180 astetta ympäri
Miten voikin mennä elämä näin lyhyessä ajassa aivan täysin toiseen suuntaan?! Ja puhun nyt todellakin positiivisessa mielessä. Ei oo kukaan (mun tutuista ja rakkaista) kuollu tai mitään. Onneks.
Meni kesäkuisen pääsykokeen jälkeen ehkä puol kesää sihen vitutukseen, etten päässy sisään. Sit vitutti naapurit, jotka mekkaloi ja joita oon kuunnellu lähes kolme vuotta. Pääsin sit jonkin verran yli siitä kouluvitutuksesta ja aloin tottuu ajatukseen, et meen takas töihin. Naapurit yllättäen vituttaa edelleen.
Koulujen (eli töiden) alkaessa oon jo ihan tyytyväinen, et pääsin kivaan työhön takas ja tienaan sit lukuvuoden ajan rahaa. Laitan asuntohakemuksen vetämään. Vihdoin.
17.8. alkaa tapahtuu, ko kuulen Galleriassa, et Diakiin onkin lisähaku. Ei ois ikinä tullu itellä mieleen, kun niitä alotuspaikkoja kuitenkin oli 32 ja hakijoita yli 100. Lisähaku alkaa 18.pvä, vika palautuspvä ennakkotehtävälle on 25., pääsykoe 28., tieto paikasta 29. ja koulu alkais 1.9. No ei mitään, ennakkotehtävä on sama kuin keväällä ja laitankin tekstini postiin 19.8. Seuraavan vkon keskiviikkona (26.8.) tulee puhelu, jossa mut kutsutaan pääsykokeisiin. Ei yllättävää, kun kerran keväälläkin kutsuttiin.
Samaisena keskiviikkona löytyy postilaatikosta kirje, jossa ilmotetaan, et mulle ois uus kämppä. Wohoo!! Hyvästi idiootit naapurit. (Uudessa kämpässä naapureina mummoja.)
Torstaina sit lähden pääsykokeisiin sillä mielellä, et en varmaan pääse sisään, mut jos nyt sais olla edes pääsykoepäivän loppuun asti, et tietää ens keväänä millanen se on.
Eka huomaan, et multa on jääny yks paperi töihin, jonka oisin halunnu ottaa mukaan. Seuraavaks myöhästyn bussista. Vettä tulee saavista, joten kun kävelen pysäkiltä Diakille, kastuu sateenvarjosta huolimatta kengät (+sukat) ja farkut perseeseen asti. Vähän ennen Diakin risteystä kuvittelen olevani eksyksissä ja pakko on tietty pysähtyä ihmettelemään tilannetta. Aikaa olis 10min. Tajuu, etten oo mitenkään eksyny ja jatkan hulluna matkaa. Kerkeen jopa muutamaa minuuttia ennen, mut oon toiseks vika ja touhuun viel kamojeni kans, ko tilaisuus viel alkaa. Nooh, aamu kuluu ja klo 12 kuulen nimeni jatkoon menevien listalta. Wohoo! Tehdään eka osio loppupvän tehtävistä ja 10min ennen seuraavaa osioo saan kuulla, et mun "loistava" suoritus ei tallentunu ja joudun uudestaan nauhottamaan (piti selostaa mykkäelokuvalle tapahtumien kulku). Vähän jälkeen viis päivä on pulkassa ja lähden kotiin. Ei sada enää vettä ja olo on sellanen puolhyvä (kokeen suhteen).
Perjantaiaamuna kerron Tepolle, et sinä iltapäivänä kuulen, et tuunko maanantaina töihin vai oonko kenties itse opiskelemassa. Klo 10 oon jo ihan varma, et kyl ne ois jo soittanu, jos oisin päässy. Se edellispvän ja vkon välinpitämättömyys on tiessään ja vatsa tuntuu kääntyvän aivan nurinpäin. Yritän hillitä itseäni, mut vilkuilen kännykkääni kesken oppituntienkin. Klo 12.02 oon opehuoneen tietokonehuoneessa kirjottamassa startin tarinoita puhtaaksi, kun puhelin soi. Uip! Diakista. "Me tarjottais sulle opiskelupaikkaa", kerrotaan toisesta päästä. Wohoo!!!!!!!!! Jipii!!!!! Vingun sinne luuriinki. xD Opehuone on tyhjä ja Teppokin jossain. Iltapvällä pääsen kuitenkin kertomaan Tepolle ja muutamalle muulle, et hei, mä en tuukkaan enää maanantaina töihin. Aivan härö fiilis!
Töissä oli kyl kivaa ja oli muksaa tienata rahaa, mut oon tosi onnessani, et pääsin kuitenkin opiskelee. En jaksa uskoo, et viikon sisään sain kämpän ja opiskelupaikan!!
Meni kesäkuisen pääsykokeen jälkeen ehkä puol kesää sihen vitutukseen, etten päässy sisään. Sit vitutti naapurit, jotka mekkaloi ja joita oon kuunnellu lähes kolme vuotta. Pääsin sit jonkin verran yli siitä kouluvitutuksesta ja aloin tottuu ajatukseen, et meen takas töihin. Naapurit yllättäen vituttaa edelleen.
Koulujen (eli töiden) alkaessa oon jo ihan tyytyväinen, et pääsin kivaan työhön takas ja tienaan sit lukuvuoden ajan rahaa. Laitan asuntohakemuksen vetämään. Vihdoin.
17.8. alkaa tapahtuu, ko kuulen Galleriassa, et Diakiin onkin lisähaku. Ei ois ikinä tullu itellä mieleen, kun niitä alotuspaikkoja kuitenkin oli 32 ja hakijoita yli 100. Lisähaku alkaa 18.pvä, vika palautuspvä ennakkotehtävälle on 25., pääsykoe 28., tieto paikasta 29. ja koulu alkais 1.9. No ei mitään, ennakkotehtävä on sama kuin keväällä ja laitankin tekstini postiin 19.8. Seuraavan vkon keskiviikkona (26.8.) tulee puhelu, jossa mut kutsutaan pääsykokeisiin. Ei yllättävää, kun kerran keväälläkin kutsuttiin.
Samaisena keskiviikkona löytyy postilaatikosta kirje, jossa ilmotetaan, et mulle ois uus kämppä. Wohoo!! Hyvästi idiootit naapurit. (Uudessa kämpässä naapureina mummoja.)
Torstaina sit lähden pääsykokeisiin sillä mielellä, et en varmaan pääse sisään, mut jos nyt sais olla edes pääsykoepäivän loppuun asti, et tietää ens keväänä millanen se on.
Eka huomaan, et multa on jääny yks paperi töihin, jonka oisin halunnu ottaa mukaan. Seuraavaks myöhästyn bussista. Vettä tulee saavista, joten kun kävelen pysäkiltä Diakille, kastuu sateenvarjosta huolimatta kengät (+sukat) ja farkut perseeseen asti. Vähän ennen Diakin risteystä kuvittelen olevani eksyksissä ja pakko on tietty pysähtyä ihmettelemään tilannetta. Aikaa olis 10min. Tajuu, etten oo mitenkään eksyny ja jatkan hulluna matkaa. Kerkeen jopa muutamaa minuuttia ennen, mut oon toiseks vika ja touhuun viel kamojeni kans, ko tilaisuus viel alkaa. Nooh, aamu kuluu ja klo 12 kuulen nimeni jatkoon menevien listalta. Wohoo! Tehdään eka osio loppupvän tehtävistä ja 10min ennen seuraavaa osioo saan kuulla, et mun "loistava" suoritus ei tallentunu ja joudun uudestaan nauhottamaan (piti selostaa mykkäelokuvalle tapahtumien kulku). Vähän jälkeen viis päivä on pulkassa ja lähden kotiin. Ei sada enää vettä ja olo on sellanen puolhyvä (kokeen suhteen).
Perjantaiaamuna kerron Tepolle, et sinä iltapäivänä kuulen, et tuunko maanantaina töihin vai oonko kenties itse opiskelemassa. Klo 10 oon jo ihan varma, et kyl ne ois jo soittanu, jos oisin päässy. Se edellispvän ja vkon välinpitämättömyys on tiessään ja vatsa tuntuu kääntyvän aivan nurinpäin. Yritän hillitä itseäni, mut vilkuilen kännykkääni kesken oppituntienkin. Klo 12.02 oon opehuoneen tietokonehuoneessa kirjottamassa startin tarinoita puhtaaksi, kun puhelin soi. Uip! Diakista. "Me tarjottais sulle opiskelupaikkaa", kerrotaan toisesta päästä. Wohoo!!!!!!!!! Jipii!!!!! Vingun sinne luuriinki. xD Opehuone on tyhjä ja Teppokin jossain. Iltapvällä pääsen kuitenkin kertomaan Tepolle ja muutamalle muulle, et hei, mä en tuukkaan enää maanantaina töihin. Aivan härö fiilis!
Töissä oli kyl kivaa ja oli muksaa tienata rahaa, mut oon tosi onnessani, et pääsin kuitenkin opiskelee. En jaksa uskoo, et viikon sisään sain kämpän ja opiskelupaikan!!