Ja masentaa...
- Ei kukaan auta pakoon sellaista vankia jonka ovi ei ole lukossa..-
Minä en olisi eilen halunnut mennä nukkumaan, en olisi halunnut herätä tähän päivään vaan tietääkseni että olen taas yksin. Mä en tunne mitään. Mä en tunne surua, en katkeruutta, en mitään. Tai oikeastaan mä tunne jotain. Pahjatonta yksinäisyyttä. Se on mun vankila, enkä mä pääse pois.
Vaikka mä saisin rakkautta, niin en mä uskaltaisi rakastaa takaisin. Mä pysyn kaltereitten takana, kun en uskalla luottaa siihen, että joku voisi rakastaa mua jättämättä mua taas yksin. Mä pelkään menetyksen tuskaa, olen sen kai liian useasti kokenut. Ja tulen varmasti vielä kokemaan. Mä pelkään taas sulkea mun silmiä, mä pelkään herätä ja nähdä taas se sen kelmeän auringon mun kaltereitten välistä. Aamu on mulle uusi ikuisuus yksinäisyydessä.
Minä en olisi eilen halunnut mennä nukkumaan, en olisi halunnut herätä tähän päivään vaan tietääkseni että olen taas yksin. Mä en tunne mitään. Mä en tunne surua, en katkeruutta, en mitään. Tai oikeastaan mä tunne jotain. Pahjatonta yksinäisyyttä. Se on mun vankila, enkä mä pääse pois.
Vaikka mä saisin rakkautta, niin en mä uskaltaisi rakastaa takaisin. Mä pysyn kaltereitten takana, kun en uskalla luottaa siihen, että joku voisi rakastaa mua jättämättä mua taas yksin. Mä pelkään menetyksen tuskaa, olen sen kai liian useasti kokenut. Ja tulen varmasti vielä kokemaan. Mä pelkään taas sulkea mun silmiä, mä pelkään herätä ja nähdä taas se sen kelmeän auringon mun kaltereitten välistä. Aamu on mulle uusi ikuisuus yksinäisyydessä.