mitä kaikkea pelkäsinkään (mitä kaikkea itse asiassa pelkään vieläkin)
Ymmärsin, että pelkäsin nähdyksi tulemista; mutta häneen luotin. Avauduin pikkuhiljaa, yhden aamuyön, sitä seuranneen aamun, muutamien iltojen aikana, kerroin hänelle ujosti, mutta pelottomasti, asioita, joita olin harvalle aiemmin uskaltanut. Luotin siihen, että minulla oli aikaa kertoa tarinani eikä hän tuomitsisi minua puolivälissä - eikä hän koskaan tuominnutkaan.
Pelkäsin nahkatukkaisia poikia, jotka saattoivat huudella hävyttömyyksiä jälkeeni. Pelkäsin uskovaisia vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä seurakuntanuoria, jotka käyttäytyivät minua kohtaan poikkeuksetta suopeasti, mutta säilyttivät aina välissä turvallisen henkisen etäisyyden. Olin herkkä aistimaan ihmisten ennakkoluulot ja monituiset epäluulot, varmasti usein liiankin herkkä. Yhdessä suojelevan kotikasvatuksen kanssa kaikki edellä mainittu kasvatti minusta aran.
Hm. Olen kirjoittanut nämä asiat mielessäni ja paperille tuhansia kertoja, uudestaan ja uudestaan, eri näkökulmista (ajalta ennen mitään "häntä" oli olemassakaan), eri laajuuksilla. Käynyt läpi henkilökohtaista tragediaani, joka on itse asiassa voittokulku. Saan kasaan vain pätkiä sieltä täältä. Mutta niitä pätkiä on paljon. Eikä todella ole pelkoa nähdyksi tulemisesta. Vain pelkoa väärinymmärryksestä.
Kettukin sen tiesi: "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Kulunut mutta joka hetkeen sopiva lainaus. Tämän mukaan elän. Ja näitä asioita muissa arvostan. Sydäntä. Mikään ei ole tärkeämpää.
Nyt sinne Assarille syömään ja sieltä mikroluokkaan dataaamaan...
Pelkäsin nahkatukkaisia poikia, jotka saattoivat huudella hävyttömyyksiä jälkeeni. Pelkäsin uskovaisia vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä seurakuntanuoria, jotka käyttäytyivät minua kohtaan poikkeuksetta suopeasti, mutta säilyttivät aina välissä turvallisen henkisen etäisyyden. Olin herkkä aistimaan ihmisten ennakkoluulot ja monituiset epäluulot, varmasti usein liiankin herkkä. Yhdessä suojelevan kotikasvatuksen kanssa kaikki edellä mainittu kasvatti minusta aran.
Hm. Olen kirjoittanut nämä asiat mielessäni ja paperille tuhansia kertoja, uudestaan ja uudestaan, eri näkökulmista (ajalta ennen mitään "häntä" oli olemassakaan), eri laajuuksilla. Käynyt läpi henkilökohtaista tragediaani, joka on itse asiassa voittokulku. Saan kasaan vain pätkiä sieltä täältä. Mutta niitä pätkiä on paljon. Eikä todella ole pelkoa nähdyksi tulemisesta. Vain pelkoa väärinymmärryksestä.
Kettukin sen tiesi: "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Kulunut mutta joka hetkeen sopiva lainaus. Tämän mukaan elän. Ja näitä asioita muissa arvostan. Sydäntä. Mikään ei ole tärkeämpää.
Nyt sinne Assarille syömään ja sieltä mikroluokkaan dataaamaan...