(no subject)
Huhhuh ja aikamoista.
Käytiin tuossa K:n isoäidin synttäreillä, se täytti jotain 85-100 vuoden välillä, ei mitään pyöreitä kuitenkaan. Oikeastaan se täytti jo menneellä viikolla joku päivä, ja kyseisenä päivänä K piipahtikin siellä onnittelemassa. Jotenkin kuvittelin että se riittäisi.
Eilen K:n äiti kuitenkin kyseli että ollaankos menossa lauantaina vai sunnuntaina synttärikahveille mummulaan. Aha, vähän meni viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Käytiin sitten tänään. Minäkin, vaikka koinkin etten kahden hyvin hyvin pikaisen tapaamiskerran jälkeen vielä oikein tahtoisi tupata itseäni vieraan vanhan ihmisen kotiin, etenkin kun hän itse ei ole kutsunut. K tahtoi minut mukaan, joten mikäs siinä.
Siellä oli K:n äidin leipomat kakut, paistamat piirakat, keittämät kahvit ja kaikki muut tarjoamiset. Mummo poikkesi olohuoneessa ilmeisesti uteliaisuudesta katsomassa minua, viipyi noin 2 minuuttia. Muun ajan se vietti keittiössä, tiskasi astioita. Tyttärensä perheineen joi olohuoneessa kahvia. Myös toinen tyttärensä poikkesi paikalla, istui myöskin ihan eri huoneessa kuin äitinsä.
Me lähdettiin siitä sitten alle tunnin jälkeen, käytiin keittiössä hyvästelemässä tuo mummu. Sukulaisten kommenteista päätellen oli hyvinkin ihmeellistä että oli edes piipahtanut siellä alhaalla katsomassa meitä, on ilmeisesti mielummin yksin.
Seuraavat sukulaiset saapuivat autolla meidän poistuessamme. Jotenkin toivon että tuo mummo olisi seurallisempi niille, ikävää että omat synttärijuhlat menevät keittiössä vieraiden tiskejä tiskaten, kun toisena vaihtoehtona saisi olla yksin ja tiskata vain omat tiskinsä. Eikä tarvitsisi edes muodon vuoksi hyysätä kyläileviä sukulaisia. Tosin tuo ei tehnyt sitä - ei edes muodon vuoksi.
Pieni kysely K:lta antoi vastauksen, että mummo kuitenkin ottaisi nokkiinsa mikäli siellä ei kahvilla poikettaisi.
Jäin kuitenkin miettimään, ottaisiko tuo kuitenkaan nokkiinsa siitä mikäli sukulaiset olisivat siellä tässä viikon aikana poikenneet omin nokkinensa, onnitelleet ja juoneet kahvit, mummon kanssa. Näyttäneet että se mummo siinä on tärkeä, eikä ne kakut ja kahvit ja sen kyttääminen että kuka käy ja mihin aikaan. Tai jos ne kävisivät viettämässä mummonsa kanssa aikaa useammin, silloinkin kun se ei ole pakollista, velvollisuutta.
Minulle jäi vähän paha mieli siitä, että toiselle järjestetään väen väkisin synttärijuhlia, pistetään montaa erilaista sorttia tarjolle, ollaan ja seurustellaan ja unohdetaan se ihminen täysin jonka takia siellä ollaan. Onhan se ihan ok että juhlitaan vanhaa ihmistä, syödään hyvin ja annetaan sen kahta keppiä tuekseen tarvivan vanhuksen tiskata ja viettää aikaa yksinään kun ei tahdo tulla sinne hälinän keskelle. Ja ollaan seuraava vuosi hyvillä mielin siitä että tulipahan käytyä. Ja puhutaan pahaa jos joku sukulainen ei poikennut, kun sentään oma perhe leipoikin ja järjesti sen kaiken.
Ai että me ollaan parempia ihmisiä nyt.
Käytiin tuossa K:n isoäidin synttäreillä, se täytti jotain 85-100 vuoden välillä, ei mitään pyöreitä kuitenkaan. Oikeastaan se täytti jo menneellä viikolla joku päivä, ja kyseisenä päivänä K piipahtikin siellä onnittelemassa. Jotenkin kuvittelin että se riittäisi.
Eilen K:n äiti kuitenkin kyseli että ollaankos menossa lauantaina vai sunnuntaina synttärikahveille mummulaan. Aha, vähän meni viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Käytiin sitten tänään. Minäkin, vaikka koinkin etten kahden hyvin hyvin pikaisen tapaamiskerran jälkeen vielä oikein tahtoisi tupata itseäni vieraan vanhan ihmisen kotiin, etenkin kun hän itse ei ole kutsunut. K tahtoi minut mukaan, joten mikäs siinä.
Siellä oli K:n äidin leipomat kakut, paistamat piirakat, keittämät kahvit ja kaikki muut tarjoamiset. Mummo poikkesi olohuoneessa ilmeisesti uteliaisuudesta katsomassa minua, viipyi noin 2 minuuttia. Muun ajan se vietti keittiössä, tiskasi astioita. Tyttärensä perheineen joi olohuoneessa kahvia. Myös toinen tyttärensä poikkesi paikalla, istui myöskin ihan eri huoneessa kuin äitinsä.
Me lähdettiin siitä sitten alle tunnin jälkeen, käytiin keittiössä hyvästelemässä tuo mummu. Sukulaisten kommenteista päätellen oli hyvinkin ihmeellistä että oli edes piipahtanut siellä alhaalla katsomassa meitä, on ilmeisesti mielummin yksin.
Seuraavat sukulaiset saapuivat autolla meidän poistuessamme. Jotenkin toivon että tuo mummo olisi seurallisempi niille, ikävää että omat synttärijuhlat menevät keittiössä vieraiden tiskejä tiskaten, kun toisena vaihtoehtona saisi olla yksin ja tiskata vain omat tiskinsä. Eikä tarvitsisi edes muodon vuoksi hyysätä kyläileviä sukulaisia. Tosin tuo ei tehnyt sitä - ei edes muodon vuoksi.
Pieni kysely K:lta antoi vastauksen, että mummo kuitenkin ottaisi nokkiinsa mikäli siellä ei kahvilla poikettaisi.
Jäin kuitenkin miettimään, ottaisiko tuo kuitenkaan nokkiinsa siitä mikäli sukulaiset olisivat siellä tässä viikon aikana poikenneet omin nokkinensa, onnitelleet ja juoneet kahvit, mummon kanssa. Näyttäneet että se mummo siinä on tärkeä, eikä ne kakut ja kahvit ja sen kyttääminen että kuka käy ja mihin aikaan. Tai jos ne kävisivät viettämässä mummonsa kanssa aikaa useammin, silloinkin kun se ei ole pakollista, velvollisuutta.
Minulle jäi vähän paha mieli siitä, että toiselle järjestetään väen väkisin synttärijuhlia, pistetään montaa erilaista sorttia tarjolle, ollaan ja seurustellaan ja unohdetaan se ihminen täysin jonka takia siellä ollaan. Onhan se ihan ok että juhlitaan vanhaa ihmistä, syödään hyvin ja annetaan sen kahta keppiä tuekseen tarvivan vanhuksen tiskata ja viettää aikaa yksinään kun ei tahdo tulla sinne hälinän keskelle. Ja ollaan seuraava vuosi hyvillä mielin siitä että tulipahan käytyä. Ja puhutaan pahaa jos joku sukulainen ei poikennut, kun sentään oma perhe leipoikin ja järjesti sen kaiken.
Ai että me ollaan parempia ihmisiä nyt.