It was such a lovely little fish
Ja laitanpa Livejournalin päiväkirjaani ensimmäisen unen. Kerrankin sain nukkua tarpeeksi pitkään, jotta siitä jäi mieleen edes jotain.
Ensin oli jokin sekava pätkä ammuskelutappelusta hiekkarannalla. Minä yritin opetella käyttämään kivääriä. Tulipa tuosta mieleen, että yläasteen liikunnantunneilla olisi ehkä jossain välissä käyty harjoittelemassa ammuntaa. Ei me kuitenkaan käyty sitten ikinä. Ihan hyvä juttu näin jälkeenpäin ajatellen.
Unen toisessa osassa olin vanhempieni, mummojeni ja (special guest starring) Jarkko Martikaisen kanssa juomassa kahvia meidän flyygelihuoneessa. Jarkko esitteli uusia YUP-postikortteja, joista en enää muista, millaisia ne olivat, mutta olin kuitenkin nauranut niille aika pitkään. Sanoin hänelle, että ostaisin muutaman kortin, mikäli vanhempani hoitaisivat kustannukset, koska olin sillä hetkellä rahaton. Maria ilmestyi paikalle. Lähdin hänen kanssaan eteiseen juttelemaan. Jarkko seurasi perässä. (Eteiskohtaus johtui siitä, että juttelin eilen Sannan ja sen amerikkalaisen Patrickin kanssa Puistokoulun käytävässä kiitosbileistä ja jälkikohmelosta.) Huomasin saaneeni tekstiviestin. Se oli Marialta, hän kertoi siinä valmistaneensa keittiössämme marjahyytelön ennen kahvitteluseuraamme liittymistä ja että hän oli hyvin iloinen siitä, että olin kutsunut hänet kahville. Menimme keittiöön syömään marjahyytelöä (mums). Tämän jälkeen olin jossain maalaistalon oloisessa tuvassa, jossa oli hirveästi ihmisiä. Jarkkoa haastateltiin siellä. YUP soitti (oikeasti kai olemassaolemattoman) kappaleen, johon minä osasin ylästemman. Minut tuupittiin ihan eturiviin, jossa meinasin jäädä basistin alle, koska performanssi oli sangen liikkuva, ellei jopa riehakas. Esityksen jälkeen oli pieni tauko, jonka jälkeen bändi esitti improvisoidun scifinäytelmän. Jarkko esitti puolihullua tiedemiestä (nahkainen kauluspaita päällä, josta huomautin Annalle hohottaen pervon sedän lailla). Tero esitti hänen avustajarobottiaan, jonka moniosainen nimi loppui muistaakseni "Feminine". En saanut näytelmästä mitään selvää, joten aloin tutkiskella huoneen nurkassa seisovaa kirjahyllyä. Sitten heräsin. Olin kuolannut tyynyni märäksi.
Ensin oli jokin sekava pätkä ammuskelutappelusta hiekkarannalla. Minä yritin opetella käyttämään kivääriä. Tulipa tuosta mieleen, että yläasteen liikunnantunneilla olisi ehkä jossain välissä käyty harjoittelemassa ammuntaa. Ei me kuitenkaan käyty sitten ikinä. Ihan hyvä juttu näin jälkeenpäin ajatellen.
Unen toisessa osassa olin vanhempieni, mummojeni ja (special guest starring) Jarkko Martikaisen kanssa juomassa kahvia meidän flyygelihuoneessa. Jarkko esitteli uusia YUP-postikortteja, joista en enää muista, millaisia ne olivat, mutta olin kuitenkin nauranut niille aika pitkään. Sanoin hänelle, että ostaisin muutaman kortin, mikäli vanhempani hoitaisivat kustannukset, koska olin sillä hetkellä rahaton. Maria ilmestyi paikalle. Lähdin hänen kanssaan eteiseen juttelemaan. Jarkko seurasi perässä. (Eteiskohtaus johtui siitä, että juttelin eilen Sannan ja sen amerikkalaisen Patrickin kanssa Puistokoulun käytävässä kiitosbileistä ja jälkikohmelosta.) Huomasin saaneeni tekstiviestin. Se oli Marialta, hän kertoi siinä valmistaneensa keittiössämme marjahyytelön ennen kahvitteluseuraamme liittymistä ja että hän oli hyvin iloinen siitä, että olin kutsunut hänet kahville. Menimme keittiöön syömään marjahyytelöä (mums). Tämän jälkeen olin jossain maalaistalon oloisessa tuvassa, jossa oli hirveästi ihmisiä. Jarkkoa haastateltiin siellä. YUP soitti (oikeasti kai olemassaolemattoman) kappaleen, johon minä osasin ylästemman. Minut tuupittiin ihan eturiviin, jossa meinasin jäädä basistin alle, koska performanssi oli sangen liikkuva, ellei jopa riehakas. Esityksen jälkeen oli pieni tauko, jonka jälkeen bändi esitti improvisoidun scifinäytelmän. Jarkko esitti puolihullua tiedemiestä (nahkainen kauluspaita päällä, josta huomautin Annalle hohottaen pervon sedän lailla). Tero esitti hänen avustajarobottiaan, jonka moniosainen nimi loppui muistaakseni "Feminine". En saanut näytelmästä mitään selvää, joten aloin tutkiskella huoneen nurkassa seisovaa kirjahyllyä. Sitten heräsin. Olin kuolannut tyynyni märäksi.