Öööörp!
Mulla on ollut ihan kiva päivä.
Paitsi että multa katosi inspiraatio, kun hellu tuli ja meni keittiöön touhuamaan. Mies tai inspiraatio, aha-aha. Mää arvioin että se tulisi myöhemmin. No.
Tai toisaalta, kun tuntuu aina itsestä että oma elämä tylsenee, kun on parisuhteessa (jeskamandeeras, jotku on olleet siitä lähtien kun keksivät moisen mahdollisuuden), mutta mää luulen että salaisia pinta-aloja tulee enemmän, kaikenlaiset mielen karvaturrit koteloituu, kun konkretia katoaa.
Kävin kaverin kanssa salilla. Juteltiin kevyesti peloista, pakkoajatuksista ja muusta naminamista. Vois jutella niistä ees kevyesti mutta nyt elämä on vaan sitä että välttelee liikaa jotain, välttelee pelkoa jota ei voi vältellä. Pelko on perkeleestä.
Mulla on menossa hermot kun hellu leikittää kissaa ja mun olis pitänyt saada olla hetken aikaa yksin. Hetken, vahingossa, niin ettei joutuis pelkäämään tai lamaantumaan täällä.
Kävin Paten luona. Se asuu sellasen pojan kanssa, johon olin nuorempana hieman etäpihkaantunut. Hölmö ajatus. Kai sitä silloin ajatteli toisin kasvukäyristä. Nykyään se on pieni ja hintelä hippi, mikä lie sekakäyttäjä.
Mun olis tehnyt mieli jäädä sinne juomaan kaljaa. Jotenkin, hmm, lunta maassa, ikävin kaamos ohi. Vaikka lumi varmaan ihan kohta sulaa.
Minä ja Pate ollaan rotanpoikia työnantajamme mahoissa tisseissä.
Mää kaipaan kommunikaatiota. Hiiva kutittaa.
Yhdellä mun kaverilla oli jotain. Käsitin että syöpä.
Kaipaan tyttöjen juttuja.
Mutta nyt mun varmaan täytyy mennä halailemaan hellua.
Paitsi että multa katosi inspiraatio, kun hellu tuli ja meni keittiöön touhuamaan. Mies tai inspiraatio, aha-aha. Mää arvioin että se tulisi myöhemmin. No.
Tai toisaalta, kun tuntuu aina itsestä että oma elämä tylsenee, kun on parisuhteessa (jeskamandeeras, jotku on olleet siitä lähtien kun keksivät moisen mahdollisuuden), mutta mää luulen että salaisia pinta-aloja tulee enemmän, kaikenlaiset mielen karvaturrit koteloituu, kun konkretia katoaa.
Kävin kaverin kanssa salilla. Juteltiin kevyesti peloista, pakkoajatuksista ja muusta naminamista. Vois jutella niistä ees kevyesti mutta nyt elämä on vaan sitä että välttelee liikaa jotain, välttelee pelkoa jota ei voi vältellä. Pelko on perkeleestä.
Mulla on menossa hermot kun hellu leikittää kissaa ja mun olis pitänyt saada olla hetken aikaa yksin. Hetken, vahingossa, niin ettei joutuis pelkäämään tai lamaantumaan täällä.
Kävin Paten luona. Se asuu sellasen pojan kanssa, johon olin nuorempana hieman etäpihkaantunut. Hölmö ajatus. Kai sitä silloin ajatteli toisin kasvukäyristä. Nykyään se on pieni ja hintelä hippi, mikä lie sekakäyttäjä.
Mun olis tehnyt mieli jäädä sinne juomaan kaljaa. Jotenkin, hmm, lunta maassa, ikävin kaamos ohi. Vaikka lumi varmaan ihan kohta sulaa.
Minä ja Pate ollaan rotanpoikia työnantajamme mahoissa tisseissä.
Mää kaipaan kommunikaatiota. Hiiva kutittaa.
Yhdellä mun kaverilla oli jotain. Käsitin että syöpä.
Kaipaan tyttöjen juttuja.
Mutta nyt mun varmaan täytyy mennä halailemaan hellua.