtaamisia luontokappaleiden kanssa. :D Tavalliset hyönteispaniikit unohtaen näin parit sorsapoikueet, hirven, lepakon... Antoisinta mökillä ovat ehdottomasti etenkin öiset vessareissut. Joka yö meinasin astua sammakon päälle. Viimeisenä me otettiin tuijotuskisa kun tyyppi oli päättänyt parkkeerata keskelle polkua, enkä minä paljaine säärineni uskaltanut tietenkään astua yli. Hetken aikaa odottelin josko herra loikkisi pois mutta se vaan tuijotti.. Sitten yritin vähän säikytellä ja lopulta tökin vähän varovasti kepillä, mutta se vaan tuijotti. Lopulta loikin varvikon kautta sen ohi. Tyyppi nökötti siellä vielä kun palasinkin, joskin polun sivussa silloin. Seuraavana päivänä vasta tajusin, että ehkä se siellä olikin se prinssi rohkea joka vain odotti mun suudelmaani. Damn. :D
Onnistuin pongaamaan äipän avustuksella myös kiiltomadon ledi pyllyssään. Se oli todella kirkas. Ja minä nauroin mielessäni omalle hämmästelylleni, onhan näitä muksuna nähty. :) Noh, oli avartava luontokokemus. Pariksi päivää meinasin palata vielä mualle. Sitten lopun lomaa hengailen varmaankin kotona ja yritän saada tämän kämpän kuntoon viimein. Kun vaan vähän viilenisi. Täällä on tälläkin hetkellä 30 astetta lämpöä.
O&O