Jun 20, 2005 01:07
Ainakin jossain määrin se, että teen niin kuin tiedän
parhaaksi? Sydämessä se pieni kuiskaus, omatunto. Tai niin. Synti on täysin
turmellut kaiken hyvän ihmisessä, siellä ei ole mitään mitä kannattaisi pitää
hyvänä:. Seuraa sydäntäsi helvettiin.
On. Kuitenkin olemassa kaveri nimeltä Pyhä Henki. Hän, ei
ole mikään ahdistelija joka runnoisi tahtonsa läpi, toisin kun joku eräs. Mä en ymmärrä sitä Pyhän Hengen
kuiskausta joka syntyy siitä mitä Sana pystyy ihmisessä vaikuttamaan.
Tahtomista ja tekemistä. Kumma, että niin on. Kristinuskon tosiasiat on
tosiasioita. Tosiasian määritelmä on se että se on tosi tosimaailmassa, ei
välttämättä niin sun omassa rakennelmassa. Maailmasta ei oikeen saa otetta, jossei ole vuorovaikutuksessa,
vuorovaikutuksen- elämän, kanssa. Ilman jonkinlaista suhdetta elämään ei ole olemassa suhdetta
Jumalaan. Ilman suhdetta Jumalaan ei ole elämää.
Jeesus on elämämme tae. Sanotaan, että hän kestää. Ihmisessä
se osa jonka antaa pois onkin se osa joka kestää. Asia jota ei ymmärrä järjen
avulla. Elämä päällä maan on aika heikkoa, frustraatio vie voimat. Sitten on
vain suru.. Ja näin on, se murhe ja suru vain on. Kuitenkin pieni pala elämää karkottaa surun. On iloisuutta
<>Kaikki .:kuolleet:.
ajatukset eivät katoa pään sisältä vaan ne tulvii hetikohta uudestaan, uudella
ponnella, tarvitaan vain hetki. Mutta se edellinen hetki meni mukavasti. Iloa
siitä hetkestä mikä meni elettävästi
saa kokea ja surua niistä hetkistä mitkä haudattiin syntyessään.