Oksennus
Vittuileeko Keijjo journalissaan minulle?
Koska enpä taaskaan tajua mitä olen tehnyt väärin.
En mielestäni käyttäydy ylimielisesti, päin vastoin, olen varsin vakuuttunut etten ole mitään millään asteikolla.
Mikä ei muuten tarkoita sitä, että minun pitäisi nuoleskella ihmisiä huomiota kerjätäkseni.
Mikä pätee myös Keijjoon, nimittäin jos hän kerta on sitä mieltä ettei minusta ole mihinkään.
Oon vitun väsynyt, ja odotan pääsyä terapiaan.
Jos henkinen rappiotilani ei muille näy, niin hyvä vain.
Poen myös huonoa omatuntoa kaikesta mitä EN tee, en osaa/en jaksa.
Silti yritän elää suht. normaalisti.
Se ei tarkoita maksimaalista työskentely-rutiinia.
Se tarkoittaa sitä että yritän pitää pääni kasassa.
Koska oikeasti.
Luulin että nämä ihmiset, kaikista mailman ihmisistä, tietävät miltä tuntuu olla masentunut. Mitä se pahimmillaan on, kun tuntuu että tuhkehtuu, ei pääse mihinkään, väsyy pienimmistäkin asioista, eikä vain jaksa , mitään, ollenkaan. Että haluaa vain kuolla, repiä ranteet auki, hypätä ikkunasta. Ihan mitä vain, että sisältä pulppuava sappi vain loppuisi.
Mutta ei. Ei mene jakeluun.
Minä olen suht hyvässä kunnossa NYTTEN, enkä ikinä aio mennä takaisin siihen helvettiin.
Mutta se on VITUN HANKALAA pitää pää kylmänä, kun YHTEISKUNTA, VANHEMMAT, YMPÄRISTÖ, YSTÄVÄT vaativat sitä tätä ja tuota. Niin kuin minä ITSE en haluaisi edetä, elää, oppia, kehittyä.
Hellou~, on minullakin aivot, vaikka olenkin tyhmä aina välistä.
Et sillei.
Ei mulla muuta möh.