rum muss, zucker kann, wasser ist nicht nötig
muutanpa tämän muutaman päivän takaisen entryn julkiseksi vaikka jäikin kesken ja rakenne hiomatta:
en tiedä olenko kipeä taas vai edelleen, mutta tuntuu etten ole tänä syksynä muuta ollutkaan. sen siitä tietysti saa kun lähtee väkisin radalle puolikuntoisena. kävin tänään luennolla toteamassa ettei olisi pitänyt poistua kotoa, lähetin huomisen opettajalle sähköpostia ja kysyin kannattaako minun enää tulla kurssille ollenkaan kun olen ollut poissa niin paljon.
viikonloppuna tuntui lähinnä hyvältä vitsiltä olla ensiapunakissa niin että pystyin kommunikoimaan vain kuiskaten tai pienillä paperilappusilla: "hei & plur <3", "ääni on mennyt", "joo ei tässä mitään, kurkkuun ei satu eikä ole flunssainen olo", "en tiedä, mikälie ihmepöpö", sekä henkilökohtainen suosikkini "herätys! oletko ok?", jota suunnittelin näyttäväni sammuneille bilevieraille.
ea-nakissa oli kuitenkin ilahduttavan vähän tehtävää, ainut talutettava oli elämäni paras ea-keissi: varsin nuori poika oli ilmeisesti ihan tottumattomuuttaan juonut liikaa alkoholia liian nopeasti tai liian väsyneenä ja sillä oli ympärillään useita huolehtivaisia (ja kommunikaatiokykyisiä!) kavereita: "voi sentään, miten se nyt noin, ei sillä yleensä ole tapana, se juokin niin harvoin..." yksi kavereista asui viiden minuutin kävelymatkan päässä, johon lupasin pojan taluttaa. vessareissun jälkeen, juotuaan vettä ja päästyään kirpeään ulkoilmaan tyyppi kuitenkin selvisi senverran että uskalsin ihan huoletta lähettää sen kävelemään omin jaloin kaverinsa kanssa. pahoitteli vielä kovasti aiheuttamaansa vaivaa vaikkei ollut häirinnyt ketään, nukkunut vain chillin patjoilla. sain halauksen siltä ja niiltä kavereilta joiden kanssa olin eniten kommunikoinut, ja kaikilta miljoona kiitosta avusta ja huolenpidosta ja hyvistä bileistä. uskomatonta!
en ollut maanantaina töissä enkä luennolla mutten silti osannut sanoa itselleni että nyt pitäisi tosiaan levätä, istuin koneella myöhään ja turhauduin kun en saanut mitään kirjoitettua. samaan aikaan yritän setviä ihmissuhdeasioita ircin välityksellä enkä oikein tiedä olenko tuskastunut vai tekeekö hyvää jutella.
en tiedä olenko kipeä taas vai edelleen, mutta tuntuu etten ole tänä syksynä muuta ollutkaan. sen siitä tietysti saa kun lähtee väkisin radalle puolikuntoisena. kävin tänään luennolla toteamassa ettei olisi pitänyt poistua kotoa, lähetin huomisen opettajalle sähköpostia ja kysyin kannattaako minun enää tulla kurssille ollenkaan kun olen ollut poissa niin paljon.
viikonloppuna tuntui lähinnä hyvältä vitsiltä olla ensiapunakissa niin että pystyin kommunikoimaan vain kuiskaten tai pienillä paperilappusilla: "hei & plur <3", "ääni on mennyt", "joo ei tässä mitään, kurkkuun ei satu eikä ole flunssainen olo", "en tiedä, mikälie ihmepöpö", sekä henkilökohtainen suosikkini "herätys! oletko ok?", jota suunnittelin näyttäväni sammuneille bilevieraille.
ea-nakissa oli kuitenkin ilahduttavan vähän tehtävää, ainut talutettava oli elämäni paras ea-keissi: varsin nuori poika oli ilmeisesti ihan tottumattomuuttaan juonut liikaa alkoholia liian nopeasti tai liian väsyneenä ja sillä oli ympärillään useita huolehtivaisia (ja kommunikaatiokykyisiä!) kavereita: "voi sentään, miten se nyt noin, ei sillä yleensä ole tapana, se juokin niin harvoin..." yksi kavereista asui viiden minuutin kävelymatkan päässä, johon lupasin pojan taluttaa. vessareissun jälkeen, juotuaan vettä ja päästyään kirpeään ulkoilmaan tyyppi kuitenkin selvisi senverran että uskalsin ihan huoletta lähettää sen kävelemään omin jaloin kaverinsa kanssa. pahoitteli vielä kovasti aiheuttamaansa vaivaa vaikkei ollut häirinnyt ketään, nukkunut vain chillin patjoilla. sain halauksen siltä ja niiltä kavereilta joiden kanssa olin eniten kommunikoinut, ja kaikilta miljoona kiitosta avusta ja huolenpidosta ja hyvistä bileistä. uskomatonta!
en ollut maanantaina töissä enkä luennolla mutten silti osannut sanoa itselleni että nyt pitäisi tosiaan levätä, istuin koneella myöhään ja turhauduin kun en saanut mitään kirjoitettua. samaan aikaan yritän setviä ihmissuhdeasioita ircin välityksellä enkä oikein tiedä olenko tuskastunut vai tekeekö hyvää jutella.