harsomaailma.
Harsomaailma. Siellä tällä hetkellä elän.
Heräsin yhdeksäksi tarkistamaan, uskaltaisinko soittaa Tikettiin kysyäkseni peruuntuneita varauksia Editorsin Tavastian-keikalle. (Soitin eilen ilmeisesti pari minuuttia liian myöhään.) Ääni tuntui hävettävän uniselta, aavistelin kuitenkin pettymystä - ei isoa, mutta turhaa yritystä joka tapauksessa. Menin takaisin nukkumaan, ei sillä oikeasti niin väliä ole.
(kaappaus Julio Medemin Tierrasta)
Näin unta, joka päättyi kuin elokuva, jonka idea oli, että se (elokuva) loppui siihen, kun kerrottavan tarinan olisi vasta voinut kuvitella alkavan. Se tuntui kauniilta ajatukselta. Muistan myös heränneeni jossain vaiheessa ja halunneeni jatkaa hyvältä tuntuvaa unta, painoin pään päättävästi takaisin tyynyyn ja jatkoin unen näkemistä.
Nousin tänään puoli kolmelta.
Ystävät soittelevat tapaamisista, jotka toisaalta houkuttelevat, vaikka toisaalta koen tarvetta olla yksin. Selvittää vähän tätä sotkua, johon olen antanut itseni luisua. Sosiaalinen elämä tuntuu yllättävänkin aktiiviselta verrattuna toisiin kausiin, vähän ahdistavankin aktiiviselta - mutta se pitää minut tässä maailmassa kiinni. Siitä on oltava kiitollinen. Silti tuntuu siltä, että kaipaan aikaa olla yksin.
Kyllä sitä täytyy kahdeksaan mennessä ryhdistäytyä ja lähteä katsomaan kavereita. (Tiedän tulevani siitä hyvälle tuulelle.) Mutta yhtäkään sidukkaa tai viinilasillista ei kyllä tänä iltana tee mieli.
Heräsin yhdeksäksi tarkistamaan, uskaltaisinko soittaa Tikettiin kysyäkseni peruuntuneita varauksia Editorsin Tavastian-keikalle. (Soitin eilen ilmeisesti pari minuuttia liian myöhään.) Ääni tuntui hävettävän uniselta, aavistelin kuitenkin pettymystä - ei isoa, mutta turhaa yritystä joka tapauksessa. Menin takaisin nukkumaan, ei sillä oikeasti niin väliä ole.
(kaappaus Julio Medemin Tierrasta)
Näin unta, joka päättyi kuin elokuva, jonka idea oli, että se (elokuva) loppui siihen, kun kerrottavan tarinan olisi vasta voinut kuvitella alkavan. Se tuntui kauniilta ajatukselta. Muistan myös heränneeni jossain vaiheessa ja halunneeni jatkaa hyvältä tuntuvaa unta, painoin pään päättävästi takaisin tyynyyn ja jatkoin unen näkemistä.
Nousin tänään puoli kolmelta.
Ystävät soittelevat tapaamisista, jotka toisaalta houkuttelevat, vaikka toisaalta koen tarvetta olla yksin. Selvittää vähän tätä sotkua, johon olen antanut itseni luisua. Sosiaalinen elämä tuntuu yllättävänkin aktiiviselta verrattuna toisiin kausiin, vähän ahdistavankin aktiiviselta - mutta se pitää minut tässä maailmassa kiinni. Siitä on oltava kiitollinen. Silti tuntuu siltä, että kaipaan aikaa olla yksin.
Kyllä sitä täytyy kahdeksaan mennessä ryhdistäytyä ja lähteä katsomaan kavereita. (Tiedän tulevani siitä hyvälle tuulelle.) Mutta yhtäkään sidukkaa tai viinilasillista ei kyllä tänä iltana tee mieli.