Pourquoi m’as-tu abandonnée?
Panin Guernica-julisteen seinälle. Pihlajamäen kodin keittiössä se oli loputtomia vuosia. Muistan jokaisen yksityiskohdan. Ajattelin, etten voisi nukkua samassa huoneessa sodan kauhujen kanssa. Että näille seinille se ei kuuluisi.
Mutta mikä minä olen sanomaan: minun makuuhuoneessani ei ole kauhuja, täällä on vain kauneutta. Vanessa Paradis ja Urbinon Venus. Kuivattuja ruusuja ja Sibyl Buck.
En voi hallita todellisuutta sillä tavoin, en vetää rajoja. Enhän jätä sanomalehteäkään avaamatta.
Tuo lintu, onko se kyyhky?
(Vai ette muista lintua Guernicassa, en minäkään muistaisi, ellen olisi katsonut sitä vuosia.)
Mutta mikä minä olen sanomaan: minun makuuhuoneessani ei ole kauhuja, täällä on vain kauneutta. Vanessa Paradis ja Urbinon Venus. Kuivattuja ruusuja ja Sibyl Buck.
En voi hallita todellisuutta sillä tavoin, en vetää rajoja. Enhän jätä sanomalehteäkään avaamatta.
Tuo lintu, onko se kyyhky?
(Vai ette muista lintua Guernicassa, en minäkään muistaisi, ellen olisi katsonut sitä vuosia.)