(no subject)
Katos, selvisin hengissä kevätlomasta, siitä huolimatta, että päätin matkustaa Greyhoundilla yön yli San Diegosta San Franciscoon. Jos joku ei tiedä, Greyhound ei ole se varakkaimman väen tapa matkustaa täällä ja sen kyllä huomasin vaihtaessani bussia Los Angelesissa keskellä yötä. Melkoisen outoa väkeä istui odottamassa bussejaan... En kuitenkaan tuntenut oloani mitenkään uhatuksi siellä. Sen sijaan San Franciscossa eksyin vähän epämääräisemmälle kadulle hostellini lähellä tietämättäni alueesta yhtään mitään ja ensimmäisen kerran Amerikassa en tuntenut oloani täysin turvalliseksi ja hakeuduinkin äkkiä pois kyseisiltä kaduilta ja vältin aluetta loppuajan.
Näitä lukuunottamatta tykkäsin Kaliforniasta paljon, enkä olisi millään halunnut tulla takaisin Salemiin. Onneksi Oregon järjesti meille mukavan tervetuliaisyllätyksen, eli vuoden pahimman vesisateen, myräkän ja kylmimmän sään, mitä ollaan tähän mennessä täällä koettu. Ensimmäisenä aamuna loman jälkeen astuin molemmin jaloin jääkylmään mutavesilätäkköön nilkkojani myöten ja siinä seistessäni mietin miksi koskaan suostuin lähtemään Kaliforniasta...
Reissu tiivistäen: San Diegossa käytiin rannalla löhömässä, toisella rannalla katsomassa hylkeitä, eläintarhassa (näin pandan ennen kuin laji kuolee sukupuuttoon!), museoksi muutetulla lentotukialuksella (ei mitään ilmeitä, se oli oikeasti mielenkiintoinen paikka!) ym. San Franciscossa kävelin mailitolkulla ympäri kaupunkia ja kävin puistoissa, Height Streetin hippi/vaihtoehtokaupunginosassa, chinatownissa, pikku Italiassa, Golden Gate -puistossa ja sillalla, kukkuloilla katsomassa upeita näköaloja ja Castro Villagessa, eli Harvey Milkin kaupunginosassa. Ikinä en ole nähnyt niin räikeä sateenkaarimaata ja kuten täkäläiset sanoisivat, it was AWESOME! Oli hienoa kävellä siellä ja nähdä, että on olemassa paikka, missä kenenkään ei tarvitse piilotella tai häpeillä itseään.
Matkalla huomasin moneen otteeseen miettiväni, että mie en ole niin tyytyväinen sinkkuuteni kuin olen uskotellut itselleni, vaan sen sijaan mietin miten kiva olisi jakaa tämäkin kokemus jonkun erityisen kanssa. Hyvin hämmentävää...
Valitettavasti valokuvien kanssa on vähän niin ja näin, sillä onnistuin unohtamaan kamerani Salemiin loman ajaksi... (otin kyllä kameran akun laturin mukaan, sen verran hyvin olin kuitenkin valmistautunut.) Pitää kysellä kavereilta kuvia.
---
Ensi tiistaina yliopiston kansainvälisten asioiden toimisto järjestää työworkshopin, joka toivottavasti tuo jotain selkoa siihen, onko miun mahdollista saada töitä täältä lukukauden jälkeen ja jäädä pidemmäksi aikaa, vai palaanko takaisin Suomeen kesäkuun alussa. Tällä hetkellä en ainakaan tunne olevani lainkaan valmis lähtemään täältä, vaikka Suomea ja ystäviä siellä (ja saunaa!!! argh!!) on ikävä.
Näitä lukuunottamatta tykkäsin Kaliforniasta paljon, enkä olisi millään halunnut tulla takaisin Salemiin. Onneksi Oregon järjesti meille mukavan tervetuliaisyllätyksen, eli vuoden pahimman vesisateen, myräkän ja kylmimmän sään, mitä ollaan tähän mennessä täällä koettu. Ensimmäisenä aamuna loman jälkeen astuin molemmin jaloin jääkylmään mutavesilätäkköön nilkkojani myöten ja siinä seistessäni mietin miksi koskaan suostuin lähtemään Kaliforniasta...
Reissu tiivistäen: San Diegossa käytiin rannalla löhömässä, toisella rannalla katsomassa hylkeitä, eläintarhassa (näin pandan ennen kuin laji kuolee sukupuuttoon!), museoksi muutetulla lentotukialuksella (ei mitään ilmeitä, se oli oikeasti mielenkiintoinen paikka!) ym. San Franciscossa kävelin mailitolkulla ympäri kaupunkia ja kävin puistoissa, Height Streetin hippi/vaihtoehtokaupunginosassa, chinatownissa, pikku Italiassa, Golden Gate -puistossa ja sillalla, kukkuloilla katsomassa upeita näköaloja ja Castro Villagessa, eli Harvey Milkin kaupunginosassa. Ikinä en ole nähnyt niin räikeä sateenkaarimaata ja kuten täkäläiset sanoisivat, it was AWESOME! Oli hienoa kävellä siellä ja nähdä, että on olemassa paikka, missä kenenkään ei tarvitse piilotella tai häpeillä itseään.
Matkalla huomasin moneen otteeseen miettiväni, että mie en ole niin tyytyväinen sinkkuuteni kuin olen uskotellut itselleni, vaan sen sijaan mietin miten kiva olisi jakaa tämäkin kokemus jonkun erityisen kanssa. Hyvin hämmentävää...
Valitettavasti valokuvien kanssa on vähän niin ja näin, sillä onnistuin unohtamaan kamerani Salemiin loman ajaksi... (otin kyllä kameran akun laturin mukaan, sen verran hyvin olin kuitenkin valmistautunut.) Pitää kysellä kavereilta kuvia.
---
Ensi tiistaina yliopiston kansainvälisten asioiden toimisto järjestää työworkshopin, joka toivottavasti tuo jotain selkoa siihen, onko miun mahdollista saada töitä täältä lukukauden jälkeen ja jäädä pidemmäksi aikaa, vai palaanko takaisin Suomeen kesäkuun alussa. Tällä hetkellä en ainakaan tunne olevani lainkaan valmis lähtemään täältä, vaikka Suomea ja ystäviä siellä (ja saunaa!!! argh!!) on ikävä.