Vuonna 2004 Elina 18 v. kirjoitti buddhalaisuudesta näin:
Siivoan kannettavani kovalevyä ja rupesin saman tien tutkimaan mitä Lacien kovalevy sisältää ennestään. Suureksi riemukseni sieltä löytyi vuodelta 2004 lukion elämänkatsomustiedon kurssia varten tehty lyhyt esitelmä buddhalaisuudesta! Täytyy hämmästellä, miten hyvin jäsenneltyä tekstiä pystyin tuohon aikaan kirjoittamaan. Nyt kaikki tieto vain tuntuu mössöytyvän - liekö harjoituksen puutetta. (Mielenkiintoista myös huomata, että kirjoitin tuolloin ehkä vieläkin vanhahtavammin kuin nykyään; tuota vanhahtavuutta/tekstin "jäykkyyttä" on kääntämisen laitoksella yritetty vaihtelevin tuloksin kirjoitustyylistäni kitkeäkin.)
Buddhalaisuus
Buddhalaisuus perustuu 2500 vuotta sitten eläneen Siddhartha Gautaman oppeihin. Valaistumisensa jälkeen Siddhartha sai arvonimen Buddha. Yleisesti Buddhaa pidetään kuolevaisena ihmisenä, vaikka joissakin buddhalaisuuden eri haaroissa (mahayana-buddhismi) hän on saanut erilaisia olomuotoja, joita palvotaan kuin jumalia. Buddhalaisuutta kokonaisuudessaan ei voida kuitenkaan lukea jumaluskontoihin kuuluvaksi.
Buddhalaiset uskovat, että jokaisessa ihmisessä ja muussa luontokappaleessa on jalo buddhaluonto. Tämä buddhaluonto on viisas ja hyvä. Ihmistä buddhalaisuus ei aseta ylemmälle kuin muuta luontoa. Ihmisen tulisikin kunnioittaa luontoa, sillä se toimii aina buddhaluontonsa mukaisesti. Se ei edes kykene toimimaan buddhaluontonsa vastaisesti - toisin kuin ihminen. Maailmamme pahuus ei kuitenkaan buddhalaisuuden mukaan johdu ihmisen suoranaisesta pahuudesta, vaan siitä, että ihminen ei ole vielä löytänyt omaa pohjimmaista hyvää ja viisasta luontoaan.
Buddhan opin mukaan elämä on kärsimystä. Kärsimyksen syy puolestaan on ihmisen takertuminen ilmiömaailmaan, joka luo usein tavoittamattomissa olevia toiveita ja tavoitteita, jotka sinällään eivät lopulta edes merkitse mitään. Buddhan filosofian tavoitteena olikin lieventää tätä kärsimystä ja lopulta katkaista sen kierre - uudelleen syntymisen kierto -, sillä Buddha uskoi, että oli parempi jopa olla syntymättä tähän kärsimykseen.
Buddhalaiset ovat Buddhan kuoleman jälkeen määritelleet neljä jaloa totuutta, joiden he uskovat kiteyttävän buddhalaisuuden perimmäisen ajatuksen:
1) elämä on kärsimystä,
2) kärsimyksen syy on takertuminen ilmiömaailmaan,
3) kärsimyksestä voi vapautua Buddhan opetuksin,
4) kahdeksankertainen tie kuvaa buddhalaista elämäntapaa.
Kahdeksankertaiseen tiehen puolestaan kuuluu oikea maailmankatsomus (buddhalaisuus), oikea mielenlaatu, oikeanlainen puhe- ja toimintatapa, hyväksyttävä ammatti, oikeat henkilökohtaiset tavoitteet, henkinen valppaus ja mietiskely.
Buddhalaisuus on laaja uskonto ja ideologia, joka on haarautunut moneen erityyppiseen buddhalaisuuteen. Eri koulukunnat korostavat eri asioita. Mahayana-buddhalaiset uskovat, että tavallinen ihminen ei voi saavuttaa buddha-tilaa, ja sen takia ihmisen olisi parempi asettaa valaistumispyrkimyksensä astetta matalammalle. Mietiskelyyn painottavassa zen-buddhismissa puolestaan uskotaan periaatteessa siihen, että jokainen ihminen voi saavuttaa buddha-tilan - saavuttihan Siddhartha Gautamakin sen itsenäisellä mietiskelyllään.
Paitsi sen haarautuneisuutta, buddhalaisuutta on muutenkin uskontona varsin vaikea määritellä tulkinnanvaraisuutensa takia. Buddha ei elinaikanaan välttämättä edes opettanut kaikille oppilailleen samaa oppia, vaan sovelsi eri oppilailleen erilaisia metodeja. Keskeisintä buddhalaisuudessa on oikea henki, pyrkimys hyvään ja hyvyydestä löytyvään valaistumiseen. Buddhalaisuuden oppi saattaa pitää sisällään ainakin näennäisesti ristiriitaisia käsityksiä oikeista toimintamalleista, sillä se ei tahdo julistaa ehdottomia totuuksia. Se korostaa myös kriittisyyttä kaikkia oppeja ja ideologioita kohtaan, tarvittaessa jopa itse buddhalaisuuttakin kohtaan. Tarrautumista mihinkään, edes buddhalaisuuteen, ei katsota oikeanlaiseksi toimintamalliksi. Kaikenlainen tarrautuminen on henkisen vapauden este.
Elämänsä buddhalainen pyrkii elämään hyvin aiheuttamalla mahdollisimman vähän konflikteja ympäristönsä kanssa. Suvaitsevaisuus, kärsivällisyys ja sovittelevaisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia ihmisellä rauhan säilyttämisessä. Kahdeksankertaiseen tiehen kuuluva oikea maailmankatsomus ei välttämättä joidenkin tulkintojen mukaan edellytä edes buddhalaisuutta. Buddhalaisuus on siinäkin mielessä suvaitseva uskonto, että se hyväksyy valaistumisen muidenkin kuin buddhalaisten saavutettavaksi.
Esitelmä on kirjoitettu muistaakseni jonkun suomalaisen kirjoittajan buddhalaisuutta käsittelevän teoksen pohjalta. En näköjään viitsinyt pistää ylös lähdeaineistoakaan.
--
Hih, löysin vielä kauempaa kasilla kirjoittamani jutun Mahatma Gandhista ja Intian itsenäistymisestä! Päivätty 21.12.2001. :)
Mielenkiintoisinta näissä jutuissa on se, että lukemalla näitä juttuja jälkeenpäin huomaan oppivani uudelleen asioita, jotka olin ikään kuin puolittain unohtanut. (Ai, pilkkuvirheitä!)
--
Yliopistostakaan ei valmistu ammattiin. Sieltä korkeintaan hankitaan pätevyys eri aloille, ammattinsa kukin joutuu rakentamaan itse. Yliopisto-opiskelu on tentteihin lukemista, myöhään valvomista ja jogurtin syömistä. ”Jokaisella on levysoitin ja rahapula.” Tämä on Seppälän mukaan yliopistoarkea; vappuna toikkaroidaan humalassa. Seppälän mukaan jotkut sopivat opiskelijan rooliin erinomaisesti, sillä se pyhittää toimettoman pällistelyn ja elämänarvojen etsinnän. Se lykkää vastuun ottamista ja realiteettien kohtaamista. Jälleen ylioppilaat osoittautuvat yhteiskunnalle täysin arvottomiksi.
On surullista, että tätä ”toimetonta pällistelyä”, oman identiteetin etsimistä ja henkisen pääomansa laajentamista pidetään jonninjoutavana turhuutena. Juuri tätä ”toimetonta pällistelyä” kuuluisi arvostaa, sillä laaja-alainen sivistys avaa ovet maailmaan ja luo mahdollisuuden kytkeytyä toimivaksi osaksi hyödyllistä, tuottavaa maailman yhteisöä. Olemme ajautuneet pisteeseen, jossa laaja-alaista ymmärrystä - kykyä ymmärtää asioiden yhteyksiä - ja sen etsimistä pidetään lähes syntinä.
(Anteeksi kaverisivun spämmääminen!) Näitä helmiä vain löytyy ja löytyy ja löytyy. En ole muuttunut vuodesta 2004 pohjimmiltaan yhtään. Olen vain pahentunut. :D
Buddhalaisuus
Buddhalaisuus perustuu 2500 vuotta sitten eläneen Siddhartha Gautaman oppeihin. Valaistumisensa jälkeen Siddhartha sai arvonimen Buddha. Yleisesti Buddhaa pidetään kuolevaisena ihmisenä, vaikka joissakin buddhalaisuuden eri haaroissa (mahayana-buddhismi) hän on saanut erilaisia olomuotoja, joita palvotaan kuin jumalia. Buddhalaisuutta kokonaisuudessaan ei voida kuitenkaan lukea jumaluskontoihin kuuluvaksi.
Buddhalaiset uskovat, että jokaisessa ihmisessä ja muussa luontokappaleessa on jalo buddhaluonto. Tämä buddhaluonto on viisas ja hyvä. Ihmistä buddhalaisuus ei aseta ylemmälle kuin muuta luontoa. Ihmisen tulisikin kunnioittaa luontoa, sillä se toimii aina buddhaluontonsa mukaisesti. Se ei edes kykene toimimaan buddhaluontonsa vastaisesti - toisin kuin ihminen. Maailmamme pahuus ei kuitenkaan buddhalaisuuden mukaan johdu ihmisen suoranaisesta pahuudesta, vaan siitä, että ihminen ei ole vielä löytänyt omaa pohjimmaista hyvää ja viisasta luontoaan.
Buddhan opin mukaan elämä on kärsimystä. Kärsimyksen syy puolestaan on ihmisen takertuminen ilmiömaailmaan, joka luo usein tavoittamattomissa olevia toiveita ja tavoitteita, jotka sinällään eivät lopulta edes merkitse mitään. Buddhan filosofian tavoitteena olikin lieventää tätä kärsimystä ja lopulta katkaista sen kierre - uudelleen syntymisen kierto -, sillä Buddha uskoi, että oli parempi jopa olla syntymättä tähän kärsimykseen.
Buddhalaiset ovat Buddhan kuoleman jälkeen määritelleet neljä jaloa totuutta, joiden he uskovat kiteyttävän buddhalaisuuden perimmäisen ajatuksen:
1) elämä on kärsimystä,
2) kärsimyksen syy on takertuminen ilmiömaailmaan,
3) kärsimyksestä voi vapautua Buddhan opetuksin,
4) kahdeksankertainen tie kuvaa buddhalaista elämäntapaa.
Kahdeksankertaiseen tiehen puolestaan kuuluu oikea maailmankatsomus (buddhalaisuus), oikea mielenlaatu, oikeanlainen puhe- ja toimintatapa, hyväksyttävä ammatti, oikeat henkilökohtaiset tavoitteet, henkinen valppaus ja mietiskely.
Buddhalaisuus on laaja uskonto ja ideologia, joka on haarautunut moneen erityyppiseen buddhalaisuuteen. Eri koulukunnat korostavat eri asioita. Mahayana-buddhalaiset uskovat, että tavallinen ihminen ei voi saavuttaa buddha-tilaa, ja sen takia ihmisen olisi parempi asettaa valaistumispyrkimyksensä astetta matalammalle. Mietiskelyyn painottavassa zen-buddhismissa puolestaan uskotaan periaatteessa siihen, että jokainen ihminen voi saavuttaa buddha-tilan - saavuttihan Siddhartha Gautamakin sen itsenäisellä mietiskelyllään.
Paitsi sen haarautuneisuutta, buddhalaisuutta on muutenkin uskontona varsin vaikea määritellä tulkinnanvaraisuutensa takia. Buddha ei elinaikanaan välttämättä edes opettanut kaikille oppilailleen samaa oppia, vaan sovelsi eri oppilailleen erilaisia metodeja. Keskeisintä buddhalaisuudessa on oikea henki, pyrkimys hyvään ja hyvyydestä löytyvään valaistumiseen. Buddhalaisuuden oppi saattaa pitää sisällään ainakin näennäisesti ristiriitaisia käsityksiä oikeista toimintamalleista, sillä se ei tahdo julistaa ehdottomia totuuksia. Se korostaa myös kriittisyyttä kaikkia oppeja ja ideologioita kohtaan, tarvittaessa jopa itse buddhalaisuuttakin kohtaan. Tarrautumista mihinkään, edes buddhalaisuuteen, ei katsota oikeanlaiseksi toimintamalliksi. Kaikenlainen tarrautuminen on henkisen vapauden este.
Elämänsä buddhalainen pyrkii elämään hyvin aiheuttamalla mahdollisimman vähän konflikteja ympäristönsä kanssa. Suvaitsevaisuus, kärsivällisyys ja sovittelevaisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia ihmisellä rauhan säilyttämisessä. Kahdeksankertaiseen tiehen kuuluva oikea maailmankatsomus ei välttämättä joidenkin tulkintojen mukaan edellytä edes buddhalaisuutta. Buddhalaisuus on siinäkin mielessä suvaitseva uskonto, että se hyväksyy valaistumisen muidenkin kuin buddhalaisten saavutettavaksi.
Esitelmä on kirjoitettu muistaakseni jonkun suomalaisen kirjoittajan buddhalaisuutta käsittelevän teoksen pohjalta. En näköjään viitsinyt pistää ylös lähdeaineistoakaan.
--
Hih, löysin vielä kauempaa kasilla kirjoittamani jutun Mahatma Gandhista ja Intian itsenäistymisestä! Päivätty 21.12.2001. :)
Mielenkiintoisinta näissä jutuissa on se, että lukemalla näitä juttuja jälkeenpäin huomaan oppivani uudelleen asioita, jotka olin ikään kuin puolittain unohtanut. (Ai, pilkkuvirheitä!)
--
Yliopistostakaan ei valmistu ammattiin. Sieltä korkeintaan hankitaan pätevyys eri aloille, ammattinsa kukin joutuu rakentamaan itse. Yliopisto-opiskelu on tentteihin lukemista, myöhään valvomista ja jogurtin syömistä. ”Jokaisella on levysoitin ja rahapula.” Tämä on Seppälän mukaan yliopistoarkea; vappuna toikkaroidaan humalassa. Seppälän mukaan jotkut sopivat opiskelijan rooliin erinomaisesti, sillä se pyhittää toimettoman pällistelyn ja elämänarvojen etsinnän. Se lykkää vastuun ottamista ja realiteettien kohtaamista. Jälleen ylioppilaat osoittautuvat yhteiskunnalle täysin arvottomiksi.
On surullista, että tätä ”toimetonta pällistelyä”, oman identiteetin etsimistä ja henkisen pääomansa laajentamista pidetään jonninjoutavana turhuutena. Juuri tätä ”toimetonta pällistelyä” kuuluisi arvostaa, sillä laaja-alainen sivistys avaa ovet maailmaan ja luo mahdollisuuden kytkeytyä toimivaksi osaksi hyödyllistä, tuottavaa maailman yhteisöä. Olemme ajautuneet pisteeseen, jossa laaja-alaista ymmärrystä - kykyä ymmärtää asioiden yhteyksiä - ja sen etsimistä pidetään lähes syntinä.
(Anteeksi kaverisivun spämmääminen!) Näitä helmiä vain löytyy ja löytyy ja löytyy. En ole muuttunut vuodesta 2004 pohjimmiltaan yhtään. Olen vain pahentunut. :D