Joulu on taas
Tukholmassa tänä vuonna, puoliorvot ilkiöisien laspsoset silkohapsoset plus eräs biologisesta perheestään erotettu brittikiivi syövät vegaanikinkkua kolmisin. Aika kivaa, niinkuin aina matkojen varaus, vaikka menisikin vaan Tukholmaan. Tai miten niin vaan, sehän on hyvä paikka mennä, juu-u.
Perjantaina puhelin soi, kuten toivomus oli, siellä oli Etelä-Amerikankävijä-ystävä, kuukausien jälkeen, ja sanoi tulevansa vierailemaan, niinkuin tulikin sitten lauantaiaamuna kera sulhonsa. Triviaalia ja kävelyä ja väsynyttä mutta tyydyttävää yhteisoloa.
Nyt olen tekemässä tätä työtöntä työtä. Rankempaa hommaa, kuulkaas. Huh. Mutta ei haitta ettei tarvi tehä, kunei huvittais kuitenkaan.
No moi ny.
Perjantaina puhelin soi, kuten toivomus oli, siellä oli Etelä-Amerikankävijä-ystävä, kuukausien jälkeen, ja sanoi tulevansa vierailemaan, niinkuin tulikin sitten lauantaiaamuna kera sulhonsa. Triviaalia ja kävelyä ja väsynyttä mutta tyydyttävää yhteisoloa.
Nyt olen tekemässä tätä työtöntä työtä. Rankempaa hommaa, kuulkaas. Huh. Mutta ei haitta ettei tarvi tehä, kunei huvittais kuitenkaan.
No moi ny.