Katu
Kallion kadut kiiltelevät kuin huulikiilto mainoksen tytön huulilla. Taivaalta valuu ensilunta, joka maahan päästessään sulaa kiiltäväksi kalvoksi ja pakkautuu kadun reunaan rumaksi, ruskeaksi loskaksi.
Katu on reunustettu erivärisillä valoläiskillä, jotka kajastavat stripteasebaarien julkisivuista. Miehiä tulee ja miehiä menee, miehiä joilla on kaulukset pystyssä ja vasemman nimettömän kohdalla sormuksen muotoinen painauma.
Porttikongissa norkoilee kaksi nuorta naista piikkikoroissaan. He puhuvat kiivaasti keskenään ja polttavat valkoisia savukkeita. He elehtivät käsillään, nauravat käheästi ja pehmeästi. He ovat pukeutuneet paksuihin tekoturkkeihin, timanttijäljitelmiin, kalliisiin alusasuihin ja irtoripsiin.
Katu on hiljainen, vain hyvin hiljaista musiikkia kuuluu kapakoista. Jostain kaukaa kuuluu silloin tällöin poliisiauto ja ratikan hiljainen kolina.
Ilmassa tuoksuu talvi ja humala. Asvaltti on kova ja kostea ja ilma on kirpeä. Niin kirpeä, että tuntuu vaikealta hengittää.
Taksi liukuu hitaasti porttikongin luo, naisten viereen. He katsahtavat toisiinsa ja hymyilevät, vain kuten sisar voi toiselle.
Pidempi heistä kävelee varmoin askelin taksin luo ja kumartuu puhumaan takapenkin ikkunaan. Hän hymyilee, keimailee, sivelee irtokynsillään dekolteetansa. Mies taksissa on niin lähellä, että saattaa nähdä hänen kimaltavat silmämeikkinsä ja joka ikisen ihohuokosen.
Hän astuu taksin takapenkille miehen vierelle. Moottori kehrää kuin kissaeläin.
Jäljelle jäänyt nainen sytyttää uuden tupakan ja avaa takkiaan, paljastaen pikkumustan ja verkkosukat.
Häntä palelee, mutta se ei ole tärkeää.
Yö on laskeutunut jo tunteja sitten, mutta silti ei ole pimeää. Kaupunki ei nuku koskaan.
Katu on reunustettu erivärisillä valoläiskillä, jotka kajastavat stripteasebaarien julkisivuista. Miehiä tulee ja miehiä menee, miehiä joilla on kaulukset pystyssä ja vasemman nimettömän kohdalla sormuksen muotoinen painauma.
Porttikongissa norkoilee kaksi nuorta naista piikkikoroissaan. He puhuvat kiivaasti keskenään ja polttavat valkoisia savukkeita. He elehtivät käsillään, nauravat käheästi ja pehmeästi. He ovat pukeutuneet paksuihin tekoturkkeihin, timanttijäljitelmiin, kalliisiin alusasuihin ja irtoripsiin.
Katu on hiljainen, vain hyvin hiljaista musiikkia kuuluu kapakoista. Jostain kaukaa kuuluu silloin tällöin poliisiauto ja ratikan hiljainen kolina.
Ilmassa tuoksuu talvi ja humala. Asvaltti on kova ja kostea ja ilma on kirpeä. Niin kirpeä, että tuntuu vaikealta hengittää.
Taksi liukuu hitaasti porttikongin luo, naisten viereen. He katsahtavat toisiinsa ja hymyilevät, vain kuten sisar voi toiselle.
Pidempi heistä kävelee varmoin askelin taksin luo ja kumartuu puhumaan takapenkin ikkunaan. Hän hymyilee, keimailee, sivelee irtokynsillään dekolteetansa. Mies taksissa on niin lähellä, että saattaa nähdä hänen kimaltavat silmämeikkinsä ja joka ikisen ihohuokosen.
Hän astuu taksin takapenkille miehen vierelle. Moottori kehrää kuin kissaeläin.
Jäljelle jäänyt nainen sytyttää uuden tupakan ja avaa takkiaan, paljastaen pikkumustan ja verkkosukat.
Häntä palelee, mutta se ei ole tärkeää.
Yö on laskeutunut jo tunteja sitten, mutta silti ei ole pimeää. Kaupunki ei nuku koskaan.