Siirros
[siirrän tämän muistikirjasta myös tänne, sillä vaikka alkuperäinen ajatus oli tehdä tästä taidetta, on tämä vähintään yhtä sopiva liveRjournaliini]
Katson, tai katsoin mielessäni, tyhjää pöytää, kahta teepussia yhdessä astiassa, tyhjää tupakka-askia, kättä kädellä
sitä ei ollut
ei edes oikeaa kohtaamista oikeaa katsetta katseeseen ei suunnaton suru vaan sellainen pieni joka on joka on enemmän muisto kuin kuvitelma, kuin ystävä
sitä ei koskaan tapahtunut, eikä tapahtuisi, ehkä koskaan, se jäisi koskematta siis olematta lähellä, vain suru ja sääli ja kaipaus, yhtäällä, toisaalla, kaksi teepussia valokuvassa, se on leijuva merkintä, voin puhaltaa sen liikkeelle ja se palaa, se palaa aina minun luokseni
kuva ei oikeasti yhdisty sanoihin, pisteet kirjainten yllä jäävät paperille
haluaisin tästä jotain mitä tämä ei ole, kovin monella tavalla, ja varmasti yritän, mutta se mikä se on, on se
en pääse eroon ajatuksesta että olen ihoni sisällä, nahkani on este, estää kohtaamasta, ruumiini on rajoite kun ruumiini on minä ja jos olet ihollani olet jo minua ja minussa ja samoin
kuinka voisinkaan olla haluamatta saada sinua nauramaan, naurusi on kuin täynnä surua siitä miten kaikki meni, valokuva palaa aina luokseni, puhallan, ja taas se palaa, ikävä suru sääli kaipaus, rakkaus johonkin
haluan että tämä olisi jotain muuta, että tästä olisi joksikin muuksi, mutta nyt olet vain mielessäni ja vain senkin reunoilla, ei sen, ei niin, ei sen kanssa voi elää yhdessä, se vain on kun minä elän, missä on sen terävä kivi joka jota koskettaa, ei ole mitään mikä saisi veren
pöytä täynnä tavaraa, ei kohtaamista ei katsetta ei lämpöä, vain törmäyksiä törmäysten jälkeen, ei mitään mistä haluaisin ottaa kiinni
"Stay with me while we grow old, and we will live each day in springtime."
Katson, tai katsoin mielessäni, tyhjää pöytää, kahta teepussia yhdessä astiassa, tyhjää tupakka-askia, kättä kädellä
sitä ei ollut
ei edes oikeaa kohtaamista oikeaa katsetta katseeseen ei suunnaton suru vaan sellainen pieni joka on joka on enemmän muisto kuin kuvitelma, kuin ystävä
sitä ei koskaan tapahtunut, eikä tapahtuisi, ehkä koskaan, se jäisi koskematta siis olematta lähellä, vain suru ja sääli ja kaipaus, yhtäällä, toisaalla, kaksi teepussia valokuvassa, se on leijuva merkintä, voin puhaltaa sen liikkeelle ja se palaa, se palaa aina minun luokseni
kuva ei oikeasti yhdisty sanoihin, pisteet kirjainten yllä jäävät paperille
haluaisin tästä jotain mitä tämä ei ole, kovin monella tavalla, ja varmasti yritän, mutta se mikä se on, on se
en pääse eroon ajatuksesta että olen ihoni sisällä, nahkani on este, estää kohtaamasta, ruumiini on rajoite kun ruumiini on minä ja jos olet ihollani olet jo minua ja minussa ja samoin
kuinka voisinkaan olla haluamatta saada sinua nauramaan, naurusi on kuin täynnä surua siitä miten kaikki meni, valokuva palaa aina luokseni, puhallan, ja taas se palaa, ikävä suru sääli kaipaus, rakkaus johonkin
haluan että tämä olisi jotain muuta, että tästä olisi joksikin muuksi, mutta nyt olet vain mielessäni ja vain senkin reunoilla, ei sen, ei niin, ei sen kanssa voi elää yhdessä, se vain on kun minä elän, missä on sen terävä kivi joka jota koskettaa, ei ole mitään mikä saisi veren
pöytä täynnä tavaraa, ei kohtaamista ei katsetta ei lämpöä, vain törmäyksiä törmäysten jälkeen, ei mitään mistä haluaisin ottaa kiinni
"Stay with me while we grow old, and we will live each day in springtime."