(no subject)
kesälomaa on oikeasti ollut vasta viikko?! ja musta tuntuu että oltais lomailtu jo monta kuukautta. ihan hyvä vaan että aika menee hitaasti.
mun ensimmäinen viikko on kulunut syödessä, carlin kanssa ollessa, nukkuessa, lenkkeillessä, syödessä, carlin kanssa ollessa...
eli aika rennosti. samalla kuitenkin omatunto kolkuttaa "miksi et tee töitä? miksi sulla ei ole töitä? miks sä vaan laiskottelet?" kamalaa kun tulee stressi tälläsistakin asioista. no ei, mulla mitään stressiä ole! lenkkeilystäni olen kuitenkin huisin ylpeä, vaikkakin tää loppuviikko on mennyt, EI-lenkkeilyssä. ha!
ollaan viikon aikana carlin kanssa pohdittu paljon tulevaisuutta. oikeasti. ilmoille tuli myös sellainen asia kuin YHTEENMUUTTO. se kuullosti hirveän kivalle ekalla kerralla, kuullostaa se vieläkin,mutta kaikki vaihtoehdot on otettu huomioon.
ensinnäkin, carli tahtoisi muuttaa jo ehkä nyt syksynä. mulla alkaa lukion viimeinen vuosi ja musta tuntuu että mulle tulee ylimääräistä "stressiä" jos mäki muuttaisin carlin kanssa.
toiseks, carli ei tahtois mitään kallista vuokraa (KUKA TAHTOIS?!) ja on suunnitellut tommin kanssa,että carli muuttaisin tommille. mä en pitäis ajatuksesta. mä ja tommi ei (ehkä?) tulla toimeen, tai siis tommi on kauhee vittuilija ja mä en osaa ottaa vitsinä kaikkia sen juttuja. samoin carli ja tommi yhdessä olisi pelottava yhdistelmä. tommi polttaa minkä kerkeää ja samalla kasvattaa. carli olis yhtä innoissaan siitä touhusta ja musta tuntuu että niiltä yhdessä karkais ns mopo käsistä. (ompa tyhmä vertaus).
kolmanneks, mun tarvis hommata ittelleni työ josta saisin rahaa vuokraan+ muuhun elämiseen. sitä kautta taas kirjotukset vois kärsiä ja muukin elämä.
no päädyttiin carlin kanssa siihen,että carli ehkä muuttaa sinne tommin kanssa siksi aikaa,että mä olen valmis muuttamaan. mä sanoin,että olisin valmis muuttamaan suunilleen vuoden päästä. kuitenkin mun mieli on alkanu muuttua, mä tahtoisin kotoota pian pois. tuntuu kamalalta sanoa,mutta mä en viihdy täällä tällä hetkellä yhtään. kaikki mitä mä teen on muiden mielestä väärin, mä en saa yhtään mitään kannustusta mihinkään asiaan ja jopa mun pukeutumista moititaan joka hetki. "kamala, sä oot sitten lihonnu", "joo kata taas ruinaamassa rahaa, et varmasti oo edes yrittäny hakea niitä töitä!" "toi näyttää sun päälläs niin kamalalta, laita nyt jotai muuta päälles".
jotenki muut perheenjäsenet antaa mulle sellasen kuvan musta, että olen suunattoman lihava, laiska, huono koulussa ja se joka ei tuu onnistumaan tulevaisuudessa, suorstaan tämän perheen vikatikki. joten sitä kautta mulle on tullu ajankohtaseks oikeasti muuttaa kotoota pois jossa edes isä ei kysy mitä mulle kuuluu. musta tuntuis että mun olis kaikkein paras eläää carlin kanssa joka edes joskus jaksaa kannustaa ja kehua.
en sitten tiedä, miten asiat tästä eteenpäin suttaantuu. harmittaa ja itkettää suunnattomasti.
tänään on lauantai. viikko sitten tosiaan oli päättärit, jotka olivat suunnattoman tylsät ainakin minun puolesta.olin siis kuski. no okei, oli siellä hetkiäkin jolloin nauratti ja paljon.
eilen piti nähdä sinkkuelämä-elokuva,mutta liput olisi pitäny noutaa jo tiistaina ja eihän siitä kukaan tiennyt mitään.
päädyin carlille ja mentiin klubille soundtsekkiin ( en nyt tiedä miten toi kirjotetaan). tunnelma oli ihan jees. täynnä skedeejiä, rastoja ja sun muita sinne kuuluvia ihmisiä. oli ihan ok, välillä olo oli ei-tänne-kuuluva. asa oli loistava! tahtoisin nopsajalan asenteen elämään! se oli ihana! lähdettiin sieltä joskus puolineljä ja ajettiin naantalin rannalle suukottelemaan. olin onnellinen sillä hetkellä.
tänään on myös satun synttärijuhlat. en tiedä mitä siitäkin tulee. kaikki ystävyys-suhteet ollu vähä katkolla ja pelkään että tulee riitaa. musta kuitenkin tuntuu että mä juon itteni pöydän alle, fiilis on sellanen.
nyt menen ehkä ottamaan hieman aurinkoa, tai en tiedä.
ääh, mä en tiedä tällä hetkellä mistään mitään.
mun ensimmäinen viikko on kulunut syödessä, carlin kanssa ollessa, nukkuessa, lenkkeillessä, syödessä, carlin kanssa ollessa...
eli aika rennosti. samalla kuitenkin omatunto kolkuttaa "miksi et tee töitä? miksi sulla ei ole töitä? miks sä vaan laiskottelet?" kamalaa kun tulee stressi tälläsistakin asioista. no ei, mulla mitään stressiä ole! lenkkeilystäni olen kuitenkin huisin ylpeä, vaikkakin tää loppuviikko on mennyt, EI-lenkkeilyssä. ha!
ollaan viikon aikana carlin kanssa pohdittu paljon tulevaisuutta. oikeasti. ilmoille tuli myös sellainen asia kuin YHTEENMUUTTO. se kuullosti hirveän kivalle ekalla kerralla, kuullostaa se vieläkin,mutta kaikki vaihtoehdot on otettu huomioon.
ensinnäkin, carli tahtoisi muuttaa jo ehkä nyt syksynä. mulla alkaa lukion viimeinen vuosi ja musta tuntuu että mulle tulee ylimääräistä "stressiä" jos mäki muuttaisin carlin kanssa.
toiseks, carli ei tahtois mitään kallista vuokraa (KUKA TAHTOIS?!) ja on suunnitellut tommin kanssa,että carli muuttaisin tommille. mä en pitäis ajatuksesta. mä ja tommi ei (ehkä?) tulla toimeen, tai siis tommi on kauhee vittuilija ja mä en osaa ottaa vitsinä kaikkia sen juttuja. samoin carli ja tommi yhdessä olisi pelottava yhdistelmä. tommi polttaa minkä kerkeää ja samalla kasvattaa. carli olis yhtä innoissaan siitä touhusta ja musta tuntuu että niiltä yhdessä karkais ns mopo käsistä. (ompa tyhmä vertaus).
kolmanneks, mun tarvis hommata ittelleni työ josta saisin rahaa vuokraan+ muuhun elämiseen. sitä kautta taas kirjotukset vois kärsiä ja muukin elämä.
no päädyttiin carlin kanssa siihen,että carli ehkä muuttaa sinne tommin kanssa siksi aikaa,että mä olen valmis muuttamaan. mä sanoin,että olisin valmis muuttamaan suunilleen vuoden päästä. kuitenkin mun mieli on alkanu muuttua, mä tahtoisin kotoota pian pois. tuntuu kamalalta sanoa,mutta mä en viihdy täällä tällä hetkellä yhtään. kaikki mitä mä teen on muiden mielestä väärin, mä en saa yhtään mitään kannustusta mihinkään asiaan ja jopa mun pukeutumista moititaan joka hetki. "kamala, sä oot sitten lihonnu", "joo kata taas ruinaamassa rahaa, et varmasti oo edes yrittäny hakea niitä töitä!" "toi näyttää sun päälläs niin kamalalta, laita nyt jotai muuta päälles".
jotenki muut perheenjäsenet antaa mulle sellasen kuvan musta, että olen suunattoman lihava, laiska, huono koulussa ja se joka ei tuu onnistumaan tulevaisuudessa, suorstaan tämän perheen vikatikki. joten sitä kautta mulle on tullu ajankohtaseks oikeasti muuttaa kotoota pois jossa edes isä ei kysy mitä mulle kuuluu. musta tuntuis että mun olis kaikkein paras eläää carlin kanssa joka edes joskus jaksaa kannustaa ja kehua.
en sitten tiedä, miten asiat tästä eteenpäin suttaantuu. harmittaa ja itkettää suunnattomasti.
tänään on lauantai. viikko sitten tosiaan oli päättärit, jotka olivat suunnattoman tylsät ainakin minun puolesta.olin siis kuski. no okei, oli siellä hetkiäkin jolloin nauratti ja paljon.
eilen piti nähdä sinkkuelämä-elokuva,mutta liput olisi pitäny noutaa jo tiistaina ja eihän siitä kukaan tiennyt mitään.
päädyin carlille ja mentiin klubille soundtsekkiin ( en nyt tiedä miten toi kirjotetaan). tunnelma oli ihan jees. täynnä skedeejiä, rastoja ja sun muita sinne kuuluvia ihmisiä. oli ihan ok, välillä olo oli ei-tänne-kuuluva. asa oli loistava! tahtoisin nopsajalan asenteen elämään! se oli ihana! lähdettiin sieltä joskus puolineljä ja ajettiin naantalin rannalle suukottelemaan. olin onnellinen sillä hetkellä.
tänään on myös satun synttärijuhlat. en tiedä mitä siitäkin tulee. kaikki ystävyys-suhteet ollu vähä katkolla ja pelkään että tulee riitaa. musta kuitenkin tuntuu että mä juon itteni pöydän alle, fiilis on sellanen.
nyt menen ehkä ottamaan hieman aurinkoa, tai en tiedä.
ääh, mä en tiedä tällä hetkellä mistään mitään.