It's all about attitude and still I wonder why I react the way I do
Suosin tiettyjä ihmisiä. Olkoon syyni itsekkäitä tai jotain muuta, mutta tällä tavalla taidan parantua jostain ja kasvaa hiljalleen.
En ehkä varsinaisesti ole puutteessa, mutta herraisä jotkin juttuni todella kuulostavat siltä. En osaa taaskaan rajoittaa itseäni parin henkilön seurassa, mikä välillä on ihan hyvä juttu ja välillä ei. Ennenkaikkea haluaisin toimia niinkuin se muille olisi suotavaa, joskin haluaisin kaiketi olla oma itseni. Toisin kuin E-mies, en teidä kuka olen, mutta totta helvetissä pystyn jo sanomaan osittain kuka minä en ole.
Ja oikeasti, jos minusta on tuntuu hyvältä olla toisen kanssa ihan vain olemisen kannalta, ja toisella on samanlainen tuntemus, niin eihän siinä mitään pahaa ole. Toivon vain, etten todellakaan ymmärrä asioita väärin ja lue ilmaa täysin päin joen pohjia.
Todellakin, perjantaina klo 18:30 etiäpäin viikko yhtäkkiä parani. En tiedä miksi, mutta taidan olla hieman itsetuhoinen siinä, että haluan ottaa yhteyttä "ulkomaailman matkaajaan," joka on saanyt nimensä into quite important paper of research. Hyvät hänelle ja paljon onnea, varsinkin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta se miten otin hänen vastauksena oli kaikkea muuta kuin ihailtavaa.
Se otti koville, hyvin koville ja ottaa yhä. Viikko ei ole ollut muutenkaan parasta aikaa, ja tein siitä itse hieman pahemman. Hahahaa, taidan olla taas säälittävyyden huippu ajatellen minne ja miten vuodatan päätäni. Somebody just kick me.
Eräs yläkoulun aikainen kaveri sanoi minulle, että "joku tyttö se tulee särkemään meidän [insert nickname] herkän sydämen." Vaikka en halua sitä myöntäkää, niin näin on asian laita. Onkohan se ajatus itselleni aivan liijan naurettava, siis sanoa, että olen herkkä ja tunteellinen hauraalla sydämellä? Taitaa se olla niin tietyllä tasolla. Whether it is a good matter I can't fathom and I shall not theorize it for now.
Ehkäpä painun nyt vain nukkumaan ja annan mielen rauhoittua...
En ehkä varsinaisesti ole puutteessa, mutta herraisä jotkin juttuni todella kuulostavat siltä. En osaa taaskaan rajoittaa itseäni parin henkilön seurassa, mikä välillä on ihan hyvä juttu ja välillä ei. Ennenkaikkea haluaisin toimia niinkuin se muille olisi suotavaa, joskin haluaisin kaiketi olla oma itseni. Toisin kuin E-mies, en teidä kuka olen, mutta totta helvetissä pystyn jo sanomaan osittain kuka minä en ole.
Ja oikeasti, jos minusta on tuntuu hyvältä olla toisen kanssa ihan vain olemisen kannalta, ja toisella on samanlainen tuntemus, niin eihän siinä mitään pahaa ole. Toivon vain, etten todellakaan ymmärrä asioita väärin ja lue ilmaa täysin päin joen pohjia.
Todellakin, perjantaina klo 18:30 etiäpäin viikko yhtäkkiä parani. En tiedä miksi, mutta taidan olla hieman itsetuhoinen siinä, että haluan ottaa yhteyttä "ulkomaailman matkaajaan," joka on saanyt nimensä into quite important paper of research. Hyvät hänelle ja paljon onnea, varsinkin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta se miten otin hänen vastauksena oli kaikkea muuta kuin ihailtavaa.
Se otti koville, hyvin koville ja ottaa yhä. Viikko ei ole ollut muutenkaan parasta aikaa, ja tein siitä itse hieman pahemman. Hahahaa, taidan olla taas säälittävyyden huippu ajatellen minne ja miten vuodatan päätäni. Somebody just kick me.
Eräs yläkoulun aikainen kaveri sanoi minulle, että "joku tyttö se tulee särkemään meidän [insert nickname] herkän sydämen." Vaikka en halua sitä myöntäkää, niin näin on asian laita. Onkohan se ajatus itselleni aivan liijan naurettava, siis sanoa, että olen herkkä ja tunteellinen hauraalla sydämellä? Taitaa se olla niin tietyllä tasolla. Whether it is a good matter I can't fathom and I shall not theorize it for now.
Ehkäpä painun nyt vain nukkumaan ja annan mielen rauhoittua...