Jonkin sortin Katharsista

[jupedog]

Sain juteltua faijan kanssa lapsuudestani ja nuoruudestani. Oli aika kupeissaan, enkä miekään ihan selvä ollut. En syyttänyt mistään, eihän se oikeasti vanhempien vika ollut. Pyysi kuitenkin anteeksi sitä, että jäin pentuna logistiikan jalkoihin esim. eskariasiassa ja sitä että muutettiin Savonlinnaan. Sen oli tajunnut jo silloinkin, että olin helvetissä siellä.

Surtiin vähän matkan varrella kuolleita sotureita, kuten Makea. Puhuttiin vähän papasta.

Vähän kun itkua väänsin faijan hakiessa lisää kaljaa, niin tuntui hyvälle.