Tiivis hetki
Joskus hetket tihentyvät, keittyvät kasaan ja maistuvat pahalta. Sellainen tuli vastaan tänään pankissa kun vihdoin vaivauduin hakemaan erästä korttia. Jaha, joutuu odottamaan, tosin vain kahdeksan ihmistä. Tosin ne ovat eläkeläisiä joille yksi kerrallaan selitetään tuskallisen hitaasti ja rautalangasta vääntäen erilaisten pankki- ja luottokorttien ominaisuuksia tai lainojen ehtoja sopivasti myyntipuheistettuna. Mikäs siinä, kaivan repusta tieteen kuvalehden, sen historiasellaisen, ja alan lukea. Sopivasti seuraavana vuorossa on lobotomian historiasta kertova artikkeli. Heti alussa liki aukeaman kokoinen kuva jossa vasaralla nakuttaen työnnetään jotakin ruuvimeisselin näköistä objektia silmäkuopan kautta aivoihin. Päätän vakaasti olla katsomatta kuvia ja keskittyä tekstiin.
"Otan eräänlaisen lääkärin jääpiikin, koputtelen sen luun läpi silmämunan yläpuolelta, työnnän sen aivoihin ja kääntelen sitä siellä. Siinä kaikki - eikä potilas tunne yhtään mitään."
"Freeman alkoi työskennellä yksin. Vuonna 1948 hän osti farmariauton, johon hän hankki kirurgin varusteet ja kaappeja potilaspäiväkirjoja varten. Hän nimitti leikkauksen omaa versiotaan lobotomiaksi ja nimesi autonsa lobotomobiiliksi. Hän matkusteli ympäri Yhdysvaltoja tekemässä lobotomioita, ja lopulta hän pystyi suorittamaan toimenpiteen kuudessa minuutissa."
Alkaa tulla jano ja huono olo ja eläkeläiset vain jatkavat hidasta vänkäystään tiskeillä. Koko maailma tuntuu hitaalta vänkäykseltä ja muuttuu hieman oranssimmaksi. Varsin huteran oloisesti nousen ja vilkuilen ympärilleni, josko jossain olisi semmoinen vesisäiliöjuttu - ei ole. Istun takaisin alas ja sullon lehden visusti reppuun. Ympärillä odottavat eläkeläiset höpisevät toisilleen leppoisasti.
"Otan eräänlaisen lääkärin jääpiikin, koputtelen sen luun läpi silmämunan yläpuolelta, työnnän sen aivoihin ja kääntelen sitä siellä. Siinä kaikki - eikä potilas tunne yhtään mitään."
"Freeman alkoi työskennellä yksin. Vuonna 1948 hän osti farmariauton, johon hän hankki kirurgin varusteet ja kaappeja potilaspäiväkirjoja varten. Hän nimitti leikkauksen omaa versiotaan lobotomiaksi ja nimesi autonsa lobotomobiiliksi. Hän matkusteli ympäri Yhdysvaltoja tekemässä lobotomioita, ja lopulta hän pystyi suorittamaan toimenpiteen kuudessa minuutissa."
Alkaa tulla jano ja huono olo ja eläkeläiset vain jatkavat hidasta vänkäystään tiskeillä. Koko maailma tuntuu hitaalta vänkäykseltä ja muuttuu hieman oranssimmaksi. Varsin huteran oloisesti nousen ja vilkuilen ympärilleni, josko jossain olisi semmoinen vesisäiliöjuttu - ei ole. Istun takaisin alas ja sullon lehden visusti reppuun. Ympärillä odottavat eläkeläiset höpisevät toisilleen leppoisasti.