Miten muotoilisin tämän oikein...
Hmmm....
Sanotaanko, että... ei, en voi edes sanoin kunnolla kuvata. Se on itse kuultava. Tekisi mieli kirjoittaa holy shitit ja kaikki vastaavat, mutta se olisi niin suurta vähättelyä. Niin suurta vähättelyä ja niin väärin tehty, jos sellaista rupeasin lajittelemaan.
Kerrotaan se näin. Minulla on pyörinyt nyt uusi Ys I & II Chronicles sellaiset tunnin ja jolmekymmentä minuuttia. Sinä aikana olen peliä pelannut kaksi minuuttia parhaimillaan. Loput ajasta olen kuunnellut Ruins of Mondooria nimistä kappaletta samannimisellä raunioalueella. Olen vain istunut ja katsonut kohti kattoa suu leveänä hymystä, ihmtetyksestä, anteeksipyynnön toivossa, uudesta rakkaudesta, musiikin täyteläisyydestä, toivosta, toiveiden täyttymisestä ja löydän yhä uusia kohtia musiikista vaikka kuuntelen sitä kolmannen luokan kuulokkeilla.
TÄMÄ on pelimusiikkia parhaimillaan; se ei yritä olla mitään muuta kuin taustamusiikkia pelaajalle. Taustamusiikkia, joka kertoo miten pelin sankari Adol, ja itse pelaaja, tuntee näin pelin alussa kuultuaan Lance kaupungin ihmisiä, kuultuaan Lilian sauraudesta. Pelaaja on päättänyt suorittaa tehtävän jonka jumalattaret ovat antaneet hänelle. Ruins of Mondoorian iskevä kitara, nousevat riffit, taustalla hakkaava rumpu kaiken tasoittavalla bassolla sekä hektisyyttä lisäävä syntikka luovat aivan järjettömän iskevän, energisen, vakaan ja määrätietoisen tunnelman.
Falcom teki Ys I & II Chronicles'issa saman minkä se teki Oath in Felghanassa;
He synnyttivät kappaleet uudestaa ylittäen kaikki odotukset ja laittoivat parhaansa paremmaksi.
Verratkaa Ys II Eternal'in alkua Ys II Chroniclesin alkuun, niin saatte jonkinlaista osviittaa.
Vähän tulee huijattua, sillä Ys II Eternalin musiikit olivat midipaskaa. Tätä ennen tehtiin paljon parempia sovituksia, mutta eihän kukaan tätä lue saati sitten kuuntele, joten mitä väliä? Youtubesta löytyy tietty kaikki.
Suoraan sanottuna, kovin monessa pelissä ei ole hyviä pelimuussikkeja ollut vuosiin. Hyviä musiikkeja kyllä, mutta monet ovat vaan ihmetyttäneet minua. Olen monasti meittinyt Final Fantasy 6'n oopperakohtausta, sillä siinä on oopperaksi sävelletty kappale, ei pelimusiikiksi. Normaalit musiikit tulivat aina kärsimään synttiaalloista ja bitti streameista. Pelimusiikit taas luotiin kyseisillä aalloilla. En yleensä sano jotain ja hylkää kaikkien muiden mielipiteet, mutta en tunne muutakaan mahdollisuutta Ys'n kanssa. Ys I & II Chronicles on peli, tai pikemminkin kaksi peliä, joissa on toiseksi ja kolmanneksi parhaat pelimusiikit mitä on maa päällään kantanut. Ensimmäinen sija menee edelleen Oath in Felghanalle. Tai itseasiassa en tiedä, miksen vain laita listassa Ys -pelisarjaa ykköselle suoraan...
Kaksi tuntia samaa musiikkia. Herranjestas taidan olla säälittävä. Mutta hällläväliä kun on näin hyvä musiikki kyseessä. Irrotin myös PC'n kajarit ja iskin ne PSP'hen kiinni ihan vain musiikin kuuntelun vuoksi.
Sanotaanko, että... ei, en voi edes sanoin kunnolla kuvata. Se on itse kuultava. Tekisi mieli kirjoittaa holy shitit ja kaikki vastaavat, mutta se olisi niin suurta vähättelyä. Niin suurta vähättelyä ja niin väärin tehty, jos sellaista rupeasin lajittelemaan.
Kerrotaan se näin. Minulla on pyörinyt nyt uusi Ys I & II Chronicles sellaiset tunnin ja jolmekymmentä minuuttia. Sinä aikana olen peliä pelannut kaksi minuuttia parhaimillaan. Loput ajasta olen kuunnellut Ruins of Mondooria nimistä kappaletta samannimisellä raunioalueella. Olen vain istunut ja katsonut kohti kattoa suu leveänä hymystä, ihmtetyksestä, anteeksipyynnön toivossa, uudesta rakkaudesta, musiikin täyteläisyydestä, toivosta, toiveiden täyttymisestä ja löydän yhä uusia kohtia musiikista vaikka kuuntelen sitä kolmannen luokan kuulokkeilla.
TÄMÄ on pelimusiikkia parhaimillaan; se ei yritä olla mitään muuta kuin taustamusiikkia pelaajalle. Taustamusiikkia, joka kertoo miten pelin sankari Adol, ja itse pelaaja, tuntee näin pelin alussa kuultuaan Lance kaupungin ihmisiä, kuultuaan Lilian sauraudesta. Pelaaja on päättänyt suorittaa tehtävän jonka jumalattaret ovat antaneet hänelle. Ruins of Mondoorian iskevä kitara, nousevat riffit, taustalla hakkaava rumpu kaiken tasoittavalla bassolla sekä hektisyyttä lisäävä syntikka luovat aivan järjettömän iskevän, energisen, vakaan ja määrätietoisen tunnelman.
Falcom teki Ys I & II Chronicles'issa saman minkä se teki Oath in Felghanassa;
He synnyttivät kappaleet uudestaa ylittäen kaikki odotukset ja laittoivat parhaansa paremmaksi.
Verratkaa Ys II Eternal'in alkua Ys II Chroniclesin alkuun, niin saatte jonkinlaista osviittaa.
Click to viewVähän tulee huijattua, sillä Ys II Eternalin musiikit olivat midipaskaa. Tätä ennen tehtiin paljon parempia sovituksia, mutta eihän kukaan tätä lue saati sitten kuuntele, joten mitä väliä? Youtubesta löytyy tietty kaikki.
Suoraan sanottuna, kovin monessa pelissä ei ole hyviä pelimuussikkeja ollut vuosiin. Hyviä musiikkeja kyllä, mutta monet ovat vaan ihmetyttäneet minua. Olen monasti meittinyt Final Fantasy 6'n oopperakohtausta, sillä siinä on oopperaksi sävelletty kappale, ei pelimusiikiksi. Normaalit musiikit tulivat aina kärsimään synttiaalloista ja bitti streameista. Pelimusiikit taas luotiin kyseisillä aalloilla. En yleensä sano jotain ja hylkää kaikkien muiden mielipiteet, mutta en tunne muutakaan mahdollisuutta Ys'n kanssa. Ys I & II Chronicles on peli, tai pikemminkin kaksi peliä, joissa on toiseksi ja kolmanneksi parhaat pelimusiikit mitä on maa päällään kantanut. Ensimmäinen sija menee edelleen Oath in Felghanalle. Tai itseasiassa en tiedä, miksen vain laita listassa Ys -pelisarjaa ykköselle suoraan...
Kaksi tuntia samaa musiikkia. Herranjestas taidan olla säälittävä. Mutta hällläväliä kun on näin hyvä musiikki kyseessä. Irrotin myös PC'n kajarit ja iskin ne PSP'hen kiinni ihan vain musiikin kuuntelun vuoksi.