Pidän runokirjoista jotka jaksan lukea loppuun
Tänään oon tosi iloinen koska
....ennen halusin aina kuutamokävelyitä ja tähtiä, mutta Mikon kanssa huomasin että kuu onkin juustoa. Eikä juuston alla tehdä kävelyitä.
....niin moni mun nykyisistä lauseista alkaa "Sillon ko oltiin Saksassa"
...."ei ole elämää suurempia ilmiöitä / on vain samankokoisia"
....lukion jälkeen me voidaan vaan ajatella että "olen menestynyt niissä asioissa joissa olen luonnostani lahjakas / muista en välitä"
Oon jo monta päivää yrittäny laittaa tähän yhen tosi hienon surullisen lyriikan mutta sitten luin runokirjoja neljään ja tajusin että
"Täällä rannalla tosiaan on liikaa lapsia
ja naurettavia koiria
että voisin kunnolla olla murheellinen"