Kosmiset geometriat
Diluvium ja kosmiset mandalamaalaukset. Yksinäisen lomailun antina on aurinkohoito metsässä, epätoivoinen etsiminen kirjaston hyllyriviköissä, pyöräily miedossa sadeillassa, kuolemanpelko märkänä kissana kainalossa. Heppuli viime viikonlopun messuilla tyrkkäsi esittelylappusen erääseen hellään huomaan; kirjoitusvirheistä intoutuneena käväisin katselemassa hänen geometriataidettaan. Mielenkiintoisinta on miehen julkaisema vihkonen mustavalkoisista piirroksistaan, joita hän kehottaa kiireettömyyden hetkessä tutkimaan ja pohdiskelemaan - puuvärikynillä tai vesiväreillä värittämäänkin, mikäli se auttaa kosmisen yhteyden saavuttamisessa. Hänen suorasukaisuutensa värityskirjan takakannen teksteissä on suoranaisen tungettelevaa. Hän kertoo kuvioiden olevan "tarkoitettu katseltaviksi sellaisinaan tai ne voidaan värittää -- niin kuin teit jo lapsena, siten pääset paremmin sisälle kuvioiden mystiseen ja kosmiseen sisältöön". Kaipa se on hyväuskoisuutta eikä ylimielisyyttä. Muistan vain oudon hetken, jolloin oranssi lappunen vaihtoi kättä ja tunsin jotakin ujoa, harkitsematonta, "sanon nyt kun ne vielä seisovat tuossa", vaikka olimme jo siirtyneet seuraavaan näytteilleasettajaan ja tilanne oli autuaan ohi. En saa häneen yhteyttä vieläkään, vaikka outo omakuva ja viehkeät geometriat loistavat silmieni edessä. En tiedä mikä on kopiointia, tekotaiteellisuutta, yritelmää, esitelmää, tai onko mahdollistakaan että nämä seikat jotenkin eroaisivat kosmisuuden tavoittelusta. Haluan kuitenkin jostain syystä painottaa, ettei tämä ole mitään pilkkaa vaan kiireettömyyden hetkessä suoritettua pohdintaa siitä, miten kuvat vaikuttavat sieluuni. Pidän geometrisesta taiteesta: se on yksinkertaista, rauhoittavan symmetristä ja ennakoitavaa, kieroa ja uhkuvaa. Se tuo mieleeni ihmisyyden, matemaattisuuden ja kaaoksen alun. Mikään mikä on nopeasti vilkaistuna niin tylsää ja ilmiselvää, ei voi olla vaaratonta. Mikään mistä puuttuu kaikki paha ja kaoottinen, ei voi säilyä sellaisena aina. Vastustamatonta!
Marjatta Koiviston Jääkaudet-kirjassa on hohdokas kappale "Uskomattoman suurenmoisia ajatuksia Suomen maaperän synnystä", jossa kerrotaan geologisten käsitysten yleistymisestä Suomessa (Venäjällä) 1700-luvulta alkaen. Ihmiset eivät uskoneet jääkausiin; he uskoivat Raamatulliseen vedenpaisumukseen, diluviumiin, joka oli saanut aikaan harjut, siirtolohkareet, kallion uurteet, hiidenkirnut ja moreenin. Olen toisin sanoen hyvin innoissani tästä kirjasta. Se on visuaalinen, selkeä, kaunissanainen ja luova - täydellisen ihana.
Ensijakson lukujärjestys on nyt kelvollinen:
Maanantai
10-12 Mineralogia
12-14 Orgaaninen kemia
14-16 Mineralogian harjoitustyöt
16-18 Johdatus ympäristökemiaan
Tiistai
12-14 Yleinen paleontologia
Keskiviikko
10-12 Johdatus aluetieteeseen
14-16 Suomen maaperä ja maalajit
16-18 Johdatus ympäristökemiaan
Torstai
8-10 Johdatus aluetieteeseen
10-12 Suomen maaperä ja maalajit
12-14 Yleinen paleontologia/Orgaaninen kemia
Pe
Vapaa
Marjatta Koiviston Jääkaudet-kirjassa on hohdokas kappale "Uskomattoman suurenmoisia ajatuksia Suomen maaperän synnystä", jossa kerrotaan geologisten käsitysten yleistymisestä Suomessa (Venäjällä) 1700-luvulta alkaen. Ihmiset eivät uskoneet jääkausiin; he uskoivat Raamatulliseen vedenpaisumukseen, diluviumiin, joka oli saanut aikaan harjut, siirtolohkareet, kallion uurteet, hiidenkirnut ja moreenin. Olen toisin sanoen hyvin innoissani tästä kirjasta. Se on visuaalinen, selkeä, kaunissanainen ja luova - täydellisen ihana.
Ensijakson lukujärjestys on nyt kelvollinen:
Maanantai
10-12 Mineralogia
12-14 Orgaaninen kemia
14-16 Mineralogian harjoitustyöt
16-18 Johdatus ympäristökemiaan
Tiistai
12-14 Yleinen paleontologia
Keskiviikko
10-12 Johdatus aluetieteeseen
14-16 Suomen maaperä ja maalajit
16-18 Johdatus ympäristökemiaan
Torstai
8-10 Johdatus aluetieteeseen
10-12 Suomen maaperä ja maalajit
12-14 Yleinen paleontologia/Orgaaninen kemia
Pe
Vapaa