jos vertaisin sua maanjäristykseen, sä oot Richterin asteikolla syntisen kaunis mies
Rauhoittuiskohan?
Oltiin siis eilen lopultakin Amarillossa syömässä koko porukalla, mutta meni kiukkuamiseksi, kun kävi ilmi, että se nimeltämainitsematon sikanauta on tosiaan taas kuvioissa ja että siitä pitää ilmoittaa samaan sävyyn kuin lottovoitosta. Kanatortilla oli kyllä hyvää. Soittelin illalla vähän liian aikaisin ja Mikko soitteli vielä kotiin päästyään takaisin, kun olin jo nukkumassa, ja olin kaiketi riittävän tokkurassa antaakseni ja pyytääkseni anteeksi.
Jos olisi pakko valita, niin sinä, mutta sitten mie en kyllä puhuisi sinulle enää.
Haluan uuden pään, tunnetason ja elämäntilanteen.
En mennyt yliopistolle tänään terveydenhoitajan suosituksesta, mutta nyt jo alkaa tuntua, ettei tässä kämpässä pysty viettämään koko päivää. Jos tilanne olisi toinen, olisin vaan iloinen, että tunnen oloni kotoisammaksi jossain muualla kuin kotona, mutta nyt... vääh. Jos oikein angstisiin metaforiin mennään, niin on koko ajan voimistuva tunne jossain reunalla keikkumisesta. Ahdistavinta on tietää, että tulee tönäisemään ihan itse.
En ole ihan varma, haluanko saada viron ainetta takaisin sen kissatarinan jälkeen. :P Yliopiston tietoverkosto oli tiltannut eilen, ja siinä samassa ilmeisesti jokin Handen veemäisyyttä ylläpitävä mikrosiru, se kun jaksoi olla oikein mukava ja leppoisa kakkajuttuja kertova setä koko kaksituntisen. <3
Ja jos en pääse hakemaan ystävänpäiväkortteja, olen jokseenkin pettynyt itseeni. Tai sitten pitää ruveta askartelemaan.
edit: When last I looked, siellä paistoi aurinko. Nyt on lumimyrsky. Joensuu, Suomen absurdein kaupunki.