fiilistelyä
Tänään ei tunnu yhtään niin pahalta ku eilen. Onneks. En ymmärtäny rehtorin pitämästä puheesta paljoa mitään, en ehkä yrittänytkään niin ahkerasti ymmärtää. Luultavasti se ei kuitenkaan sanonut mitään kovinkaan tärkeää.
Aina kun kuuntelen tollasta pidempää puhetta, niin mielessäni yritän toistaa kuulemiani sanoja. Kuunteleminen on jotenkin tosi hidasta, jos yrittää miettiä mitä ne asiat on suomeksi. Uskon ja toivon ja luotan, että kielen sisälle pääsee paremmin pänttäämättä, luontevasti niin kuin lapsi. Toistelen sanoja niin kuin ne kuulen ja yritän mahdollisimman paljon ymmärtää ja puhua, vaikken mitään osaakaan. Tuntuu vaan, että ihmiset ei osaa suhtautua mun kielitaidottomuuteen huumorilla, ne kattoo kauheen vakavina ja jotenkin ehkä huolestuu, kun en ymmärrä. Mitäs ihmeen pelättävää siinä on. Koska puhuminen on hankalaa, oon ollu aika paljon vaan hiljaa. Tosi outoa...
Harjoittelin tänään muutaman tunnin - laulua vähän ja pianoa enemmän. Unohdin nimittäin kaikki kuoronuotit kotiin - aamulla tuli niin kiire lähteä, kun näin koko yön painajaisia ja torkuin sitten aamulla.
Koulumatka on tosi lyhyt, bussilla menee ehkä 10 minuuttia. Oon kulkenu jo kolme kertaa pummilla, niinku kämppis mulle neuvo - kukaan ei huomaa mitään! Nerokasta. Sakko on kuulemma 40e, paljon vähemmän ku Helsingissä... Ja sit voin sönköttää jotain et sori en tajunnu miten se lippu ostetaan.
Mulla on kyllä maailman paras kämppis, se puhuu mulle kärsivällisesti ranskaa vaikken yhtään jaksais kuunnella tai ymmärtää. Se on ihan mielettömän mukava, lämmin ja hauska ihminen, ja utelias ja kiinnostunut! Se halus että opetan sille suomeakin muutaman lauseen, se kirjotti niitä kalenteriinsa ylös. Hauskaa. On onni kyllä kohdannut kun oon tollasen suojelusenkelin saanut. Tän viikon oon täällä yksin, kun se on jossain reissussa, palaa myöhään sunnuntai-iltana.
En tehny tänään mitään koulun jälkeen, vähän harmittaa. Olin ehkä liian väsynyt kuitenkin lähteäkseni enää mihinkään lenkille tai joen rantaan istumaan tai kauppoihin hoitamaan asioita. Istuin sit vaan himassa, nautin lasin viiniä ja söin paahtoleipää & nutellaa. Uus ruokavalio. Se siitä aktiivisesta elämästä, hohhoijaa... !
En jaksa kirjottaa haluun nukkuu.
Aina kun kuuntelen tollasta pidempää puhetta, niin mielessäni yritän toistaa kuulemiani sanoja. Kuunteleminen on jotenkin tosi hidasta, jos yrittää miettiä mitä ne asiat on suomeksi. Uskon ja toivon ja luotan, että kielen sisälle pääsee paremmin pänttäämättä, luontevasti niin kuin lapsi. Toistelen sanoja niin kuin ne kuulen ja yritän mahdollisimman paljon ymmärtää ja puhua, vaikken mitään osaakaan. Tuntuu vaan, että ihmiset ei osaa suhtautua mun kielitaidottomuuteen huumorilla, ne kattoo kauheen vakavina ja jotenkin ehkä huolestuu, kun en ymmärrä. Mitäs ihmeen pelättävää siinä on. Koska puhuminen on hankalaa, oon ollu aika paljon vaan hiljaa. Tosi outoa...
Harjoittelin tänään muutaman tunnin - laulua vähän ja pianoa enemmän. Unohdin nimittäin kaikki kuoronuotit kotiin - aamulla tuli niin kiire lähteä, kun näin koko yön painajaisia ja torkuin sitten aamulla.
Koulumatka on tosi lyhyt, bussilla menee ehkä 10 minuuttia. Oon kulkenu jo kolme kertaa pummilla, niinku kämppis mulle neuvo - kukaan ei huomaa mitään! Nerokasta. Sakko on kuulemma 40e, paljon vähemmän ku Helsingissä... Ja sit voin sönköttää jotain et sori en tajunnu miten se lippu ostetaan.
Mulla on kyllä maailman paras kämppis, se puhuu mulle kärsivällisesti ranskaa vaikken yhtään jaksais kuunnella tai ymmärtää. Se on ihan mielettömän mukava, lämmin ja hauska ihminen, ja utelias ja kiinnostunut! Se halus että opetan sille suomeakin muutaman lauseen, se kirjotti niitä kalenteriinsa ylös. Hauskaa. On onni kyllä kohdannut kun oon tollasen suojelusenkelin saanut. Tän viikon oon täällä yksin, kun se on jossain reissussa, palaa myöhään sunnuntai-iltana.
En tehny tänään mitään koulun jälkeen, vähän harmittaa. Olin ehkä liian väsynyt kuitenkin lähteäkseni enää mihinkään lenkille tai joen rantaan istumaan tai kauppoihin hoitamaan asioita. Istuin sit vaan himassa, nautin lasin viiniä ja söin paahtoleipää & nutellaa. Uus ruokavalio. Se siitä aktiivisesta elämästä, hohhoijaa... !
En jaksa kirjottaa haluun nukkuu.