muutos | morphogenesis | alku
Asiat on päälaellaan. Turhan monta asiaa tapahtui mitkä eivät olisi saaneet tapahtua samanaikaisesti. Mutta turha itkeä kun vahinko on jo tapahtunut. Ei auta muuta kuin purra hammasta ja vääntäytyä paskan läpi vaikka pakolla. Mutta olen väsynyt, hyvin hyvin väsynyt. Rytmi sekaisin, unta en saa. En tahtoisikaan nukkua. Olen nähnyt unia viime aikoina. Unia joissa minua syytetään ja syyllistetään. Herätessä huono olo ja paha olla, mutta ei se mitään, pakko jaksaa. Miksi? Ei pienintäkään ideaa. Mutta turha sitä ajatella, voisi jopa tajuta ettei sitä ole mitään syytä jaksaa. Se olisi huono juttu.
Eli, tehtävälista itselleni.
Hanki kämppä, hanki töitä tai rahaa tavalla tai toisella, hakeudu hoitoon, get a fucking grip. Ei sitä voi muihin nojautua, raahata heidät mukanaan alas maahan. Ei niin saa tehdä. Jaksan vielä. Vielä vähän matkaa. Minulle tekee nyt hyvää olla yksin, asua yksin, ajatella ja elää yksin, pohtia omaa suuntaani. En voi antaa muiden opastaa minua, ei siitä mitään tulisi. Nyt on se aika kun pitää löytää se oma juttu, saada kiinni jostain omasta.
Paljon on tapahtunut viime vuoden aikana, paljon joka on saanut minut ajattelemaan. Olen tavannut ihmisiä. Olen kokenut asioita. Olen tuntenut tunteita, pahoja ja hyviä. Olen halunnut mutten ole saanut mitä halusin, ja niin on hyvä. En kadu. Olen käynyt pohjalla, ja sieltä hiljalleen kavunnut ylöspäin. Vielä olen matkalla, mutta sisälläni on koristeeton, levollinen harmonia. Ei se ole onnea, muttei suruakaan. Se on autuas tyhjyys, tyhjyys jossa mieleni kelluu rauhassa. Ja siellä rauhan keskellä voin katsoa eteenpäin. En tahdo menettää sitä olotilaa, joten juuri nyt minun todellakin tarvitsee olla yksin.
En ole nukkunut joten tekstini on turhan jäsentelemätöntä, mutta ei se mitään. Kirjoitan mitä mieleeni juuri nyt tulee. Tänään menen asuntonäyttöön. Hyvät fiilikset siitä. Tuntuu varmalta kaupalta. Toivottavasti asunto on miellyttävä. Hyvällä paikalla se on, metron vieressä. Ja toivottavasti pääsen kouluun. Se helpottaisi asioita todellakin. Mutta haen myös töihin. Tällä kertaa jonnekkin mukavempaan paikkaan. Yritän joitakin liikkeitä, Cybershop ja sitä rataa. Tuskin pääsen, mutta se on alku. Paskahommaan en ryhdy sillä pääni ei kestäisi. Tarvitsen miellekkyyttä jaksaakseni juuri nyt. Pieninkin särö harmoniassani voi pilata kaiken.
Pakko jaksaa. Pakko jaksaa. Pakko jaksaa. Pakko. Pakko. Pakko. Pakko. Pakko. Pakko.