taas yksi viikonloppu akselilla hki-lohja-hki-tku
Mitä nyt tarvitsisin olisi etäisyys. Etäisyydenotto kaikkeen, että voisin katsoa asioita niin kuin ne ovat tuntematta sen suurempia mielenliikahduksia suuntaan tai toiseen. Etten häpeäisi, pelkäisi, katuisi, toivoisi, että olisin (tai olisin tehnyt) jotain muuta - etten halvaantuisi. Ei se nyt oikein parane kuin ajan kanssa. Tarpeelliset asiat yhdistettynä arkea ylläpitäviin asioihin tuntuvat kuitenkin vain ylitsepääsemättömiltä, liian rankoilta, eikä elämä etene eivätkä asiat parane. Monena päivänä tekee mieli jäädä kotiin nukkumaan. Sitten toki on myös niitä hyviä päiviä, kun saa kamansa kasaan jne. elämä hymyilee unelmissa jne. edessä on valoisa tulevaisuus jne. aina on toivoa... Onhan sitä ja sitten ei kuitenkaan.
Huomenna on välttämätöntä käydä pankissa - tai tarkemmin ottaen vakuutusyhtiössä - joudun tekemään elämäni ensimmäisen vahingonkorvauspyynnön. Eikä korvauksen saaminen tässä tapauksessa ole aivan päivänselvä asia. Liian helppoa olisi sanoa vuokranantajalle, että vähentäisi vuokratakuustani - ei se NIIN paljoa ole, vaikka jonkin verran (tuntuvastikin) sitten kuitenkin. Mutta ei nyt sentään yrittämättä vakuutusyhtiöltä ensin.
Päässä vuorottelevat ajatukset: "ihan sama, heitä itsesi menemään" ja "tyttö, älä tee sitä".
heitä itsesi menemään. heitä kaikki menemään, mitä tahansa mitä yrität, elää itseäsi varten tai muita varten, on tuhoon tuomittua. suhun voi vain sattua. ellet sulje silmiäsi. ja korviasi.
tai saa tähän kaikkeen etäisyyttä. ettei se enää sattuisi.
Kirottu vapaa mieli, kirottu vapaa tahto ja mahdollisuus vaikeamman tien valitsemiseen ja koko kivikkoisen tien kärsimiseen. Helpompaa olisi kirota kahleitaan ja kuvitella itsensä voimattomaksi, kuin tuntea itsensä taistelun voitokkaimpienkin hetkien jälkeen näin helvetin voimattomaksi. Eikö se koskaan lopu?
Parasta viikonlopussa oli kävellä täysverisessä pakkasessa (täysverisissä ulkovaatteissa) järven äärelle ja nauttia edessä aukeavasta valkeudesta. Järven ylitykseen olisi tarvinnut sukset, tallattujen polkujen ulkopuolella hanki upotti polveen saakka. Olisipa ollutkin sukset! Piti kääntyä takaisin. Kyllä talvea kestäisi, jos saisi joka päivä samanmoisen annoksen puhdasta valkeutta.
Huomenna on välttämätöntä käydä pankissa - tai tarkemmin ottaen vakuutusyhtiössä - joudun tekemään elämäni ensimmäisen vahingonkorvauspyynnön. Eikä korvauksen saaminen tässä tapauksessa ole aivan päivänselvä asia. Liian helppoa olisi sanoa vuokranantajalle, että vähentäisi vuokratakuustani - ei se NIIN paljoa ole, vaikka jonkin verran (tuntuvastikin) sitten kuitenkin. Mutta ei nyt sentään yrittämättä vakuutusyhtiöltä ensin.
Päässä vuorottelevat ajatukset: "ihan sama, heitä itsesi menemään" ja "tyttö, älä tee sitä".
heitä itsesi menemään. heitä kaikki menemään, mitä tahansa mitä yrität, elää itseäsi varten tai muita varten, on tuhoon tuomittua. suhun voi vain sattua. ellet sulje silmiäsi. ja korviasi.
tai saa tähän kaikkeen etäisyyttä. ettei se enää sattuisi.
Kirottu vapaa mieli, kirottu vapaa tahto ja mahdollisuus vaikeamman tien valitsemiseen ja koko kivikkoisen tien kärsimiseen. Helpompaa olisi kirota kahleitaan ja kuvitella itsensä voimattomaksi, kuin tuntea itsensä taistelun voitokkaimpienkin hetkien jälkeen näin helvetin voimattomaksi. Eikö se koskaan lopu?
Parasta viikonlopussa oli kävellä täysverisessä pakkasessa (täysverisissä ulkovaatteissa) järven äärelle ja nauttia edessä aukeavasta valkeudesta. Järven ylitykseen olisi tarvinnut sukset, tallattujen polkujen ulkopuolella hanki upotti polveen saakka. Olisipa ollutkin sukset! Piti kääntyä takaisin. Kyllä talvea kestäisi, jos saisi joka päivä samanmoisen annoksen puhdasta valkeutta.