Taas uusi lupaus kirjoittaa vuosikatsaus 2021 mitä pikimmin, nyt otsikossa
Aikajärjestys 1: puolitoista viikkoa on riittänyt siirtämään hääjuhlatapahtumat ajatuksissani taka-alalle. Toki edelleen - jos asiaa ajattelen - tuntuu ikävältä, jos Aalle jäi viestistäni käsitys, että hänen kosketuksensa on minulle tunnemielessä epätoivottu (mutta on paras etten korjaa tuota mahdollista väärinkäsitystä), mutta en ole tällä viikolla varsinaisesti ajatellut asiaa.
Aikajärjestys 2: tapasin eilen Veen ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Ennen tapaamista - jonka alunperin piti tapahtua saunomisen ja uimisen merkeissä mutta vaihtui sitten musiikkitapahtumaan - koin, että tämähän on kivaa ja heinäkuinen angstailu vaikuttaa olevan takanapäin, mutta sitä samaahan se sitten kuitenkin oli: istumme vastatusten, tuntuu kivalta, kun hän katsoo silmiin, ja sitten hiljalleen mieleen tulevat ajatukset, että hän toivoisi, että "sanoisin jotain", ja sen jälkeen siitä tunteesta ei oikein pääse eroon. Joskus pari viikkoa sitten olin ajatellut ihan vain ohimennen sanovani hänelle a) että oli nihkeä heinäkuu, ja b) että se nyt vain johtui siitä että olen varmaan aivan liian monen setämiestaiteilijan tavoin ihastunut häneen, mutta c) nyt se fiilis on ohitettu. No, en sanonut, ja tuo on kyllä asia, mikä pitäisi sanoa jotenkin tosi pian tapaamisen alussa ja mielellään tilanteessa, jossa esim. kävelisimme samaan suuntaan, jotta toisaalta katsekontakti syntysi vain päätä kääntämällä ja toisaalta liikkuminen toisi tilanteeseen huomiotavievää aktiviteettia (ja varmaan rentouttakin). Pitäisi kyllä nostaa kissa jos ei pöydälle niin ainakin penkille, jotta tilanne /omalta osaltani/ hieman avautuisi jumista.
Aikajärjestys 3: taisin nähdä unta, että olimme Aan kanssa jossain näyttelynavajaisissa. Mitään ei (ehtinyt?) tapahtua, vaikka tunnelma olikin... ihastuksellinen?, mutta muistelen, että taisin ajatella sanovani jotain - eli varmaan sen, että todennäköisemmin se olin minä, joka luki häiden tapahtumat väärin, kuin hän.
"Maria säger: "Jag ska gå ut och dansa varje kväll. Jag ska gå ut i gatljusen. DJ, gör så att han och jag kan flyga hela tiden"".
Aikajärjestys 2: tapasin eilen Veen ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Ennen tapaamista - jonka alunperin piti tapahtua saunomisen ja uimisen merkeissä mutta vaihtui sitten musiikkitapahtumaan - koin, että tämähän on kivaa ja heinäkuinen angstailu vaikuttaa olevan takanapäin, mutta sitä samaahan se sitten kuitenkin oli: istumme vastatusten, tuntuu kivalta, kun hän katsoo silmiin, ja sitten hiljalleen mieleen tulevat ajatukset, että hän toivoisi, että "sanoisin jotain", ja sen jälkeen siitä tunteesta ei oikein pääse eroon. Joskus pari viikkoa sitten olin ajatellut ihan vain ohimennen sanovani hänelle a) että oli nihkeä heinäkuu, ja b) että se nyt vain johtui siitä että olen varmaan aivan liian monen setämiestaiteilijan tavoin ihastunut häneen, mutta c) nyt se fiilis on ohitettu. No, en sanonut, ja tuo on kyllä asia, mikä pitäisi sanoa jotenkin tosi pian tapaamisen alussa ja mielellään tilanteessa, jossa esim. kävelisimme samaan suuntaan, jotta toisaalta katsekontakti syntysi vain päätä kääntämällä ja toisaalta liikkuminen toisi tilanteeseen huomiotavievää aktiviteettia (ja varmaan rentouttakin). Pitäisi kyllä nostaa kissa jos ei pöydälle niin ainakin penkille, jotta tilanne /omalta osaltani/ hieman avautuisi jumista.
Aikajärjestys 3: taisin nähdä unta, että olimme Aan kanssa jossain näyttelynavajaisissa. Mitään ei (ehtinyt?) tapahtua, vaikka tunnelma olikin... ihastuksellinen?, mutta muistelen, että taisin ajatella sanovani jotain - eli varmaan sen, että todennäköisemmin se olin minä, joka luki häiden tapahtumat väärin, kuin hän.
"Maria säger: "Jag ska gå ut och dansa varje kväll. Jag ska gå ut i gatljusen. DJ, gör så att han och jag kan flyga hela tiden"".