Sukupuolesta, transsukupuolisuudesta ja itsemäärittämisoikeudesta
Myönnän heti alkuun, etten noudata kirjoituksellani mitään tieteen tekemisen metodia saati perusta tekstiä selkeästi määriteltäviin teorioihin. Väitän silti, että pystyn pätevästi ottamaan kantaa sukupuoleen, sen määrittelyyn ja määrittelyn seurauksiin, tarkoituksenani perustella ihmisen oikeutta itsemäärittelyyn ja identiteetin riippumattomuuteen. Viittaan tekstissä sekä tieteellisiin että anekdotaalisiin tietoihin. Ensisijaisesti tämä teksti edustaa omia mielipiteitäni ja on luettava juuri siitä näkökulmasta. Mikäli joku tekstiä lukeva haluaa tarkentaa tai korjata jotain, tarkastelen mielelläni päteviä lähteitä käsittelemistäni asioista ja pyrin korjaamaan tietojani todisteiden perusteella, puolsivat ne tähänastista käsitystäni tai eivät.
Tarkastelen tässä muutamia sukupuoleen liittyviä ilmaisuja, jotka ovat havaintojeni mukaan yleisessä tai spesifisessä käytössä kulttuuriympäristössämme. Esimerkinomaisesti voi tarkastella periaatteessa hyvää tarkoittavaa mutta jaottelussaan harhaanjohtavaa “Genderbread Person”-kaaviota. Kaavio pyrkii erottelemaan fyysiset sukupuoliominaisuudet psyykkisistä ja sosiaalisista kuvatunlaisesti: http://itspronouncedmetrosexual.com/2012/03/the-genderbread-person-v2-0/
Lähtökohtaisesti jaottelu “biologiseen sukupuoleen” ja “identiteettiin” on ongelmallinen ensinnäkin siksi, että nykytiedon valossa syntymäominaisuuksien ja trans*kokemuksen välinen kehollinen yhteys on mahdollinen - muun muassa neurologisissa tutkimuksissa on löydetty yhteys aivojen fyysisen rakenteen ja tutkittavan (transtaustaisen) henkilön sukupuolikokemuksen välillä. Wikipediaa lukiessa lähdekritiikki on aina tarpeen, mutta aiheesta kirjoitetussa artikkelissa on tästäkin huolimatta useita hyviä huomioita. http://en.wikipedia.org/wiki/Causes_of_transsexualism#Biological-based_theories Julia Seranon Whipping Girl sivuaa myös useassa kappaleessa sukupuolen kehollisuutta ja identiteetin suhdetta biologiaan.
Genderbread Person- kaavio ottaa kenties tavallaan huomioon tämän identiteetin fyysisen näkyvyyden aivoissa, mutta toisaalta erottelee sen sanalla Identity sanasta Sex, jonka on sijoittanut genitaalialueelle; ’sex’ saattaa viitata nimenomaan ulkoisiin genitaaleihin, mutta ymmärretään usein kattotermiksi, jolla viitataan fyysisiin sukupuoliominaisuuksiin.
Tästä syystä erottelu johtaa harhaan - sen lisäksi, ettei voida myöskään kiistatta osoittaa jokaisen sukupuolikokemuksen fyysistä merkkiä. Pelkkään biologiaan ei trans*kokemusta voida kiinnittää, osittain asian tieteellisen tutkimuksen vaikeuden ja osittain trans*kokemusten laajan kirjon vuoksi. Se, mikä kokemuksen aiheuttaa, ei vaikuta siihen, onko itse kokemus validi tai kiinteä osa henkilön persoonaa. Itsemäärittelyoikeus on ihmisoikeus, ei etuoikeus, eikä identiteettien vahtiminen ole eettisesti perusteltua. Vaikka yhtymäkohtia biologisten ominaisuuksien ja sukupuolen kokemuksen väliltä löydetään, ei niitä voi käyttää perusteena henkilön identiteetin ja sukupuoli-ilmaisun sekä esim. kehollisen transition tarpeen kyseenalaistamiselle. Ei ole syytä olettaa, että niinkin laajamittainen asia kuin sukupuolen kokemus voitaisiin jokaisen yksilön kehosta jäljittää täydellä varmuudella. Argumentit siitä, onko sukupuolen osa-alueissa valinnaisia asioita vai ovatko kaikki syntymäominaisuuksia, eivät ole relevantteja.
Sukupuoleen suhtautumisen haasteet tuntuvat lähtevän useasti oletuksista ja siitä, että ei tiedetä, mitä oikeastaan yritetään sanoa, kun käytetään sanoja mies ja nainen määrittelemättä kumpaakaan, tai vedetään yhtäläisyysmerkkejä sukupuolittamisen ja jonkin sukupuolen osa-alueen välille.
Ennen kuin siis ylipäätään käytetään sanoja, on määriteltävä se sukupuolen osa-alue, johon viittaa.
Jos kysmys on siitä ihmisen sukupuolesta, joka hänelle on hänen syntymänsä yhteydessä määritetty, vaihtoehdot "tyttö", "poika", ja joskus “intersukupuolinen” vastaavat omassa kulttuurissamme pitkälti todellisuutta. Täsmällinen termi lainataan englanniksi vakiintuneista lyhenteistä AFAB, AMAB, ja AIAB, eli assigned female/male/intersex at birth. Ilmaisu on siitä hyödyllinen, että sitä käyttämällä ei oteta kantaa mihinkään muuhun kuin siihen väistämättömään tapahtumaan, joka on syntymän yhteydessä tehtävä sukupuolitus, jonka yleensä tekee lääkäri, ja joka määrittää Suomessa juridisen sukupuolen ja sen mukaisen henkilötunnuksen sekä rajoittaa osin sitä, millaisia etunimiä syntyneelle on lupa antaa. On myös muistettava, että osa intersukupuolisista ihmisistä luokitellaan F- tai M- kategoriaan syntymässään joko siksi, että sattuu edustamaan jotakin niistä intersukupuolisuuden variaatioista, jotka eivät ole aina syntymän hetkellä ilmeisiä (esim. ilman erikseen teetettyjä testejä), tai siksi, että vastasyntyneen epänormatiivinen keho pakotetaan vastaamaan jompaa kumpaa binääristä ääripäätä, lähinnä sukuelinkirurgisilla toimenpiteillä.
Niin ikään on kyseenalaista puhua transsukupuolisesta ihmisestä “biologisena naisena/miehenä” (yleensä tarkoitettaessa henkilön juridista sukupuolta ennen transitiota, joka valtaosin vastaa syntymässä määritettyä), kuten nykyisessä terveydenhuollossa on valitettavasti tapana. Sanoja “nainen” ja “mies” ei voi käyttää synonyymeinä minkään fyysisen ja psykososiaalisen tilanteen kanssa. Jos henkilö on mies, eikö hänen kehonsakin ole siten miehen keho? Ihminen on biologinen entiteetti, joten väistämättä hänen sukupuolensakin on biologinen niiltä osin, kuin sillä on tekemistä kehon kanssa. “Biologinen mies/nainen” ei täten tarkoita mitään.
Mikäli pyritään kiinnittämään sanalla “biologinen” huomiota kehon sukupuoliominaisuuksiin (primäärisiä: gonadit, sukusolujen tuotanto, hormonitoiminta, kromosomit, genitaalit; sekundaarisia: esim. rinnat, lantio-vyötärö- suhde, karvoitus…), jätetään huomiotta transition tuomat muutokset moniin näistä ominaisuuksista. Kyseessä voi olla kehollinen tila, jossa osa primäärisistä ja/tai sekundaarisista sp-ominaisuuksista vastaa yhtä binäärin ääripäätä ja osa toista tai ei yksiselitteisesti kumpaakaan.
Otetaan esimerkiksi henkilö, joka on syntymässä määritetty pojaksi ja jolla on testatusti XY-kromosomit, mutta jonka keho ei tuota sukusoluja vaan käyttää synteettistä estrogeeniä; jolla on vagina, naistyyppinen rintakehä, alttoääniala, eikä mainittavaa karvoitusta kehossaan. Henkilö voisi kuvata itseään esimerkiksi transtaustaiseksi naiseksi ja olla käynyt transprosessin, johon hänen tapauksessaan on kuulunut HRT, ääniterapia, toistuva karvanpoisto esim. laserilla, orkiektomia ja vaginoplastia, sekä hänen omasta mielenkiinnostaan omakustanteinen kromosomitutkimus.
Onko perusteltua väittää, että sanapari “biologinen mies” kuvailisi todenperäisesti edellämainitun kaltaista henkilöä? Mitä tapoja on havainnoida henkilön sukupuoliominaisuuksia? Kromosomit eivät näy päällepäin vaan ne selvittääkseen on usein maksettava sievoinen summa rahaa (n. 350€) yksityisellä klinikalla (ellei niitä testata syntymän yhteydessä, mihin on yleensä edellytyksenä ilmeinen intersukupuolisuus). Sukupuolitetuista sisäelimistä ja gonadeista ei niin ikään ole mahdollista saada selvyyttä tutkimatta, tai mikäli ne suorittavat tiettyjä funktioita jotka on suoraan mahdollista havaita, kuitenkin lähinnä joko henkilön itsensä toimesta tai sitten erittäin intiimin kontaktin yhteydessä (esim. kuukautiskierto, sukusolut). Sekundaarisia sp-ominaisuuksia puolestaan voidaan havainnoida myös silmämääräisesti, mutta ne eivät ole primäärisiä juuri luotettavampia indikaattoreita mistään muista yksilön sukupuolen osa-alueista.
Mikäli pääsemme irrottautumaan biologiasta, saatetaan sanoilla “mies” ja “nainen” viitata (binääriseen) sosio-psykologiseen sukupuolijärjestelmään ja sen luomiin odotuksiin henkilöille, jotka ovat osa tiettyä kulttuuria ja joilla on tietynlaiset keholliset ominaisuudet tietyssä elämänvaiheessa. Tähän saatetaan liittää oletus henkilön tavasta ilmaista sukupuolta (feminiinisyys, maskuliinisuus, neutrius, androgynia, jne.), toimia tiettyä normatiivista sukupuoliroolia vastaavilla tavoilla joissain elämänsä osa-alueissa (puhua tietyllä tavalla, osoittaa kiinnostusta tiettyihin asioihin, valita tietty ammatti tai toteuttaa tiettyä perhemallia ja sen sisässä tiettyä roolia), tai siitä, millaisena kokonaisuuteen perustuvan arvion mukaisena hänen sukupuolensa nähdään ulkopuolisten silmin (“luetuksi tuleminen” eli sosiaalinen sukupuolittaminen naiseksi, mieheksi tai joksikin binäärin ulkopuoliseksi).
Voi olla totta, että monet kokevat binäärisen järjestelmän kuvaavan itseään kokonaisuutena tarpeeksi tarkasti eivätkä ilmennä voimakkaasti ristiriitaisia ominaisuuksia. Mutta on syytä ottaa huomioon, että myös ns. binäärin sisällä elävissä cissukupuolisissa ihmisissä esiintyy sukupuolen variaatiota, usein samoilla tavoilla kuin transsukupuolisissakin. Näistä asioista kuitenkin käytetään osittain eri nimityksiä, sillä ne jostain syystä sidotaan syntymässä määritettyyn sukupuoleen.
Etenkin keholliset variaatiot nimetään järjestään eri tavoila. Gynekomastia tarkoittaa rintojen naistyypillistä kehittymistä miehen kehoon; "tila, jossa miehen rinnat ovat kasvaneet normaalia suuremmiksi”. Miksi AFAB transtaustaisen miehen kohdalla ei voisi yhtä hyvin käyttää samaa termiä? Henkilötunnus vaikuttaa hormonikorvaushoidon hintaan, jolloin perusteeksi B-lausuntoon kirjataan diagnoosiksi Sukurauhasten vaikea vajaatoiminta (Hypogonadismus; E28.3, E29.1, E89.4, E89.5, Q96, Q98). Juuri tästä on esimerkiksi silloin kyse, kun transsukupuolisen ihmisen keho ei tuota omia sukuhormoneja; vaikka hän olisi syntynyt normatiiviseen kehoon ja tuottanut niitä ennen transitiotaan, tila vastaa silti diagnoosia siinä hetkessä, kun hormonikorvaus on ainoa tapa tuoda kehoon sukuhormoneja. Muita esimerkkejä voisivat olla vaikka androgeneettinen hiustenlähtö, hedelmättömyys, ja hirsutismi, ks. http://www.terveyskirjasto.fi/
Ei-kehollisista asioista puhuttaessa sukupuoleen liittyvää variaatiota esiintyy kenties vielä enemmän. Tilastoja tai tutkimuksia siteeraamatta on vaikea kuvitella kenenkään yksilön edustavan binäärin mukaista keskiarvoa joka ikisessä elämänsä osa-alueessa, tarkasteltiin siinä sitten kehollisia tai ei-kehollisia asioita. (Kirja Delusions of Gender avaa monia aiheeseen liittyviä asiakokonaisuuksia sekä murtaa myyttejä liittyen muunmuassa suorituskykyyn ja tunneilmaisuun.) Kulttuurit määrittävät osittain keskenään eri tavoilla sukupuolistereotyypit ja -normit, mikä vähentää tällaisen keskivertonaisen/-miehen olemassaolon todennäköisyyttä entisestään. Mikäli henkilön syntymässä määritetyn ja koetun sukupuolen välillä ei näy ristiriitaa, ei tämän sukupuolta tavata kyseenalaistaa, vaikka jokainen tämän ilmentämä ominaisuus ei edustaisi binäärin määräämää keskiarvoa. Rajuimmillaan toki pieniäkin poikkeamia ja tabuja kritisoidaan voimakkaasti ja käytetään sellaista kieltä, joka ikään kuin kyseenalaistaa henkilön sukupuolta. (Esimerkiksi väittämällä, että “mies ei itke; jos itket, et ole oikea mies”). Nämäkään huomiot eivät kuitenkaan vastaa samaa koko sukupuolen kyseenalaistamisen tasoa, kuin punnittaessa sukupuoleltaan epänormatiivisen ihmisen identiteetin pätevyyttä. Pitkähiuksista ja lyhyttä cispoikaa voidaan luulla takaapäin tytöksi, tai jopa yrittää “haukkua” tytöksi (feminiinisyyden kun nähdään olevan ei-toivottua suhteessa maskuliinisuuteen ja vastaavasti naiseuden mieheyteen, ks. Whipping Girl), mutta tämä kyseenalaistus on aivan toisessa luokassa esimerkiksi sen kanssa, että transtaustaisesta naisesta käytettäisiin systemaattisesti sanaa “mies” ja perusteltaisiin tiedolla tämän menneisyydestä, tai että muunsukupuoliselle todettaisiin, että tämän on “valittava jompi kumpi sukupuoli” sekä kieltäydyttäisiin puhuttelemasta toivotulla etunimellä.
On merkillistä, että ylipäätään pyritään hallitsemaan ja määrittelemään toisten yksilöjen identiteettiä ja itseyttä ulkopuolelta, etenkin kun jokaisella yksilöllä on ainutlaatuinen kokemus siitä, millaisia ominaisuuksia eri sukupuolilla on, ts. "mikä tekee miehistä miehiä ja naisista naisia”. Ennakkoluuloisissa kategorioissa on yleensä jonkinlainen kombinaatio ominaisuuksia, jotka pystyy aistimaan (ääni, ulkonäkö, vaatetus jne) sekä sellaisia, joita on täysin mahdoton tietää ilman jo aiemmin mainittuja tutkimuksia tai vailla tarkkaa tuntemusta kys. henkilön ruumiillisista toiminnoista. Ne ominaisuudet, jotka kuuluvat näihin sisäisiin malleihin, saattavat asettua kyseenalaiseksi, ja niistä yleensä paljastuu sisäisiä ristiriitoja pintapuolisellakin tarkastelulla.
Esimerkiksi voisimme ottaa henkilön, joka AMAB, jota on kohdeltu poika-kategorian mukaisesti ja joka ei koe sukupuoliristiriitaa, eli on cissukupuolinen. Jonkin ikävän onnettomuuden seurauksena hän menettää sekä peniksen että kivekset, jotka olivat hänelle sikiöaikana kehittyneet. Oletetaan, että jonkun mielestä “mies ei ole mies, jos ei ole penistä” - onko esimerkkimme henkilö siis kenties nainen? Jonkinlainen ei-mies? Jotain aivan muuta?
Näin perustellen itsemäärittämisoikeudesta muodostuu keskeisin sukupuolta määrittävä teema erityisesti niin kauan, kun ruodittavana on ensisijaisesti sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä sukupuolitus ja sen perusteet.
Tarkastelen tässä muutamia sukupuoleen liittyviä ilmaisuja, jotka ovat havaintojeni mukaan yleisessä tai spesifisessä käytössä kulttuuriympäristössämme. Esimerkinomaisesti voi tarkastella periaatteessa hyvää tarkoittavaa mutta jaottelussaan harhaanjohtavaa “Genderbread Person”-kaaviota. Kaavio pyrkii erottelemaan fyysiset sukupuoliominaisuudet psyykkisistä ja sosiaalisista kuvatunlaisesti: http://itspronouncedmetrosexual.com/2012/03/the-genderbread-person-v2-0/
Lähtökohtaisesti jaottelu “biologiseen sukupuoleen” ja “identiteettiin” on ongelmallinen ensinnäkin siksi, että nykytiedon valossa syntymäominaisuuksien ja trans*kokemuksen välinen kehollinen yhteys on mahdollinen - muun muassa neurologisissa tutkimuksissa on löydetty yhteys aivojen fyysisen rakenteen ja tutkittavan (transtaustaisen) henkilön sukupuolikokemuksen välillä. Wikipediaa lukiessa lähdekritiikki on aina tarpeen, mutta aiheesta kirjoitetussa artikkelissa on tästäkin huolimatta useita hyviä huomioita. http://en.wikipedia.org/wiki/Causes_of_transsexualism#Biological-based_theories Julia Seranon Whipping Girl sivuaa myös useassa kappaleessa sukupuolen kehollisuutta ja identiteetin suhdetta biologiaan.
Genderbread Person- kaavio ottaa kenties tavallaan huomioon tämän identiteetin fyysisen näkyvyyden aivoissa, mutta toisaalta erottelee sen sanalla Identity sanasta Sex, jonka on sijoittanut genitaalialueelle; ’sex’ saattaa viitata nimenomaan ulkoisiin genitaaleihin, mutta ymmärretään usein kattotermiksi, jolla viitataan fyysisiin sukupuoliominaisuuksiin.
Tästä syystä erottelu johtaa harhaan - sen lisäksi, ettei voida myöskään kiistatta osoittaa jokaisen sukupuolikokemuksen fyysistä merkkiä. Pelkkään biologiaan ei trans*kokemusta voida kiinnittää, osittain asian tieteellisen tutkimuksen vaikeuden ja osittain trans*kokemusten laajan kirjon vuoksi. Se, mikä kokemuksen aiheuttaa, ei vaikuta siihen, onko itse kokemus validi tai kiinteä osa henkilön persoonaa. Itsemäärittelyoikeus on ihmisoikeus, ei etuoikeus, eikä identiteettien vahtiminen ole eettisesti perusteltua. Vaikka yhtymäkohtia biologisten ominaisuuksien ja sukupuolen kokemuksen väliltä löydetään, ei niitä voi käyttää perusteena henkilön identiteetin ja sukupuoli-ilmaisun sekä esim. kehollisen transition tarpeen kyseenalaistamiselle. Ei ole syytä olettaa, että niinkin laajamittainen asia kuin sukupuolen kokemus voitaisiin jokaisen yksilön kehosta jäljittää täydellä varmuudella. Argumentit siitä, onko sukupuolen osa-alueissa valinnaisia asioita vai ovatko kaikki syntymäominaisuuksia, eivät ole relevantteja.
Sukupuoleen suhtautumisen haasteet tuntuvat lähtevän useasti oletuksista ja siitä, että ei tiedetä, mitä oikeastaan yritetään sanoa, kun käytetään sanoja mies ja nainen määrittelemättä kumpaakaan, tai vedetään yhtäläisyysmerkkejä sukupuolittamisen ja jonkin sukupuolen osa-alueen välille.
Ennen kuin siis ylipäätään käytetään sanoja, on määriteltävä se sukupuolen osa-alue, johon viittaa.
Jos kysmys on siitä ihmisen sukupuolesta, joka hänelle on hänen syntymänsä yhteydessä määritetty, vaihtoehdot "tyttö", "poika", ja joskus “intersukupuolinen” vastaavat omassa kulttuurissamme pitkälti todellisuutta. Täsmällinen termi lainataan englanniksi vakiintuneista lyhenteistä AFAB, AMAB, ja AIAB, eli assigned female/male/intersex at birth. Ilmaisu on siitä hyödyllinen, että sitä käyttämällä ei oteta kantaa mihinkään muuhun kuin siihen väistämättömään tapahtumaan, joka on syntymän yhteydessä tehtävä sukupuolitus, jonka yleensä tekee lääkäri, ja joka määrittää Suomessa juridisen sukupuolen ja sen mukaisen henkilötunnuksen sekä rajoittaa osin sitä, millaisia etunimiä syntyneelle on lupa antaa. On myös muistettava, että osa intersukupuolisista ihmisistä luokitellaan F- tai M- kategoriaan syntymässään joko siksi, että sattuu edustamaan jotakin niistä intersukupuolisuuden variaatioista, jotka eivät ole aina syntymän hetkellä ilmeisiä (esim. ilman erikseen teetettyjä testejä), tai siksi, että vastasyntyneen epänormatiivinen keho pakotetaan vastaamaan jompaa kumpaa binääristä ääripäätä, lähinnä sukuelinkirurgisilla toimenpiteillä.
Niin ikään on kyseenalaista puhua transsukupuolisesta ihmisestä “biologisena naisena/miehenä” (yleensä tarkoitettaessa henkilön juridista sukupuolta ennen transitiota, joka valtaosin vastaa syntymässä määritettyä), kuten nykyisessä terveydenhuollossa on valitettavasti tapana. Sanoja “nainen” ja “mies” ei voi käyttää synonyymeinä minkään fyysisen ja psykososiaalisen tilanteen kanssa. Jos henkilö on mies, eikö hänen kehonsakin ole siten miehen keho? Ihminen on biologinen entiteetti, joten väistämättä hänen sukupuolensakin on biologinen niiltä osin, kuin sillä on tekemistä kehon kanssa. “Biologinen mies/nainen” ei täten tarkoita mitään.
Mikäli pyritään kiinnittämään sanalla “biologinen” huomiota kehon sukupuoliominaisuuksiin (primäärisiä: gonadit, sukusolujen tuotanto, hormonitoiminta, kromosomit, genitaalit; sekundaarisia: esim. rinnat, lantio-vyötärö- suhde, karvoitus…), jätetään huomiotta transition tuomat muutokset moniin näistä ominaisuuksista. Kyseessä voi olla kehollinen tila, jossa osa primäärisistä ja/tai sekundaarisista sp-ominaisuuksista vastaa yhtä binäärin ääripäätä ja osa toista tai ei yksiselitteisesti kumpaakaan.
Otetaan esimerkiksi henkilö, joka on syntymässä määritetty pojaksi ja jolla on testatusti XY-kromosomit, mutta jonka keho ei tuota sukusoluja vaan käyttää synteettistä estrogeeniä; jolla on vagina, naistyyppinen rintakehä, alttoääniala, eikä mainittavaa karvoitusta kehossaan. Henkilö voisi kuvata itseään esimerkiksi transtaustaiseksi naiseksi ja olla käynyt transprosessin, johon hänen tapauksessaan on kuulunut HRT, ääniterapia, toistuva karvanpoisto esim. laserilla, orkiektomia ja vaginoplastia, sekä hänen omasta mielenkiinnostaan omakustanteinen kromosomitutkimus.
Onko perusteltua väittää, että sanapari “biologinen mies” kuvailisi todenperäisesti edellämainitun kaltaista henkilöä? Mitä tapoja on havainnoida henkilön sukupuoliominaisuuksia? Kromosomit eivät näy päällepäin vaan ne selvittääkseen on usein maksettava sievoinen summa rahaa (n. 350€) yksityisellä klinikalla (ellei niitä testata syntymän yhteydessä, mihin on yleensä edellytyksenä ilmeinen intersukupuolisuus). Sukupuolitetuista sisäelimistä ja gonadeista ei niin ikään ole mahdollista saada selvyyttä tutkimatta, tai mikäli ne suorittavat tiettyjä funktioita jotka on suoraan mahdollista havaita, kuitenkin lähinnä joko henkilön itsensä toimesta tai sitten erittäin intiimin kontaktin yhteydessä (esim. kuukautiskierto, sukusolut). Sekundaarisia sp-ominaisuuksia puolestaan voidaan havainnoida myös silmämääräisesti, mutta ne eivät ole primäärisiä juuri luotettavampia indikaattoreita mistään muista yksilön sukupuolen osa-alueista.
Mikäli pääsemme irrottautumaan biologiasta, saatetaan sanoilla “mies” ja “nainen” viitata (binääriseen) sosio-psykologiseen sukupuolijärjestelmään ja sen luomiin odotuksiin henkilöille, jotka ovat osa tiettyä kulttuuria ja joilla on tietynlaiset keholliset ominaisuudet tietyssä elämänvaiheessa. Tähän saatetaan liittää oletus henkilön tavasta ilmaista sukupuolta (feminiinisyys, maskuliinisuus, neutrius, androgynia, jne.), toimia tiettyä normatiivista sukupuoliroolia vastaavilla tavoilla joissain elämänsä osa-alueissa (puhua tietyllä tavalla, osoittaa kiinnostusta tiettyihin asioihin, valita tietty ammatti tai toteuttaa tiettyä perhemallia ja sen sisässä tiettyä roolia), tai siitä, millaisena kokonaisuuteen perustuvan arvion mukaisena hänen sukupuolensa nähdään ulkopuolisten silmin (“luetuksi tuleminen” eli sosiaalinen sukupuolittaminen naiseksi, mieheksi tai joksikin binäärin ulkopuoliseksi).
Voi olla totta, että monet kokevat binäärisen järjestelmän kuvaavan itseään kokonaisuutena tarpeeksi tarkasti eivätkä ilmennä voimakkaasti ristiriitaisia ominaisuuksia. Mutta on syytä ottaa huomioon, että myös ns. binäärin sisällä elävissä cissukupuolisissa ihmisissä esiintyy sukupuolen variaatiota, usein samoilla tavoilla kuin transsukupuolisissakin. Näistä asioista kuitenkin käytetään osittain eri nimityksiä, sillä ne jostain syystä sidotaan syntymässä määritettyyn sukupuoleen.
Etenkin keholliset variaatiot nimetään järjestään eri tavoila. Gynekomastia tarkoittaa rintojen naistyypillistä kehittymistä miehen kehoon; "tila, jossa miehen rinnat ovat kasvaneet normaalia suuremmiksi”. Miksi AFAB transtaustaisen miehen kohdalla ei voisi yhtä hyvin käyttää samaa termiä? Henkilötunnus vaikuttaa hormonikorvaushoidon hintaan, jolloin perusteeksi B-lausuntoon kirjataan diagnoosiksi Sukurauhasten vaikea vajaatoiminta (Hypogonadismus; E28.3, E29.1, E89.4, E89.5, Q96, Q98). Juuri tästä on esimerkiksi silloin kyse, kun transsukupuolisen ihmisen keho ei tuota omia sukuhormoneja; vaikka hän olisi syntynyt normatiiviseen kehoon ja tuottanut niitä ennen transitiotaan, tila vastaa silti diagnoosia siinä hetkessä, kun hormonikorvaus on ainoa tapa tuoda kehoon sukuhormoneja. Muita esimerkkejä voisivat olla vaikka androgeneettinen hiustenlähtö, hedelmättömyys, ja hirsutismi, ks. http://www.terveyskirjasto.fi/
Ei-kehollisista asioista puhuttaessa sukupuoleen liittyvää variaatiota esiintyy kenties vielä enemmän. Tilastoja tai tutkimuksia siteeraamatta on vaikea kuvitella kenenkään yksilön edustavan binäärin mukaista keskiarvoa joka ikisessä elämänsä osa-alueessa, tarkasteltiin siinä sitten kehollisia tai ei-kehollisia asioita. (Kirja Delusions of Gender avaa monia aiheeseen liittyviä asiakokonaisuuksia sekä murtaa myyttejä liittyen muunmuassa suorituskykyyn ja tunneilmaisuun.) Kulttuurit määrittävät osittain keskenään eri tavoilla sukupuolistereotyypit ja -normit, mikä vähentää tällaisen keskivertonaisen/-miehen olemassaolon todennäköisyyttä entisestään. Mikäli henkilön syntymässä määritetyn ja koetun sukupuolen välillä ei näy ristiriitaa, ei tämän sukupuolta tavata kyseenalaistaa, vaikka jokainen tämän ilmentämä ominaisuus ei edustaisi binäärin määräämää keskiarvoa. Rajuimmillaan toki pieniäkin poikkeamia ja tabuja kritisoidaan voimakkaasti ja käytetään sellaista kieltä, joka ikään kuin kyseenalaistaa henkilön sukupuolta. (Esimerkiksi väittämällä, että “mies ei itke; jos itket, et ole oikea mies”). Nämäkään huomiot eivät kuitenkaan vastaa samaa koko sukupuolen kyseenalaistamisen tasoa, kuin punnittaessa sukupuoleltaan epänormatiivisen ihmisen identiteetin pätevyyttä. Pitkähiuksista ja lyhyttä cispoikaa voidaan luulla takaapäin tytöksi, tai jopa yrittää “haukkua” tytöksi (feminiinisyyden kun nähdään olevan ei-toivottua suhteessa maskuliinisuuteen ja vastaavasti naiseuden mieheyteen, ks. Whipping Girl), mutta tämä kyseenalaistus on aivan toisessa luokassa esimerkiksi sen kanssa, että transtaustaisesta naisesta käytettäisiin systemaattisesti sanaa “mies” ja perusteltaisiin tiedolla tämän menneisyydestä, tai että muunsukupuoliselle todettaisiin, että tämän on “valittava jompi kumpi sukupuoli” sekä kieltäydyttäisiin puhuttelemasta toivotulla etunimellä.
On merkillistä, että ylipäätään pyritään hallitsemaan ja määrittelemään toisten yksilöjen identiteettiä ja itseyttä ulkopuolelta, etenkin kun jokaisella yksilöllä on ainutlaatuinen kokemus siitä, millaisia ominaisuuksia eri sukupuolilla on, ts. "mikä tekee miehistä miehiä ja naisista naisia”. Ennakkoluuloisissa kategorioissa on yleensä jonkinlainen kombinaatio ominaisuuksia, jotka pystyy aistimaan (ääni, ulkonäkö, vaatetus jne) sekä sellaisia, joita on täysin mahdoton tietää ilman jo aiemmin mainittuja tutkimuksia tai vailla tarkkaa tuntemusta kys. henkilön ruumiillisista toiminnoista. Ne ominaisuudet, jotka kuuluvat näihin sisäisiin malleihin, saattavat asettua kyseenalaiseksi, ja niistä yleensä paljastuu sisäisiä ristiriitoja pintapuolisellakin tarkastelulla.
Esimerkiksi voisimme ottaa henkilön, joka AMAB, jota on kohdeltu poika-kategorian mukaisesti ja joka ei koe sukupuoliristiriitaa, eli on cissukupuolinen. Jonkin ikävän onnettomuuden seurauksena hän menettää sekä peniksen että kivekset, jotka olivat hänelle sikiöaikana kehittyneet. Oletetaan, että jonkun mielestä “mies ei ole mies, jos ei ole penistä” - onko esimerkkimme henkilö siis kenties nainen? Jonkinlainen ei-mies? Jotain aivan muuta?
Näin perustellen itsemäärittämisoikeudesta muodostuu keskeisin sukupuolta määrittävä teema erityisesti niin kauan, kun ruodittavana on ensisijaisesti sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä sukupuolitus ja sen perusteet.